-
Lupaava nuorikko
Isle of Raasay, Distillery Special Release, Rye & Sherry Double Cask, 52%
Raasayn tislaamo on mitä suuremmissa määrin luettavissa Skotlannin uuden aallon tislaamoihin. Se ei mahtaile tuotantomäärillään ja se on piskuisen Raasayn saaren ainoa tislaamo (saaren virallinen asukasluku on 161 – tislaamo muistaa mainita sen etiketissäänkin). Tislaamo aloitti toimintansa vasta vuonna 2017, joten kovin vanhaa viskiä tämä nytkään maistettu ei ole. Raasayn tislaamo on kuitenkin ainakin tämän tisleen perusteella hoitanut tynnyripolitiikkansa taitavasti – ja ennen kaikkea avoimesti.
Nyt maistettu viski on kypsynyt alkujaan savuista tislettä aiemmin sisältäneissä ruisviskitynnyreissä, joista se on siirretty viimeistelyä varten oloroso-sherryä aikaisemmin sisällään pitäneisiin tynnyreihin, ja pieniin quarter cask -kokoisiin Pedro Ximinez -sherrytynnyreihin. Toimii, jos minulta kysytään!
Tuoksussa alkuun kuivia mausteita ja aavistus sherryä. Sulkeutunut. Vaatii reilusti aikaa lasissa auetakseen, mutta on odotuksen väärti. Aukeaa hitaasti. Vienoa savua, savumanteleita. Maatalon pihaa – aavistus navetan takaa pöllähtävää tuoksua, mutta enimmäkseen kuivan ja tuoreen heinän sekoitusta, aavistuksen kosteaa hiekkaista maata ja seassa myös kesätuulen tuomaa raikkautta. Punaisia marjoja, puolukkahilloa. Sherryä, mutta ei sellaisenaan. Enemmänkin sen peruja olevia kuivattuja hedelmiä.
Maussa ensimmäisenä iskee makea mallas. Todella suuntäyttävä. Maanläheinen, makea, samalla aavistuksen suolainen. Savuisuus rakentuu maussa pikkuhiljaa. Se ei hyökkää, vaan ikään kuin täydentää muita makuja. Nuoren viskin makuja, mutta ne ovat hyvin vienosti taustalla. Mausteisuuttakin löytyy. Savupaprikaa, kunnes taustalta nousee taas sherryistä makeutta.
Jälkimaku on kuiva ja tuhkainen. Kevyt turve ja savu yhdistyvät punaisiin marjoihin – lähinnä puolukkaan – ollen todella pitkä.
Sanalla sanoen MAUKAS viski, joka antaa paljon nuoresta iästään huolimatta. On hyvää. Jos Raasay jatkaa tähän malliin, niin iän karttuessa ei voi tulla kuin vielä parempaa!
-
Karamellia ja pähkinöitä
Evan Williams, Bottled-in-Bond, 50%
Evan Williams kuuluu Heaven Hill Distilleryn suorastaan turkasen laajaan portfolioon, ollen kuitenkin ehkä yksi niistä tunnetuimmista. Jenkkitislaamoilla on tyypillisesti tapana tuottaa erilaisia raakatisleitä, joissa eri viljojen määrä ja tislaustapa vaihtelee, ja kypsytellä niitä sitten erilaisten säädösten mukaan. Bourbonit ovat tyystin oma maailmansa, joihin voisi uppoutua ihan siinä missä skottiviskeihinkin – kunhan vaan aika riittäisi.
Nyt kuitenkin maistelussa Alkoon vähän aika sitten ilmestynyt ja ihan kohtuullisella alle 40€ hintalapulla varustettu Evan Williamsin Bottled-in-Bond, joka siis jo vaatimustensa täyttämiseksi on vähintään nelivuotiasta ja prosenteiltaan otsikossa mainitut 50%.
Tuoksu alkaa vahvasti makean karamellisena. Heti perään esiin nousee tammi ja tanniinit ja demerara-sokeri. Vaniljaa. Kitkerä ja puinen tausta on koko ajan läsnä. Kulhollinen jos jonkinlaisia pähkinöitä. Kanelia ja neilikkaa. Mukana on myös todella vahva ”vihreä” tuoksu. Lehtivihreää – vastaleikattua todella tuoretta tummanvihreää ruohoa.
Maku on yllättävän pyöreä ja pehmeä. Karamellia, joka taittuu kuitenkin nopeasti vaniljaiseen tammeen. Tuoksun vieno kitkeryys ei tunnu maussa aluksi niin vahvana, mutta se tasapainottaa makua mukavalla tavalla. Mukana on myös kypsää tummaa hedelmäisyyttä, kunnes suuhun tungetaan taas kourallinen pähkinöitä ja tammi valtaa alaa.
Vesitilkka tasapainottaa tätä kivasti ja sitoo maut yhteen. Siinä missä ilman vettä maut tulevat vuoronperään, vesitilkalla ne saapuvat yhtäaikaa. Kiva paahteinen puu on kuitenkin kaiken aikaa läsnä.
Mukava bourbon! Kiva tasapaino makean ja kitkerän välillä, jota mausteisuus, pähkinäisyys ja kevyt hedelmäisyys täydentää.
Oikein pureskeltava viski. Pieni tilkka riittää pitkään ja tästä löytää mukavasti makuja. Eikä ole hinnallakaan pilattu!
