Mitäs ihmettä?!

Johnnie Walker Black Label, 12 y.o., 40%

Omaan kaappiin tulee ani harvoin ostettua sekoiteviskejä. Koko viskiharrastukseni aikana voin rehellisesti laskea yhden käden sormin kun näin on käynyt. Tosin tästä pitää laskea pois ne useammat irkkukahvia varten ostetut Jamesonit ja Tullamore Dew’t. Mutta nyt siis haetaankin ihan vaan nimen omaan juotavaksi ostetut blendit.

Alkosta sai aikanaan Rob Royta. Sitä ostin pullon harrastuksen alkuaikoina – ihan vaan siksi, kun siinä oli mallasviskikomponenttina paljon Bowmoren viskiä. Ei se silti hyvää ollut, kun mallasviskiin vertasi. Ja nyt kun mietin, niin koko blended-hommasta pitäisi kirjoittaa oma juttunsa.

Tämä pullo päätyi itselleni hyvän ystäväni isän kuolinpesästä. Tätä olisi ollut oikeasti ilo ottaa huikka jos toinen Raimon kanssa. Miehen, joka pelasti työkseen ihmishenkiä, piti huolta niin omista kuin vieraista muksuista, muutti meidät nykyiseen asuntoomme ja oli kaikin puolin ihminen, josta itselleni tulee mieleen pelkkiä hyviä muistoja.

Horinat sikseen. Lasiin päätyi siis kenties maailman myydyimmän viskin hieman iäkkäämpi versio.

Todella miellyttävä tuoksu. Tummaa hunajaa, pyöreän makeaa savua, punaista omenaa ja tummia hedelmiä. Rusinaisuutta ja tasapainoinen vieno sherryisyys sitoo tämän hyvin yhteen.

Suussa pehmeän pyöreä ja helppo. Jos haastetta hakee, niin kannattaa etsiä sitä jostain muualta. Ihan linnunmaitoa. Ja se varmaan alkuperäisenä ajatuksena on ollutkin. Mukavassa tasapainossa makeutta, mietoa savuisuutta, tuoksussakin tuntuvia kypsiä hedelmiä.

Pyöreän helppoa juotavaa. Tätä ei kannata ottaa silloin, jos ideana on vetää joku itsellenikin tyypillinen kolmen sivun syväanalyysi. Tätä kannattaa ottaa kun vatsa on täynnä, lämmin elokuun aurinko lämmittää ja haluaa vaan olla möllötellä.

Paljon on pahaa sanottavaa näistä ns. massaviskeistä, mutta tämä on yllättänyt oikein positiivisesti!