-
Pipettipeliä
Bladnoch 11 y.o., (2022 Release) 46.7%
Bladnochin tislaamo on kokenut historiansa aikana kovia hetkiä. Jo vuonna 1817 perustetun tislaamon koko kypsytetty viskivarasto ja tislauspannut mm. myytiin aikanaan Ruotsiin! Kaikista maista Ruotsiin! Lisää tislaamon historiasta täällä ja joskus ehkä Viskikaapissakin. Nykyisin tislaamolla onneksi menee paremmin ja Bladnochin tuotteita on löytynyt ajoittain jopa kotoisesta Alkosta – tosin aika ronskiin hintaan.
Tislaamon 11-vuotias vuosittain julkaistava pullote osoittautui aika haastavaksi tapaukseksi. Nyt maistelussa oli siis vuonna 2022 julkaistu versio. Eri vuosina julkaistavat versiot saattavat siis vaihdella tässä kuvaillusta:
Tuoksussa heti alkuun kunnon ”sweet & sour” -mix. Tähän ei todellakaan kannata työntää nenäänsä heti kaadon jälkeen, tai muuten tulee ns. turpaan! Hetken odottelulla esiin nousee vaaleaa hunajaa johon sekoittuu sitruunan ja appelsiinin kuoria. Keltaisia rusinoita – sultanoita siis. Makean ja happamuuden sekoitus tuo mieleen Tokaji-viinin!
Vesitippa avaa nokkaa raikkaampaan eukalyptuksen värittämään suuntaan. Raa’ahkoa ananasta. Varovaisesti silti veden kanssa. Tämä lässähtää jos lotraa yhtään liikaa!
Ensimaistolla terävä. Tuoksu antaisi odottaa enemmän pehmeyttä, mutta onneksi tämä rauhoittuu nopeasti saatuaan hetken aikaa lasissa. Happamuuden ja makeuden leikki jatkuu pienen hapenoton jälkeen. Hunajan makuja, mutta ilman hunajan makeutta? Jotain kummaa noituutta, koska ei ole olemassa sokeritonta hunajaa!
Varovainen vesitilkkanen muuttaa homman. Tämä muuttuu kermaiseksi ja alun terävyys katoaa täysin. Toffeeta, makea hunaja tekee paluun, pistaasiloukomia (niitä kreikkalaisia/turkkilaisia ”karkkeja”). Jälkimaku kuivuu tammisen tanniinisuuden suuntaan.
Jännä viski. Vesitilkka lässäyttää alkuun homman, mutta kun sen vesitilkan ja hapen antaa hetken vaikuttaa, niin esiin nousee ihan uusi ja erilainen viski.
Vaatii aikaa ja ajatusta. Tippa vettä, sitten toinen ja tästä alkaa löytää paljon hyviä juttuja. Ensimaistamalla olin jo veikkaamassa hutia, mutta eipä sittenkään! Haastava, mutta palkitseva viski.
Ps. Mitä tästä ns. ”wanhakin” viskiharrastaja taas oppi. Antakaa sille jalolle juomalle kunnolla aikaa lasissa. Älkää hosuko. Leikkikää vedellä jos siihen on mahdollisuus.
-
Suomi, Pohjanmaa, juhannus
Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Isossakyrössä sijaitseva Kyrön tislaamo on lienee ainakin kaikille suomalaisille viskiharrastajille tuttu. Jos ei sijaintinsa, niin ainakin viskinsä kautta. Ja ihan selvyyden vuoksi – ainakaan tietääkseni n. 5 kilometrin päässä sijaitseva Tuuralan kylä ei ole millään tavalla liitoksissa omaan sukunimeeni. Saatan kyllä olla väärässäkin. Pitääpä kysäistä vielä…
Ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä on saatavilla neljän pullon setti Kyrön tislaamon viskejä, joiden kautta pääsee maistelemaan eri tavalla kypsytettyjä ja savuisesta ja savuttomasta maltaasta valmistettuja tuotteita. Tästä ”lentokenttäsetistä” tarkempaan analyysiin pääsi tällä kertaa: Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Nokka alkaa tutulla Kyrön mausteisuudella. Mukana on kuitenkin selvä hedelmäinen nuotti, joka tuo mukanaan vielä oman lisänsä mukaan peliin. Taustalla häilyy makean savuinen huntu. Ja sitten… makean appelsiinin kuoria, joita on savustettu hetki leppäsavussa. Niin että mitä?
Maku on huomattavasti kuivempi. Tanniineja, mineraalista savua, kalkkinen. Pieni häivähdys PX:stä, mutta tisleen mausteisuus ajaa nopeasti sen ohi. Ruisleipätaikinaa.
Jälkimaku on paahteisen savuisen rukiinen. Kuin olisi istunut sateisena iltana nuotion – tai juhannuskokon lähellä – ja heräisi seuraavana aamuna nuotiossa käynyt hiha suussaan ihmetellen kenen idea oli heittää neilikkaöljyä nuotioon?
