• Sprignbank 15 y.o.
    Maisteltua

    Maakellarin nurkassa

    Springbank 15 y.o., 46% (25.11.19 – 19/456)

    Springbank on hieno tislaamo. Siitä on osoituksena tämäkin taidonnäyte, joka toi mieleen pikkupenskana tehdyt reissut mummin ja papan mökin maakellariin sekä syksyn kosteat metsäpolut.

    Tuoksussa suolaa, makeutta, tummaa hunajaa, häivähdys sherryä, kevyttä turpeisuutta, saviruukkua, maalattiaista kellaria, kuivaa mineraalisuutta, mausteisuutta ja tummaa suklaata, pihkaa. Vesitilkka nostaa esiin myös hedelmäisyyttä, päärynäkompottia jne.

    Maku tulvahtaa vahvana. Kuin tiivistettyä ”viskisyyttä’. Suolaista mausteisuutta, aavistus kitkeryyttä, inkiväärin poltetta, pehmeää turvetta taustalla. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään, rosepippuria. Savuisuus vahvistuu selvästi jättäen pitkän jälkimaun, jossa tuntuu hienosti myös tynnyrin puisia vivahteita.

    Tämä on likainen, mausteinen ja mukavalla tavalla turpeinenkin yhdistelmä vahvoja tuoksuja ja vahvoja makuja – ja hyvää! Vesitilkka ja kunnolla aikaa lasissa, niin tämä jatkaa kehittymistään ja muuntautumistaan pitkän aikaa.

    Hieno viski.

  • Maisteltua

    Mausteita ja colajuomaa

    Tobermory 12 y.o., Signatory Vintage – ”Local Dealer Selection”, dist. 6.7.2006, bott. 8.11.2018, First Fill Sherry Butt, cask no. 900154, 1 of 621 bottles, 65.5%

    Tällä kertaa maistelussa Signatory Vintagen Saksaan pullotettua tynnyrivahvaa Tobermorya. Pullosta paljastui melkoinen makujen ja tuoksujen ilotulitus.

    Tuoksussa vaaleaa ja tummaa suklaata. Vähän kuin Fazerin yhdistelmäpatukka, jossa on molempia yhdistettynä. Sherryä, tummia hedelmiä, taateleita, makeutta. Neilikoita ja piparkakkumaustetta. Pomeranssinkuorta ja kosteita syksyn lehtiä sekä juuri myllystä jauhettua mustapippuria. Seassa on myös hieman metallinen vivahde – kuin vasta kaiverrettua kuparilevyä. Vesilisä tuo tullessaan pölyiselle polulle osuvat ensimmäiset sadepisarat, mausteisuus voimistuu entisestään ja mukaan tulee myös yrttisyyttä.

    Melkoinen makujen ilotulitus! 65,5% vahvuus tuntuu, mutta kantaa myös mukanaan upean määrän makuja. Tummaa hunajaa, espressoa. Huikea mausteisuus – neilikkaa, muskottia, maustepippuria. Hetken päästä myös sherry nousee leikkiin mukaan. Juuri kun maku alkaa vaihtua jälkimakuun mukaan tulee colajuoman vivahteita ikään kuin tiivistettynä – ehkä aavistuksen palaneena sokerina jossa colan mausteisuus on mukana. Vesitilkka nostaa esiin tummaa hedelmäisyyttä ja mentholisen vivahteen.

    Huikea maustepommi! Sherryäkin on mukana, mutta ei niinkään puhtaana sherryisyytenä, vaan tummien hedelmien ja ehkä hieman oudon, mutta silti hauskan ”tiivistetyn kokiksen” muodossa. Oikein oivallinen syksyinen viski. Tykkäsin tästä kovasti kaikessa persoonallisuudessaan, mutta tämä ei ole missään nimessä sieltä helpoimmasta päästä viskejä, vaan vaatii oikeasti paljon myös maistajaltaan.

  • Tamnavulin Sherry Cask Edition
    Maisteltua

    Helppoa tasapainoisuutta

    Tamnavulin Sherry Cask Edition, Batch No. 30502, 40%

    Alkoon tupsahtaa aina silloin tällöin viskejä, jotka pääsevät yllättämään positiivisesti. Tämä Skotlannin rumimmaksi tislaamoksikin haukutun Tamnavulinin sherrytynnyrissä möllötellyt versio osoittautui oikein kustannustehokkaaksi ja maukkaaksi tuotokseksi.

    Tuoksussa makeaa appelsiiniä ja sitrushedelmiä, kanelisokeria, marsipaania ja taustalla hentoa vaniljaa. Ei mikään monipuolisin tuoksu, mutta oikein tasapainoinen.

    Suutuntuma ja maku on pehmeä, kermainen. Hunajaa, kevyttä sherryisyyttä, makeaa mallasta ja aavistus sitrusmaista happamuutta. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan ja sherryisyys nousee enemmän esiin. Mausteita – muskottia ja kanelia.

    Tämä ei ole mikään järjetön ilotulitus, vaan helppo, tasapainoinen ja helposti juotava mallasviski. Hinta huomioon ottaen tämän on miltei erinomaista, vaikka prosentteja onkin vain 40%, väriainetta on lisätty ja suodatuskoneessakin on käyty.

    Vahva suositus tälle! Oikein mukava tuttavuus ja hintakin on kohdillaan.

  • Auchroisk 8 y.o.
    Maisteltua

    Kuivaa madeiraa

    Auchroisk 8 y.o., ”Whizita – Scottish roadsign series”, dist. 21.12.2010, bott. 28.05.2019, Madeira barrique, cask no. 30, bott. no. 85/296, 61.1%

    Auhcroiskin tislaamolta ei ole montaa viskiä tullut aikojen saatossa maisteltua. Tämä Saksalaiselle Flickenshild Whisky & Cigars -kaupan omiin pullotteisiin kuuluva versio ei valitettavasti oikein vakuuttanut. Toivotaan, että pieni hapettuminen pullossa auttaisi ajan saatossa asiaa.

    Tuoksussa raikasta maltaisuutta ja kuivaa viinimäisyyttä. Todella sulkeutunut ilman vesilisää, joka tuo tullessaan nahkaisuutta ja pienen happaman vivahteen. Greippiä, aavistus hedelmäisyyttä. Nuori ikä puskee tässä jotenkin normaalia enemmän läpi – eikä ehkä niin miellyttävällä tavalla.

    Maussa on rutkasti toffeeta ja vettä tosiaan tarvitaan reippaasti, että tämä lähtee edes jollain tasolla aukenemaan. Muuttuu vesilisän kanssa aavistuksen makeammaksi, mutta tietty happamuus vie edelleen voiton. Nahkaista toffeeta, fudgea, sulatettua voita, viljaa. Tämä on mukavan ja täyteläisen maltainen, mutta madeirakypsytys jää kyllä pahasti sen varjoon, vaikka tiettyä viinimäisyyttä maussa onkin. Jälkimaku kuivuu nopeasti ja muuttuu jopa hieman turhan tammiseksi.

    Rehellisyyden nimissä nyt tuli kyllä pieni huti. Ei missään nimessä nouse kuin korkeintaan alempaan keskikastiin maistamieni maltaiden joukossa. Tämä ei jotenkin pysy tasapainossa ja on omaan makuun liian tikkuista vaikka kuinka vedellä lotraisi.

    No, joskus ei osu kohdalleen, mutta se on yksi tämän harrastuksen rikkauksia.

  • Tullibardine
    Maisteltua

    Pihkaista mentholia

    SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%

    Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.

    Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.

    Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä

    Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.

    Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!