Maisteltua

Tammisia uuniomenoita

Longmorn 16 y.o., 48%, ”Brown and green label”

Longmorn on tislaamona yksi niistä ensimmäisistä ”ihastuksista”. Tähän ehkä suurimpana vaikuttimena oli harrastuksen alkuaikoina ostettu tislaamon 15-vuotias pullote, joka on jo ajat sitten sellaisenaan kadonnut valikoimasta. Huutokaupoista sitä saattaa vielä löytää ihan kohtuuhintaan.

Tuon 15-vuotiaan poistuttua valikoimista joskus 2010-luvun alussa vaihtoi tislaamo peruspullotteensa iän 16-vuotiaaksi ja pakkaus muuttui tähän nyt maistellun malliseen. Senkin jälkeen pullo on vielä kokenut uudistuksen ja nykyisin myynnissä on purppuran värisillä korostuksilla koristeltu pullo.

Samalla kun vanhasta 15-vuotiaasta siirryttiin näihin uudempiin pullotuksiin, tehtiin lukemani mukaan tislaamon omistamalla Chivas Regalilla myös päätös siitä, että tislaamon viskejä myytäisiin jatkossa enemmän luksukstuotteena. Tämä näkyy siinä, että pullon alareunaa kiertää nahkaremmi ja hinta on pompsahtanut melkoisesti – keino kai se on sekin työntää luksusta markkinaan. No, miltä se itse viski sitten maistui:

Tuoksussa omenoita, vaniljaa, aprikoosia, vaaleaa hunajaa, kakkupohjaa, inkivääriä, heinää.

Maku alkaa makeana, mutta kuivuu nopeasti. Uuniomenaa ja ripaus kanelia sekä vaniljaa ja mausteisuutta. Rungoltaan ja tuntumaltaan kultaista keskitietä, mutta maku jaksaa kantaa todella pitkään! Jälkimaku on pitkä ja leikittelee tammen, hedelmäisyyden ja hunajaisen vivahteen kesken.

Hieno ja maistuva viski tämäkin on, vaikka ei olekaan mikään tuhannen maun tisle. Wanha 15-vuotias kiilaa silti omissa makumuistoissani tämän eteen ja myönnettäköön, että uudempia versioita ei ole tullut maistettua.

Leave a Reply