Johdatus maisteluun

Tässä osiossa käsitellään viskin maistamiseen käytettyjä aisteja, sanastoa ja maistelussa käytettyä kieltä ja ilmaisuja.

Aisteista

Nenä on viskin maistelussa tärkein aistin. Nenä on elimenä huomattavasti tarkempi kuin kieli, vaikkakin kielen ja nenän yhteispeli on se, joka lopulta sitoo maut yhteen. Kunnon nuhan yllättäessä huomaa nenän tärkeyden makuaistimusten latistuessa mitäänsanomattomiksi. Vaikka viskien maku voidaankin jaotella periaatteessa kielen aistimiin perusmakuihin (suolaisuus, happamuus, makeus, karvaus, umami), on tuoksuja loputon määrä. Hajuaistimukset aiheutuvat viskistä haihtuvista ainesosista, jotka nenän ja aivojen yhteistoiminnan seurauksena saavat uuden merkityksen. Tätä kautta itse asiassa enemmänkin haistamme sen minkä luulemme maistavamme.

Pienellä harjoittelulla erilaiset tuoksut voi erottaa toisistaan ja jakaa ne osiin, sekä erottaa mistä eri tuoksuista jokin tietty tuoksu koostuu. Homma muuttuu hankalaksi siinä vaiheessa kun jollekin tietylle tuoksulle pitäisi keksiä nimi. Tästä johtuen niin viskin, kuin vaikka oluenkin haistelussa uusien ja välillä hullunkuristenkaan nimien ja yhtäläisyyksien keksimistä ei pidä karsastaa.

Kieli makujen aistijana ja se mitä kieli ”tuntee” on toki myös erittäin tärkeää viskistä nauttiessa. Päämakujen lisäksi kieli aistii viskin viskositeettia, pistävyyttä ja ylipäätään sitä miltä viski suussa tuntuu. Yksi näistä tuntemuksista on itse asiassa eräänlainen kivun muoto, jota alkoholi aiheuttaa niin nenässä kuin kielelläkin. Teoriassa näillä haihtuvilla alkoholihöyryillä on myös anesteettisia vaikutuksia, joten päihtymys ei välttämättä ole pelkästään kiinni juodusta, vaan myös haistetusta alkoholista.

Kielemme on täynnä pienen pieniä makuhermoja, jotka rekisteröivät viittä eri päämakua. Karkeasti voidaan sanoa, että makean aistimukset aiheutuvat kielen kärjessä, happamen ja suolaisen aistimukset aistitaan kielen sivuilla ja karvaat maut kielen takaosassa. Näiden lisäksi nykyään tunnustetaan yhdeksi mauksi umami, joka on yleisempi tuntemus ruoan maukkaudesta ja itse asiassa tärkeä osa myös viskien makua.

Eri maut eivät kuitenkaan maistu kielellä yhtä nopeasti ja tästä syystä onkin tärkeää pyöritellä viskiä suussa ja antaa sen valua kielen yli. Pieni maiskuttelukaan ei ole haitaksi. Tyylejä on yhtä monia kuin maistajia! Myös kitalaella on suuri vaikutus makutuntemuksissa, sillä se on yksi suurimpia makuaistituntemuksen aiheuttajia varsinkin jälkimaussa.

Makuaisti on itse asiassa seurausta kielen ja nenän yhteistoiminnasta ja on kolmen eri tekijän, eli tuoksun, maun ja suutuntuman yhteenveto. Nenämme aistii tuoksuja, erilaisten haihtuvien aineiden nyansseja, ja välittää tämän tiedon aivoillemme. Ihminen haistelee alitajuisesti ympäristöään koko ajan ja aina silloin tällöin joku tuoksu saattaakin tuoda mieleen jonkin tietyn paikan tai tilanteen. Aistina hajuaisti laukaisee muistoja huomattavasti useammin kuin äänet tai se mitä olemme nähneet. Hajuaisti onkin yksiä vahvimmin kokemiamme tuntoja. Hajuaistin toimintaan liittyy usein myös mielikuva mausta. Makuaisti on siis erilaisten tuntemusten, tuoksujen ja mielikuvien yhdistelyä.