-
Maailman toisella puolen
Uusi-Seelanti ei varmasti tule monelle mieleen ensimmäisenä kun puhutaan viskistä. Maailman toisella puolellakin on kuitenkin aikanaan viskiä tehty – ja tehdään taas. Maistelussa kolme jo edesmenneen Wilson’sin tislaamon tuotetta.
Wilson’sin tislaamo on aikojen saatossa tunnettu usealla eri nimellä: Willowbank, Wilson’s, Dunedin, Lammerlaw ja onpa sitä pullotettu myös nimellä Milford. Koska tällä kertaa kyseessä oli Wilson’sin nimellä pullotettuja viskejä, niin puhuttakoon viskeistä sillä nimellä. Olihan se tislaamon alkuperäisen brändin nimi.
Tislaamo itsessään aloitti tislauksen vuonna 1969 ja tunnettiin nimellä Willowbank. Bakerin perheen perustama tislaamo sijaitsi Uuden-Seelannin Eteläsaarella Dunedinissa. Ensimmäinen viski julkaistiin myyntiin asti vuonna 1974 nimellä Wilson’s. Vuonna 1981 tislaamon osti Seagram’s, joka vaihtoi teräksestä tehdyt tislauspannut kuparisiksi ja vaihtoi viskin nimeksi Lammerlaw.
Tislaamo suljettiin vuonna 1997, kun se myytiin tuolloin australialaiselle Foster’sille, joka on tunnetumpi siitä sinietikettisestä oluestaan, jonka etiketissä on iso F-kirjain. Jostain syystä Foster’s kuitenkin päätti aika lailla siltä istumalta, että koko tislaamo suljetaan ja puretaan. Kuparipannut ja kolumnitislaimet myytiin Fijin saarelle, jossa niillä alettiin valmistaa rommia.
Tislaamon jäljelle jääneet viskivarastot omistaa nykyään The New Zealand Whisky Company, joka on julkaissut tuota varastoa sitten useammankin nimen alla – esimerkkinä jo mainittu Milford. Mikä hienoa, aloitti samainen tekijä vuonna 2021 uudestaan tislaamaan viskiä Uudessa-Seelannissa yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Uutta on siis tulossa myös tältä saarelta!
Sampleista tässä vaiheessa suurkiitos Viskisiepolle!
No miltä ne Wilson’sin viskit sitten maistuivat?
Wilson’s, 37.5%
Tuoksussa sokerikuorrutetta, vatkattuja munanvalkuaisia, keltaisia luumuja ja tölkkiananaksista ylijäänyttä mehua. Todella makea tuoksu, mutta mukana ihan mukava hedelmäisyys.
Maku kärsii alhaisista prosenteista. Maltaista makeutta, vaniljaa, aavistus hedelmäisyyttä. Pieni mentholinen vivahde lopussa.
Matalat voltit eivät oikein jaksa kantaa kaikkia makuja loppuun asti. Viskisieppo on kovasti on yrittänyt selvitellä mikä noiden prosenttien takana oikein on ja selvitystyö jatkuu edelleen.
Wilson’s 7 y.o., 37.5%
No huppista! Ensinuuhkaisulla tuli kyllä sellainen makeiden hedelmien ilotulitus, että oksat pois. Banaania, mansikkaa – kuin mansikka-banaanipirtelöä haistelisi. Mukana on myös makeita mausteita. Muskottia, anista ja sen päälle vielä punaisia lakunauhoja.
Matalat voltit eivät itseni kohdalla taaskaan oikein jaksa kantaa makuja ja tekevät makujen erottelusta jotenkin hankalaa. Punaiset lakunauhat (sellaiset Snöret – jos joku muistaa) jatkavat makuun. Toisaalta todella pehmeä ja suunmyötäinen. Jälkimaussa on pieni kuivan tamminen vihvahde, joka kuitenkin katoaa nopeasti.
Wilson’s 21 y.o., 42.7%
Tuoksussa kuivattuja ananaksia ja mangoa. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Vaniljaa. Pehmeän pyöreä tuoksu. Mukana on myös joku hauskan pölyinen vivahde. Makea, mutta alla on myös jotain kuivaa. Ei ehkä tammea, mutta jotain puumaista.
Suutuntuma on öljyinen. Huomattavasti nuorikoita kuivempi. Sekalainen sekoitus viljanjyviä. Todella puhdas ja herkkä. Vihjaus kuivuneesta ruohosta. Kuin ajaisi nurmikkoa hellejakson jälkeen ja suuhun lentäisi sen synnyttämää pölyä.
Todella herkkä ja jollain tapaa hauras viski.
Mielenkiintoinen ja harvinainen kolmikko. Nämä oli ilo maistaa, vaikka ne eivät mitään hiuksia nostattavia viskejä olleetkaan. Kuitenkin tärkeä osa yhden kaukaisen maan viskihistoriaa, joka onneksi on saamassa jatkoa.
Ps. kuvan kaveri välittää aika lailla fiilikset ensinuuhkaisusta.
Pps. Sample uuden tislaamon New Makestakin löytyy kaapista. Sekin on menossa piakkoin maistoon!
Lähteenä tislaamon historiassa käytetty sivustoa Whiskipedia.
