• Port Charlotte 10 y.o.
    Maisteltua

    Kalamiehen kaveri

    Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%

    Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.

    Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.

    Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.

    Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.

  • Starward tasting
    Tastingit

    Tähtien taa – Starwardin tahtiin

    Helmikuussa allekirjoittaneella oli ilo osallistua tastingiin, jossa omien maisteltujen australialaisten viskien määrä moninkertaistettiin kertaheitolla.

    Starwardin vuonna 2004 vanhaan Qantas-lentoyhtiön hangaariin alunperin perustettu tislaamo käyttää kypsyttämiseen lähes yksinomaan Barossan laaksosta peräisin olevia käytettyjä viinitynnyreitä. Melbournessa sijaitsevan tislaamon sijainti aiheuttaa omat haasteensa viskin kypsymiselle, sillä lämpötilat vaihtelevat kaupungissa nopeasti. Ovatpa jotkut vääräleuat sanoneet, että Melbournessa saattaa saman päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Starwardin viskit ovat skotlantilaisiin verrattuna nuoria, mutta ne myös kypsyvät ilmaston vuoksi huomattavasti nopeammin. Kolmen-neljän vuoden kypsytysikä on tälle tislaamolle täysin normaalia.

    Illan isäntänä toimi Finwhisky – a.k.a Juhis, joka oli onnistunut haalimaan viskit kasaan sieltä täältä kyselemällä ja välillä pientä riskiäkin pelkäämättä.

    Huikea settimme koostui kolmesta viiden viskin kokonaisuudesta ja aloitusviskistä, joten yhden illan aikana tuli maistettua yhteensä kuuttatoista eri viskiä. Itse väitin ensin alkuun, että en olisi aussiviskejä aiemmin maistellut, mutta onneksi kirjanpidostaan tarkempi Viskisieppo riensi korjaamaan tämän virheen. Vastahan siitä oli kymmenen vuotta kun australialaista viskiä (siis sitä yhtä ainoata ennen näitä) maistoin – ja kirjoitin siitä vieraskynäjutunkin!

    Ihan tyypillisen syvällisiä analyysejä ei kaikista viskeistä tällä kertaa tullut tehtyä, mutta mennään niillä mitä on!

    Illan starttiviskinä toimi saksalais-belgialaisena yhteistyönä pullotettu Kirsch Import / Nectar Belgium, American Oak, 4 y.o., 07/2016-06/2021, single barrel #6850, 58.9%, josta nuotit seuraavanlaiset:

    Tuoksu: Makean hedelmäinen, aprikoosia, säilöttyä persikkaa, vaniljaa. Tuhti, mutta raikas ja mukavan voimakas.

    Maku: Hedelmäisyys jatkuu raikkaana, mukavan täyteläinen ja pureskeltavana. Vaniljaa ja lopussa tamminen vivahde.

    Line Up no. 1:

    Ykkössetti keskittyi tislaamon ns. ”perusrangeen”, joskin osa näistäkin on jo poistuneita pullotteita.

    Starward flight 1
    Starttiviski ja Line Up no. 1

    Starward Two Fold, 40%

    Kevyesti liikkeelle. Tämän valmistukseen on käytetty mallastettua ohraa ja australialaista vehnää. Vanhan maailman mittapuilla siis kyseessä ns. blendi, mutta ei kuitenkaan, koska molemmat tisleet ovat samalta tislaamolta. Eli Single Malt, mutta valmistukseen on vaan käytetty sekä mallas-, että viljatislettä.

    Aavistuksen mineraalinen tuoksu, josta löytyi viljaisuutta ja vehnäistä pölyä. Makunsa puolesta kevyt, makea ja helppo.

    Starward Left-Field, 40%

    Tislaamon perusrangeen kuuluvan Left-Fieldin (kyllä, väliviivalla) tuoksussa oli punaista omenaa ja hedelmiä, mutta muuten tämä oli kyllä melko yksioikoinen.

    Makupuolella aika perusmallas. Maltaisuutta, hedelmiä ja vaahtokarkkia. Ei tällä kuuhun mennä, mutta ihan kelpo törpöttelyviski. Lyhyt kypsytysaika lienee osasyynä siihen, että vaikka viski kyllä omalla tavallaan kyllä kypsyy, niin tietty syvyys jää saavuttamatta.

