• Puuvillamyllyn viskiä

    Deanston 12 y.o., 46.3.%

    Deanstonin vanhaan puuvillamyllyyn 1960-luvulla perustettu tislaamo on ollut vahvassa nousujohteessa jo jonkin aikaa, eikä syyttä suotta. Se tuottaa rehellistä, kylmäsuodattamatonta ja taidolla tehtyä viskiä. Pullomalli on tästä jo vaihtunut uudempaan, mutta ilmeisesti sisältö on pitkälti samaa.

    Tuoksussa vaniljaa, vastaleikattua ruohoa, bourbonia – ja paljon! Ei ole maannut missään väsyneissä tynnyreissä tämä. Makeaa ohramallasta, kuivaa jyväisyyttä, mausteita, digestive-keksejä.

    Vahvoja makuja, todella tuhdin oloinen, vahvasti vaniljaa, hunajaa, tammea. First fill bourbonia ja siitä ei voi erehtyä! Paahdettuja manteleita, jyviä, aavistus minttua, raikas.Ei epäilystäkään siitä minkälaisissa tynnyreissä tämä on kypsynyt.

    Bourbon on vahvana läsnä. Ehkä yksi vahvimmista bourbon-vivahteista joita olen mallasviskipuolella tähän asti kokenut. Persoonallisen hieno viski – mutta jos bourbon ei ole juttusi, niin suosittelen harkitsemaan. Minulle tämä maistuu! Vuosia sitten kaapissa oli vanhempi 40% vahvuinen versio ja se ei yltänyt lähellekään tätä millään mittapuulla.

  • Turpeista Bunnaa

    Bunnahabhain Mòine, 46.3%

    Bunnahabhain Mòine kuuluu Bunnahabhainin tislaamon turpeiseeen tuotantoon. Tällä kertaa kyseessä Alkostakin saatavilla oleva Mòinen ns. perusversio. Tislaamo käyttää tätä samaa turvetta tarkoittavaa Mòine-sanaa myös muissa turpeisissa versioissaan erottaakseen ne turpeettomasta tuotannostaan.

    Itse viski tarjoilee tuoksussa makeaa turvetta ja vaniljaa, raikkautta, aavistus suolaisuutta. Märkiä sammaleisia kiviä, sitrusta ja ylikypsiä hedelmiä taustalla.

    Maku on savuisen suolainen, mineraalinen, pippurinen. Vaniljaa, makeutta ja puun tuhkaa. Jälkimaussa savu jää mukavasti pyörimään ja yhdistyy salmiakin vivahteisiin.

    Ei se monimutkaisin savuviski, mutta mukavan tasapainoinen ja rehellinen. Nuorehkoksi viskiksi myös yllättävän täyteläinen ja maukas. Bunnahabhainin nykytuotanto on kaiken kaikkiaan oikein laadukasta ja siihen on varmasti myös osasyynsä sillä, että tislaamo ei enää nykyisin kylmäsuodata tai värjää viskejään lainkaan.