takaisin

Ulkonäkö ja aromi

Tässä osiossa käsitellään viskin väriin ja haistelemiseen liittyviä asioita.

Väri
Värikartta
Haistelu

Väri

Viskin tutkiskelu kannattaa aloittaa kaatamalla lasiin (riippuen toki hieman lasista) noin sormen leveyden verran uisgea. Tutkiskele viskin väriä valoa tai valkoista nenäliinaa vasten ja tarkistele sen väriä, sitä miten valo taittuu ja viskin kirkkautta.

Viskin väristä voi melkein suoraan päätellä kuinka kauan viskiä on kypsytetty, sillä viski saa värinsä suoraan puutynnyreistä, joissa kypsytys tehdään. Tumman sherryn värinen viski on hyvin todennäköisesti kypsytetty ensimmäistä kertaa viskin kypsytykseen käytetyssä Oloroso-sherry -tynnyrissä. Kalpea väri taas viittaa siihen, että viski on kypsytetty muutamaan kertaan täytetyssä bourbon-tynnyrissä. Viskitynnyreitä on erikokoisia, mutta yhteistä niille on, että käytettyjä tynnyreitä on ennen mallasviskin kypsyttämistä käytetty jonkun muun juoman kypsyttämiseen. Yleisimmin käytettyjä tynnyreitä ovat juuri sherry- ja bourbontynnyrit, mutta niin madeira, kuin viinitynnyreitäkin käytetään nykyään. Kannattaa tässäkin vaiheessa muistaa, että ellei viski ole "single barrelia", eli yhden tynnyrin viskiä, on se sekoite eri tynnyreistä.

Jotta pakkaa sekoitettaisiin entisestään, lisäävät jotkin pullottajat viskeihinsä pieniä määriä karamellivärejä, jotta väri saataisiin eri pullotuserien välillä pysymään tasaisena. Pullottamot väittävät, että karamellivärien lisääminen ei vaikuta itse viskin makuun, mutta monet asiantuntijat ovat eri mieltä.

Alla on esitettynä viskien värikartta. Suomennokset jälleen kirjoittajan omia, eli virheitä ja lapsuksia saattaa löytyä. Pientä osviittaa värikartta silti antaa.


Värikartta

Siirappi
Mahonki
Oloroso Sherry
Madeira
Amontillado Sherry
Kupari
Vanha kulta
Vanha Sauternes
Täyteläinen Kulta
Vaalea Kulta
Nuori Sauternes
Vaalea olki
Auringonvalo
Chardonnay
Fino Sherry
Alkoholin kirkas

Haistelu

Suoraan pullosta: Kaada viski lasiin, pyörittele sitä hieman ja haista varovasti. Jos viski on cask strenght, eli tynnyrivahvaa pullotetta, saattaa alkoholi turruttaa hajuaistin joksikin aikaa. Erilaiset viskit saattavat aiheuttaa nenässä erilaisen reaktion. Erityisesti tynnyrivahvuisia viskejä haistellessa nenässä saattaa tuntua erilaisia tunteita, kuten kutinaa, kuivumista tai jopa polttavia tunteita.

Tässä vaiheessa kannattaa panna merkille ja kirjoittaa muistiin vahvimmat aromit, jos ne ovat tunnistettavissa. Tuoksut saattavat myös olla sulkeutuneita, mutta ei hätää jos et saa viskin tuoksuista "raakana" selvää...

Laimennettuna: Jotkut väittävät, että veden lisääminen viskiin on yksi kauheimmista virheistä mitä voi tehdä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä useimmat mallasviskitislaamot suosittelevat pienen lähdevesitilkan lisäämistä viskiin. Suomessa vesijohtovesikin kelpaa puhtautensa ansiosta.

Ammattipiireissä viskit laimennetaan ennen maistelua jopa n. 20% alkoholiksi. Viskin sekaan siis kaadetaan jopa 50/50 suhteessa vettä. Kotona maisteltaessa kannattaa silti olla hyvin varovainen, sillä erityisesti vanhat viskit menettävät rikkaita aromeitaan jos niitä laimennetaan liiaksi. Yleensä vanhoja viskejä nautitaankin jälkiruuan yhteydessä tai palanpainikkeeksi kuten esimerkiksi konjakkia. Tällöin viskiä ei erikseen laimenneta, vaan oma sylki toimii makuja avaavana tekijänä.

Turpeiset, savuiset ja alkoholipitoiset viskit sietävät laimentamista huomattavasti paremmin kuin miedot. Liikaa ei kuitenkaan kannata laimentaa. ohjeeksi voikin suositella pienen vesitilkan lisäämistä. Sen jälkeen viskiä kannattaa haistaa ja maistaa ja jos maku on edelleen liian vahva, kannattaa lisätä vielä tippa vettä kunnes viski tuntuu omasta mielestäsi nautittavalta.

Tislaamotyöntekijät itse asiassa arvioivat viskin lähinnä pelkästään hajun perusteella. Viskin haistelussa kannattaa kuitenkin pitää pieniä taukoja. Nenä nimittäin puutuu alituiseen haisteluun yllättävän nopeasti. Siksi on suositeltavaa aina välillä haistella raitista ilmaa ympärillään. Tupakansavuinen pubi ei siis todellakaan ole suositeltavin ympäristö viskin haisteluun. Parhaiten se onnistuu itse asiassa omassa sohvan nurkassa, jossa tutut tuoksut eivät häiritse itse viskin haistelua. Viskin haistelustakaan ei pidä tehdä liian vakavaa. Omien termien keksiminen kuuluu asiaan jo siitäkin syystä, että kaikille hajuille ei yksinkertaisesti keksi mitään paikkaansapitävää termiä.