    Starward Nova, 41%

    Nova on kenties se Starwardin tunnetuin viski. Itse löysin tuoksusta kauraomenapaistosta ja mineraalisuutta samoin kuin viinimäistä ”takatuoksua”, joka lienee ihan oletettavaa, koska viinitynnyrikypsytyksestä on luonnollisesti kyse.

    Makunsa puolesta pehmeä ja pyöreän maltainen. Jälkimaku oli lyhyt. Ei nyt oikein vieläkään irronnut muuta kuin se ”perusviski” -kuvaelma.

    Starward Fortis batch II, 50%

    No nyt alkaa löytyä vähän potkua. Voltteja vähän enemmän ja suodatukset sikseen. Tämä on majaillut jenkkitammitynnyreissä – joissa toki on ollut punaviiniä ennen viskiä.

    Tuoksu on aavistuksen liimamainen, maakellaria, ruiskiviskimäisyyttä. Tiukemmat prosentit puskevat vähän turhan ärjysti läpi.

    Maku mehumainen, puolukkamehua tarkemmin ottaen. Aavistuksen omituinen, mutta ihan hauskalla tavalla. Jälkimaussa käväisee vahva astringoiva tunne ja sen jälkeen maku tasoittuu tammiseen suuntaan.

    Starward 10th Anniversary bottling 2017, 52%

    Tislaamon kymmenvuotispullote on kypsynyt sherryn tapaan valmistettua apera-viiniä aikaisemmin sisältäneissä tynnyreissä. Koska sherryä on ainoastaan Jerezin alueella valmistettu väkevöity viini, niin muualla valmistettuja ”sherryjä” kutsutaan nykyisin kyseisellä nimellä.

    Tuoksussa makeaa jälkiruokaviiniä, vaaleaa rypälemehua, valkoherukkaa, sokeroitua appelsiininkuorta ja sitrusta.

    Huomattavasti täyteläisempi ja maukkaampi kuin muut tähän asti maistetut! Makeutta on, mutta sitä tasapainottaa aavistuksen kuiva ja kirpakka hedelmäisyys. Jälkimaku kääntyy aavistuksen märän pahvin suuntaan ja tuo mukanaan kuivaa tammisuutta.

    Nyt alkoi jo löytymään vähän enemmän makuja!

    Line Up no. 2:

    Kakkossetti keskittyi erilaisiin tynnyrikypsytyksiin, joita Starward on ehtinyt tekemään aimo liudan.

    Line up 2
    Line Up no. 2

    Starward Solera 2020, Apero barrels, 43%

    Kuten nimikin kertoo, niin tämän kohdalla on käytetty Solera-kypsytystä, jossa lisäillään ns. uutta viskiä aina vanhan päälle – noin niin kuin yksinkertaistettuna.

    Tuoksussa toffeeta ja mallasta, kypsää sitrusta, aavistus mausteisuutta.

    Makeus ja mausteisuus jatkaa makuun. Puhdaspiirteinen viski, mutta syvyyttä jäin jälleen kaipaamaan.

    Starward Tawny, 2015-2019, 48%

    Pienissä 100 litran Yalumba-portviinitynnyreissä kypsynyt versio.

    Tuoksussa pomeranssinkuorta, rasvaisia pähkinöitä, ”viinasuklaata” – ei siis mitään liköörikonvehteja, vaan sellaista suklaata jota valmistettaessa on lotrattu vähän viinaksilla. Mentholia ja vaniljaa.

    Maku on mukavana mausteinen ja suklainen sekä raikkaan yrttinen.

    Tässä alkaa taas olla mukavaa yritystä. Kelpo viski.

    Starward Ginger Beer Cask Finish, batch #6, 2017-2021, 48%

    Jaahas… kaikkea sitä. Jotenkin ei yllättänyt, että tuoksusta löytyi inkivääriä. Siinä sivussa kanelia ja yleistä mausteisuutta.

    Ja maku jatkaa samoilla linjoilla. Inkivääriä, rommisuutta, makeutta. Fazerina-suklaata, inkiväärikeksejä ja se fiilis kuin vanhaa kunnon Old Spice -partavettä olisi vähän lipsahtanut suuhun.

    Tämä oli vähän kuin sukujuhliin saapunut vanha ja hyvin pukeutunut herrasmies, jonka partavesipullosta on tippakorkki hukkunut.