Ei nyt ihan lähtenyt. Tietty ruistaikinaisuus häiritsi. Kunnon ruisleipä on todella hyvää, mutta se taikina ei. Perinteisen ruisleivän pitäisi antaa levätä muutama päivä ennen kuin se syödään – fakta johon uskon sen perusteella, että tätini on leiponut ruisleipää yli 50 vuotta – ja se on parasta ruisleipää jota olen syönyt.
Päivien sijaan tämän kohdalla lepoaika olisi ehkä voinut olla sen pari vuotta lisää?
Ps. Kuvan kirja ihan vaan, koska Suomessa on paljon nähtävää ja tästä löytyy ihan hauskoja juttuja.
-
Suolaista hiekkaa
Glen Scotia, Campbeltown Harbour, (L2.179.23), 40%
Kokeilussa Glen Scotian peruspullote ilman ikämerkintää. Kuulento jää toiveeksi, mutta ihan kelpo viski hinnan huomioon ottaen,
Mukavan hedelmäinen tuoksu. Punaisia omenoita, joiden päälle on ripoteltu kanelia. Kevyttä vaniljaista savuisuutta. Suolaisuutta ja mineraalisuutta. Kuin olisi kaapannut meren rannalta kasan hiekkaa kouraansa ja antanut sen kuivahtaa vähän aikaa. Tammi on myös kivasti läsnä.
Pehmeä maku. Toki matalat prosentit vähän vaikuttavat, eikä lisäprosenteista olisi haittaa.
Makeita hedelmiä, jotka kevyt savuhuntu saapuu peittämään. Kermaista vaniljaa ja kivasti puhdasta maltaisuutta. Kuivuu tammisempaan suuntaan makean toffeen tasapainottaessa.
Hinta ja prosentit huomioon ottaen oikein kelpo NAS-viski. Ikääkin on selvästi kertynyt jonkin verran, sillä ainakaan itselleni tästä ei välittynyt ollenkaan montaa ikämerkitsemätöntä viskiä vaivaava nuoruus.
Ei tämä missään nimessä Glen Scotian parhaimmistoa ole, mutta ei se yritäkään olla.
-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Texasin ruusu
Balcones Texas Single Malt Whisky ”1”, batch: SM21-1, date: 8.10.21, 53%
Yhdysvaltojen Texas ei tule heti ensimmäisen mieleen, kun aletaan puhua mallasviskistä, mutta niinpä vaan sielläkin Balcones-niminen tislaamo mallasviskiä tuottaa! Ei sillä, kyseisen tislaamon omistaa nykyisin kukas muu kuin Diageo – kaikessa hyvässä ja pahassa. Tislaamo on melko nuori. Se on perustettu vasta vuonna 2008, mutta on jo ehtinyt niittää mainetta omintakeisilla tuotteillaan, jotka eroavat huomattavasti siitä, mitä uudelta mantereelta on totutusti tullut. Kuumassa ilmanalassa viski kypsyy huomattavan nopeasti ja nytkään maistetulla viskillä tuskin kovin montaa vuotta ikää on. Menoa se silti tunnu haittaavan. Sen verran maukkaasta tapauksesta oli kyse!
Nokka on alkuun hieman vaimea. Makeita luumuja, tummaa sokerisuutta. 53% ei todellakaan tunnu. Alkaa avautumaan ajan kanssa. Mausteisuutta ja tumman rommin fiiliksiä. Paahteisuutta. Jotain, joka muistuttaa minua puiselle leikkuulaudalle levitetystä valikoimasta laadukkaita leikkeleitä. Lihaisa, mutta aavistuksen makea tuoksu, jonka ainakin itse saan oikein hyvästä prosciuttosta.
Maku on prosentit huomioon ottaen todella pehmeä. Jo ensimaistamisella tapahtuu noin miljoona asiaa ja kaikki niistä on pelkkää hyvää!
Kaakaota, tummaa suklaata, paahteista tammisuutta, tummia hedelmiä. Makeaa kypsää luumuisuutta ja kirsikkaisuutta, johon sekoittuu neilikkaa, kanelia ja muskottia. Kuivuu, mutta silti taustalla häilyy täyteläisen tumma, hedelmäisen mausteinen makeus.
Kielelle jää pyörimään paahdettu pähkinäisyys ja tupakanlehtiä. Seassa jotain viinikumiin vivahtavaa. Viikunahilloa. Jälkimaku kestää iäisyyden ja pieni tilkkanen tätä nektaria kielen päällä jaksaa kantaa makua upean pitkään!
Olen vaikuttunut. Tämä on todella hyvää! Välittömästi palkintosijoille tämän vuoden parhaiden maistettujen joukossa. Iski omaan makuhermoon kuin metrinen halko päähän!
