Maku ja jälkimaku

Tässä osiossa käsitellään viskin maistamiseen ja jälkimaun arviointiin liittyviä asioita. Lisää informaatiota siitä, kuinka valmistautua maistamiseen löytyy valmistautuminen maisteluun-osasta.

Kuinka maistaa

Suuntuntuma: Viskin maistaminen kannattaa aloittaa rauhallisesti. Itse tykkään avata makuaistiani ensin pienellä tilkalla viskiä. Kun kieli on tottunut viskiin saatan ottaa hieman suuremman tilkan kuitenkaan liioittelematta. Ensituntuma jättää yleensä melko paljon kysymysmerkkejä, mutta auttaa ikään kuin avaamaan viskiä.

Toisen tilkan kohdalla alan analysoimaan viskiä syvemmin ja pyörittelen sitä kielen päällä. Miltä viski tuntuu suussa? Onko se pehmeää, öljyistä, ikään kuin joustavaa? Onko se pistävää, suuta kuivaavaa, vahvan alkoholimaista ja haihtuvan tuntuista?

Tässä kohtaa viimeistään myös ensimmäiset maut tulevat esiin. Savua? Vaniljaa? Sherryä? Joskus ensituntuma saattaa yllättää ja maku onkin jotain aivan erilaista kuin tuoksusta olisi voinut päätellä.

Päämaut: Suuntuntuman jälkeen kannattaa pistää merkille viskin päämaut, eli maut, jotka kieli ensimmäisenä maistaa. Käytännössä näitä makuja ei ole kuin neljä. Kielen kärki aistii makeita makuja, sivut suolaista ja hapanta ja takaosa karvasta ja ”kuivia” makuja. Yleensä viskien maku on sekoitus näitä tekijöitä, mutta joissakin viskeissä jokin tietty maku saattaa tuntua vahvempana. Analyyttisen arvostelijan kannattaa pisteyttää päämaut vaikkapa asteikolla yhdestä viiteen.

Päämakujen lisäksi kannattaa tehdä muistiinpanoja siitä, mitä muita makuja viskistä erottuu. Ovatko ne sidoksissa viskin aromiin, vai eroavatko ne paljonkin. Kuten viineissä ja oluessa, ei viskinkään aromi ja maku aina käy yhteen. Joskus erittäinkin miellyttävän tuoksuinen viski saattaa muuttua suussa melkoiseksi yllätykseksi. Mallasviskeistä täytyy huomautukseksi mainita, että makujen täydelliseen sotkemiseen vaadittaisiin sellaista taitoa, jota nykyisillä tislaamotyöntekijöillä ei onneksi ole. Ajan mittaan useampia viskejä maisteltua makukirjo laajenee ja eri makujen erottelu helpottuu.

Jälkimaku vaihtelee aivan samoilla tavoin, kun viskin kaikki muutkin maut. Viskin maku saattaa viipyä suussa kuin pitkään jatkuva kaunis auringonlasku, tai se saattaa haihtua nopeasti kuin tähdenlento. Jälkimausta kannattaa panna merkille löytyykö siitä samoja aromeja kuin päämauista ja sen jälkeisistä aromeista. Joskus jälkimaku saattaa olla epämiellyttäväkin, joskus taasen jälkimaku on se tekijä, joka kruunaa koko makuelämyksen.

Kun ensimmäinen nautintoon tähtäävä havaintokerta on tehty, kaada itsellesi nautiskeluhuikka ja valmistaudu kirjoittamaan muistiinpanoja. Ensimmäiseen huikkaan kannattaa nimittäin aina keskittyä ilman häiriötekijöitä ja vasta toisen naukun perusteella kirjoitella.

Seuraavaksi: Viskin säilytys