    Starward Dolce, 2016-2020, 48%

    Dolce on kypsynyt Marsala-tyyppistä viiniä aiemmin sisältäneissä viinitynnyreissä. Kaikesta päätellen kiinalaisten sijaan kopioimisen mestareita ovatkin australialaiset! On sherrytyyppistä viiniä, portviinintapaista ja nyt sitten ”marsalaa”.

    Tämä oli itselleni todella hankala. En saanut oikein mitään irti. Kuivia, makeita rypäleitä. Hieman vaniljaa ja kermaa. Niin tuoksussa kuin maussa.

    Starward Unexpeated, 2017-2021, 48%

    Kuten nimikin ehkä jo antaa olettaa, on tämä viski nähnyt jotain turpeista. Tällä kertaa kyse on viimeistelystä tynnyrissä, jossa on aiemmin majaillut tislaamon mukaan ”super-peated” viskiä Islayn saarelta.

    Turpeisuus ei kuitenkaan kanna kohvin vahvana tuoksuun asti. Pieni vivahde kyllä löytyy. Toffeeta ja aavistus makeaa turvetta.

    Maussa sama mieto turvesavuisuus, savusuolaa ja Caol Ilamaisia viboja, mineraalisuutta ja kalkkisuutta, hippunen savumaldonia.

    Vaikka se ei ehkä makukuvauksista täysin ilmene, niin tämä kakkossetti oli kyllä melkoinen makujen haitari!

    Line Up no. 3

    Kolmosetti koostui täysin single cask -viskeistä, joita tuskin maailmalta enää suuria määriä löytyy, joten ainutlaatuista oli tarjolla!

    Line Up 3
    Suttuinen Line Up no. 3 ja illan isäntä sekä koollekutsuja Juhis.

    Starward, Berry Bros & Rudd, 3 y.o., 2017-2020, Single Cask #10067, 53%

    Lontoolaispullottaja Berry Bros & Ruddille pullotetun version tuoksusta löytyi mukavasti makeutta, mausteisuutta, kuivaa puuta, vaniljaa ja mallasta. Tuhti tuoksu ikäisekseen. BBR:llä osataan valita yleensä hyviä tynnyreitä.

    Maussa oli maltaista makeutta, tummaa hunajaa, kuivaa tammisuutta, mausteisuutta, muscovado-sokeria. Selvästi ikäistään kypsempi.

    Starward, The Barrossa Valley American Oak, 4 y.o., 06/2016-02/2021, Single Barrel #12192, 57.8%

    Viinimäinen tuoksu, muscovado-sokeria, runsas vaniljaisuus! Tuoksussa jenkkitynnyreiden vaniljaisuus tuli hienosti esiin.

    Maku oli mukavan makea, öljyinen ja vaniljaisuus jatkoi vahvaa esitystään. Vesilisä nosti öljyisyyttä entisestään. Maukas.

    Starward, Kirsch Import, French Oak, 3 y.o., 08/2017-+2/2021, Single Barrel #4289, 55.7%

    Tämä yllätti sulkeutuneisuudellaan. Mallassiirappia ja vähän makeutta ja lisänä loraus pirtua. Ei auennut, ei sitten niin millään. Vesilisä lähinnä laimensi kokemusta, mutta tästä jäi vähän sellainen Alko Viski ”88” -fiilis. Kuin olisi yritetty tiivisteestä tehdä mallasviskiä. Valitettavasti ei jatkoon.

    Starward, The Barrossa Valley, French Oak 4 y.o., 08/2016/-02/2021, Single Barrel #, 52.2%

    Mausteisen neilikkainen tuoksu, kanelia, pureskeltua lyijykynää.

    Valitettavan sulkeutunut tämäkin. Yksioikoinen, vaniljaa ja makeutta, mutta siihen se sitten jäi.

    Veikkaan, että sekä tämä, että edellinen paranisivat huomattavasti avatussa pullossa saatuaan hiukan happea, mutta reiluuden nimissä olisi ollut vähän hölmöä keskeyttää tasting ja palata aiheeseen puolen vuoden kuluttua. Aiheesta käytiin myös yleisössä keskustelua ja tulimme aika lailla yhteisesti samaan tulokseen.

    Starward, Coonawarra French Oak, 4 y.o., 09/2016-02/2021, Single Barrel #2397, 57.2%

    Valitettavasti sama vika kuin kahta edellistä vaivasi tätäkin. Viinimäisin kolmikosta, mutta valitettavan sulkeutunut ja tässä vaiheessa kenties myös maisteltujen viskien määrä saattoi alkaa vaikuttaa tuomioon.

