Maailman toisella puolen, osa 2.
Uusi-Seelanti ei varmastikaan ole maailman tunnetuin viskimaa, mutta niin vain sielläkin viskiä tislataan. Pari vuotta sitten pääsin maistelemaan muutaman viskin maailman toiselta puolen ja nyt oli aika uusintaotolle uusien viskien kera!
Teemaan sopivasti 27.3. vietetään myös kansainvälistä viskin päivää, eli International Whisk(e)y Daytä. Tämä juttu tulee toki päivän sen jälkeen ja viskitkin tuli maisteltua päivän myöhässä, mutta kun keskellä viikkoa ei aina ole mahdollisuus varsinkaan tällaista settiä nauttia, niin menköön nyt näin. Kerrattakoon vielä päivän ajatus: Päivä perustettiin aikanaan lisäämään tietoisuutta Parkinsonin taudista ja sitä vietetään kuuluisan viskikirjailija Michael Jacksonin syntymäpäivänä, joka aikanaan menehtyi kyseiseen tautiin.
Mikä sen hienompi tapa julkistaa kyseistä päivää – vaikkakin hieman jälkikäteen – kuin matkata toiselle puolen maailmaa – Uuteen-Seelantiin asti! Laseissa käväisi tänään kuuden viskin tai sellaiseksi kypsyvän tisleen kattaus. Sampleista iso kiitos kuuluu viskiystävä Mikalle!
Maistellut viskit ovat peräisin The New Zealand Whisky Collectionin valikoimista. Uuden-Seelannin viskitislaus on ollut aika lailla muutaman henkilön käsissä ja vaiheet ovat moninaisia. Samoin nyt maistettujen viskien, sillä osa niistä on ilmeisesti vanhoja peruja jo edesmenneeltä Willowbankin / Wilsonin tislaamolta, joka suljettiin jo vuonna 2000. Lieneekö sitten tisleet olleet jossain säilössä ennen tynnyröintiään, vai mikä kuvio taustalla on – se jäänee arvoitukseksi.
Moninainen oli silti kattaus, eli lähdetääs katsomaan mitä tuli maistettua
NZ ”Art of the Cut”, New-Make Spirit, 45%
Todella hedelmäinen tuoksu. Pehmeää ja herkkää on. Vaahtokarkkeja. Sokerista makeutta. Häivähdys appelsiinikuorta ja sitrusta.
Alkoholi puraisee ensimaistolla, mutta katoaa nopeasti. Todella puhdas new make. Aavistuksen öljyinen, mutta laimennus tuntuu.
Yleisfiili on makea ja jälkimaussa on pientä happamuutta. Hedelmäinen toffee käväisee myös kielellä. Olen maistanut niin parempia kuin huonompiakin new makeja.
NZ Single Malt Studies, 12 months, American Oak, 29/03/2022 batch 2, 45%
Tällä on jo vähän enemmän ikää. Nokka täynnä eksoottisia hedelmiä. Banaania, hunajamelonia. Todella makea! Haribon banaanikarkkeja. Todella epäviskimäinen. Enemmänkin jotain hedelmälikööriä tuoksussa.
Maku on kuivempi – ja se on hyvä juttu se. Banaani on edelleen läsnä, mutta mukana on myös pientä makeanhapanta fiilistä. Häivähdys tammea. Ei tässä kauheasti silti tapahdu. Aika yksioikoista menoa.
Dunedin DoubleCask, 40%
Tuoksu alkaa Digestive-kekseillä, joiden päälle joku on sipaissut mausteista appelsiinimarmeladia. Tuoretta ruusukimppua. Kukkia ja puisia mausteita. Aika kiva tuoksu!
Maussa makeaa mallasta johon sekoittuu ruusuvettä. Kevyttä on. Lämpöisen sään viski. Aavistus mausteisuutta ja se olikin sitten siinä.
Oamaruvian Revolution Single Malt, 46%
Vaniljainen tuoksu, jota siivittää fariinisokeri. Aavistus nahkaa. Kovin on sulkeutunut. Tilkka vettä tuo tammisuutta, kuivia lehtiä ja mausteisuutta. Kovin on silti kohtelias ja vaatimaton.
Suutuntuma on kiva ja paljon edellisiä täyteläisempi. Makeutta löytyy tästäkin. Tuntuu olevan teemana näissä. Appelsiinia, suolaista toffeeta. Ihan mukavaa juotavaa, mutta ei tässä ihan kauheasti tapahdu.
South Island Single Malt, 40%
Todella kevyt tuoksu. Mallasta ja hunajaa. Jotenkin vetinen ja yksioikoinen. Prosentteja kaipaisi. Todella hankala saada mitään irti.
Maku jatkaa samalla linjalla. Maltaista makeutta, mutta siinäpä se. Jälkimaun pahvinen vivahde ei nostata tunnelmaa. No… tulipa maistettua.
Cyril’s 50th Anniversary Solera Cask. 1974 to 2024. Batch 1, bottle 23/100, Date Jan 2024, 50%
No nyt on ”vänkä” tuoksu, eli englanniksi funky – tarkistin suomennoksen sanakirjasta! Jalohometta. Kuin puoliksi maatuneita, mutta auringon kuivaamia lankkuja haistelisi – hyvällä tavalla silti. Viinimäisiä vivahteita sen päälle. Hämärän tunkkainen meininki!
Maku jatkaa samalla linjalla. Mukana on jopa aavistus savua. Kuin kävelisi maalattiaiseen savupirttiin. Kuiva hedelmäisyys nostaa päätään. Ja sen perään heti taas homeista tammilankkua.
Tässä oli sellaista Campbeltownmaista vibaa! Outo ja jokseenkin kummallinen, mutta hauska. Omaan makuuni illan paras, vaikka suuhun jääkin pyörimään sellainen mullassa maannut päästään kärähtänyt lankunpätkä.
Mukava makumatka maailman toiselle puolelle! Taas ollaan muutamaa viskiä kokeneempia!
