Viskisinfonia

Longmorn 15 y.o., 45%

Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.

Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!

Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!

Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.

Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!