    Olipahan aussiviskejä kerrakseen – eli pieni yhteenveto

    Vaikka se ei ehkä maistelunuoteista käy ilmi, niin kyseessä oli nuorisotermiä käyttäen kyllä kaiken kaikkiaan melkoisen päräyttävä setti. Juhis oli nähnyt huikean vaivan haaliessaan nämä hankalasti saatavat viskit kasaan ja kuten alussa jo todettua, ei tällaista viskimäärää Australiasta ja varsinkaan yhdeltä tislaamolta ole mahdollisuus päästä käytännössä koskaan maistamaan. Hattu siis päästä tastingin järjestäjälle!

    Itselleni kakkossetti toimi näistä parhaiten. Makumaailma oli vaihtelevin ja herätti taatusti eniten keskustelua. Ykkössetti oli hyvä perehdytys tislaamon perusmakumaailmaan. Kolmossetin Single Caskit eivät päässeet säväyttämään aivan siinä määrin kuin olisin olettanut, mutta osasyyksi ainakin itse arvelen jo aiemmin mainitun. Nämä vaatinevat hetken aikaa avatuissa pulloissa möllöttämistä ennen kuin kaikki nyanssit irtoavat.

    Kolmen setin tasting oli upeasti rakennettu ja toimi loistavasti. Väliajalla pupelletut murkinat pitivät pään kirkkaana loppuun asti ja puitteet toimivat hienosti – ja mainittakoon ajankohta huomioon ottaen – myös esimerkillisen koronaturvallisesti.

    Kiitos vielä kerran tästä mahdollisuudesta Finwhiskylle – a.k.a Juhikselle!

  • Clynelish - The Ultimate
    Maisteltua

    Makean hedelmäistä vahaisuutta

    Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%

    Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.

    Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).

    Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.

    Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!

  • Glenfiddich 125th Anniversary Edition
    Maisteltua

    Yllättävää savuisuutta

    Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%

    Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!

    Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.

    Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.

    Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.

  • Valamo luostariviski
    Maisteltua

    Pihkaa Valamosta

    Valamo Luostariviski, lightly peated (12ppm), bourbon cask matured, 40%

    Tämä Valamon Luostariviski on tietojeni mukaan se ns. peruspullote, joka edustaa valikoimassa pienempien erien sijaan Valamon tislaamon tuotantoa. Oma veikkaukseni on, että tämän kohdalla tullaan tulevien erien ja vuosien karttuessa näkymään muutosta kunhan tislaamolta alkaa löytyä hieman vanhempaa tavaraa pullotettavaksi. Otetaan kuitenkin rohkeasti korkki auki avoimin mielin!

    Ensinuuhkaisulla käy ilmi, että tämä on nuorikko. Pienellä odottelulla alta löytyy kuitenkin paljon muutakin kuin nuoren viskin aromeja ja tämä alkaa kehittyä. Pihkaista savua. Kuin heittelisi tuoreita kuusenoksia nuotioon. Vastajauhettua mallasta, kuivaa heinää, metsäpolku kuumana kesäpäivänä, mausteisuutta – kanelia, vaniljaa ja hunajaa.

    Maussa ensinuotti on huomattava hunajaisuus, sekä tamminen vanilja. Kuivaa heinänpölyä – tämä vei takaisin lapsuuden kuumaan kesäpäivään vaarivainaan heinäpellolle paalikuorman päälle istumaan. Keskivaiheilla esiin nousee pieni sivumaku – märkiä villasukkia kenties? Sivumaku kestää vain todella lyhyen hetken, kunnes se kääntyy aavistuksen savuiseen ja maltaiseen jälkimakuun, joka kestää yllättävän pitkään!

    Huomaahan tästä, että tämä on nuorta. En veikkaisi kovin paljoa yli kolmevuotiaaksi, eikä lisäprosentitkaan olisi pahitteeksi. Kantaa kuitenkin makunsa tällaisenaankin. Tätä ei pidä lähteä mielestäni vertaamaan skotlantilaisiin. Tämä on pienen tislaamon luostarissa tislaamaa viskiä. Sillä on oma hauska persoonallisuutensa, josta kaikki eivät ehkä pidä ja saattavat siksi ylenkatsoa kyseistä pullotetta. Itse en siihen ylenkatsojien joukkoon kuulu.

    Hauska, mutta varmasti erilainen viski! Jään innolla odottamaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja toivotan samalla Valamon tislaamolle monia vuosia!