-
Viskien Van Houten
Royal Lochnagar 12 y.o., 40%
Royal Lochnagar ei tislaamona pidä itsestään kovin suurta meteliä. Tislaamo sijaitsee Balmoralin linnan lähimailla ja se on yksi Diageon pienimmistä tislaamoista. Sitä käytetään paljon tislaamoiden henkilökunnan koulutuksissa ja sattuupa se olemaan ensimmäinen viskitislaamo jossa itse olen koskaan päässyt käymään. Valitettavasti tämä 12-vuotias peruspullote ei silti ole oikein koskaan päässyt vakuuttamaan itseäni.
Tuoksussa on punaisia omenoita, tuhtia kuivaa maltaisuutta, toffeeta, vaniljaa ja sitrusta.
Makupaletissa toistuu samaiset punaiset omenat. Pähkinäisyyttä, kuivan kitkerää kaakaojauhetta. Kuin olisi lapannut suuhunsa lusikallisen Van Houtenia suoraan purkista.
Vaatii vesitilkkasen auetakseen. Melko yksioikoinen mallas, joka katoaa suusta vikkelästi ja jättää omaan makuuni hieman turhan kuivan ja kitkerän fiiliksen.
-
Se erilainen Caol Ila
Caol Ila 8 y.o., ”Unpeated Style”, Bottled 2006, 59.8%
Uusintamaistelussa jo aika monetta kertaa vähän harvinaisempaa Caol Ilaa. Tämä vuonna 2006 pullotettu ”Unpeated Style” oli tislaamon ensimmäinen virallinen kyseisen tyylin edustaja ja on majaillut kaapissa jo melkoisen tovin. Se on silti kestänyt hyvin ajan hammasta avattunakin ja pahimmat särmät ovat selvästi hioutuneet pois. Tämä ei aikanaan heti korkkauksen jälkeen iskenyt ihan yhtä vahvasti, mutta pitkä aika avatussa pullossa on tehnyt tälle oikein hyvää!
Tuoksussa on huikean paljon vaniljaa – ja ehkä enemmänkin vaniljakastiketta. Aurinkoon kuivumaan jätettyä puupinoa ja vieno turpeinen häivähdys. Vaaleita hedelmiä, raikkautta ja mietoa mausteisuutta.
Suutuntuma on paksun öljyinen. Maku on vaniljainen, pippurinen ja makea. Hetken päästä esiin nousee tuhdisti kuivaa puuta, suolaisuutta, hapanta sitrusta ja valkopippuria. Jälkimaku kuivuu mausteiseksi ja tutut kuivan puun vivahteet jäävät istuksimaan kielelle pitkäksi ajaksi.
Tämä on siis tosiaan erilainen Caol Ila. Poissa on se makea savuisuus ja tietynlainen kepeys. Tilalla on paksua puista öljyisyyttä. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta alta paljastuu kuitenkin jotain kaikesta huolimatta tuttua.
-
Pähkinöitä, vaniljajäätelöä ja hedelmiä
SMWS 64.113 (Mannochmore), Forget-me-not Flower Bouquet, 12 y.o, dist. 13 Sep 2006, refill ex-bourbon hogshead, 1 of 267 bottles, 56.2%
Pientä backlogia tullut näiden viskipäivitysten suhteen, niin tiputellaan nyt loppu- ja alkuvuoden maisteltuja myös tänne blogin puolelle eikä pelkästään sosiaalisiin medioihin. Ensimmäisenä listalla on jo lokakuussa maisteltu SMWS:n pullottama Mannochmore, jonka nimi ei ehkä ihan kohtaa sen suhteen mitä oli tarjolla.
Tuoksussa mennään vielä pullon kyljessä seisovan nimen viitoittamalla tiellä. Todella hedelmäinen ja kukkainen, ruusun terälehtiä, kirsikkaa ja mansikkaa. Vaniljaa ja pehmeää tammisuutta. Kypsää mehukasta nektariinia. Vesitilkka vie mukanaan hedelmäisyyden ja kukkaisuuden ja nostaa esiin pähkinäisen maltaisuuden.
Maku onkin sitten ihan jotain melko erilaista! Kermaista vaniljajäätelöä ja paljon. Pureskeltavan oloinen viski, mutta vaatii aikaa ja vettä. Vesilisä muuttaa tämän todella pähkinäiseksi. Murskattuja cashew-pähkinöitä, kuorellisia manteleita. Hedelmäisyys painuu maussa taka-alalle, mutta on silti edelleen läsnä.
Tämä on kuin iso lusikallinen kermaista vaniljajäätelöä, jonka päällä on tuoreita persikkalohkoja ja kourallinen mantelirouhetta sekä cashew- ja saksanpähkinöitä. Yksi pähkinäisimpiä viskejä joihin olen törmännyt. Taas kerran omalla hienolla tavallaan erilainen SMWS-pullote. En nyt ihan ehkä ensisilmäyksellä rakastunut, mutta ainakin tämä avasi taas uuden makumaailman! Täytyypä ottaa tämä piakkoin uudelleen maisteluun nyt kun pullo on saanut hetken hengitellä.