Sanastoa

Viskin maistelussa käytetty sanasto on melko vivahteikasta aivan kuten oluen ja viinin maistelussakin. Tietyn perussanaston avulla pääsee hyvin alkuun ja siitä on apua perusmakujen ja tuoksujen hahmottamisessa. Valmiiksi kirjoitetut kuvaukset jostain mausta tai tuoksusta ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, sillä meistä jokainen aistii ja maistaa eri tavalla.

Ei siis ole millään tavalla väärin löytää jotain itselleen tuttua tai täysin kummallista makua viskistä. Päinvastoin – se on yksi tämän harrastuksen rikkauksista.

Oluiden ja viinien nauttijoille ja maistelijoille saattaa olla tuttu termi nimeltä makuympyrä. Viskienkin maisteluun on kehitetty oma makuympyränsä jonka löydät ohesta.

Käytännössä ympyrä toimii siten, että sisemmässä ympyrässä käytetään analyyttisestä kemiasta tuttuja termejä, ulompi ympyrä kuvailee jokaiseen sisemmän ympyrän segmenttiin kuuluvia makuja. Ympyrä jaetaan kahteen puoleen. Vasemmalla olevat aromit ovat tuotantovaiheessa viskiin tulevia ja oikealla olevat kypsytysvaiheen makuja.

Tuotantovaiheessa viskiin nouseviin makuihin kuuluvat esterit, fenolit, aldehydit ja ”tunkkaiset” hajut. Estereihin kuuluu hedelmäisiä ja luonnon tuoksujen vivahteita, fenoleihin savua, tervaa ja merilevää, aldehydeihin ruohomaisuutta ja vihreyttä, tunkkaisiin hajuihin nahkaa, tupakkaa ja mehiläisvahaa. Näistä ryhmistä tunkkaiset hajut ovat kaikkein vaikeimmin ryhmiteltävissä. Ne eivät ole yleensä välttämättä miellyttäviä hajuja, mutta kuuluvat olennaisena osana skottilaisen mallasviskin maailmaan. Tunkkaiset hajut syntyvät nimenomaan tislausvaiheessa ja viskin leikkaus vaikuttaa niiden voimakkuuteen erityisen paljon.

Kypsennysvaiheessa tunkkaiset hajut yleensä vähenevät ja muuttuvat. Tämän lisäksi tynnyrissä käytetty puu antaa omat arominsa kypsytettävälle viskille. Yksi eniten esille tulevista mauista kypsytysvaiheessa ovat sherryn ja bourbonin mukanaan tuomat aromit, joita käytetyistä tynnyreistä liukenee. Sherrytynnyreistä liukenee viskiin sherryn ja uusista tynnyreistä pihkamaisia aromeja. Bourbontynnyreistä taasen irtoaa vaniljan ja sikarilaatikon aromeita. Pitkään säilytetty viski imee itseensä eritoten puun aromeja ja saattaa siksi vaikuttaa kuivalta.

Nämäkään kuvaukset eivät ole mitään järkähtämätöntä faktaa, vaan enemmänkin tuntemuksia. Käytän itse viskejä maistellessani tiettyjä peruskuvauksia joita esim. edellä mainitusta makuympyrästä löydän, mutta se toimii itselläni ainoastaan yleisenä suunnannäyttäjänä siihen mitä tuoksuja ja makuja itse viskistä löydä.

Tärkeintä on, että viskiä tuoksutellessasi ja maistaessasi löydät ne sanat jotka juuri sinun mielestäsi parhaiten kuvaavat omia tuntemuksiasi. Niistä mikään ei ole väärä, vaikka joskus saattaa siltä tuntua. Omatkin makukuvaukseni ovat saaneet monta kertaa osalleen ihmetystä, herättäneet samalla keskustelua, ja siinä koko homman juju ja rikkaus on!

Seuraavaksi: Valmistautuminen maisteluun