• Tullibardine
    Maisteltua

    Pihkaista mentholia

    SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%

    Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.

    Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.

    Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä

    Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.

    Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!

  • Tomatin 2009
    Maisteltua

    Herkkää ja puhdasta

    Tomatin 2009, Specially selected for Tallink Silja 30th anniversary, dist. 29/01/2009, bott. 18/04/2019, First fill bourbon cask no. 37897, 52.0%

    Tomatin on itselleni vieraampi tislaamo. Myönnän, että ”vyön alla” ei ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta, joten vertailukohtaa tislaamon muihin tuotteisiin ei kamalasti ole. Kyseinen pullo kuitenkin tarttui aikanaan mukaan joltain laivareissulta, koska rohkea kokeilu on jotain mistä tässä harrastuksessa itse kovasti nautin.

    Tuoksu oli maltainen, viljainen, kermainen. Vaniljaa ja jotain grappamaista. Alkuun erittäin sulkeutuneen oloinen. Vesilisä avasi tätä hieman, mutta siitä huolimatta tarvittiin aikaa lasissa ennen kuin tämä alkoi aukeamaan. Erittäin puhdas ja raikas. Kuin olisi kävellyt vanhaan puulatoon jonka viereisellä pellolla leikkuupuimurit tekevät työtään. Pölyistä viljapeltoa.

    Maussa oli makeaa mallasta, vaniljaa, paahtoleipää – kevyt ja puhdas. Vesilisä tuo mukanaan kermaista pehmeää toffeeta, kuivempaa maltaisuutta ja aavistuksen tammisutta. Todella herkän oloinen viski.

    Tämä todella tarvitsi tilkan vettä ja aikaa lasissa kehittyäkseen. Tässä oli herkkyyttä ja puhtautta ehkä jopa liikaa ja tämä jäi siten jotenkin jopa liian yksinkertaiseksi. Annan silti tälle myöhemmin uuden mahdollisuuden jahka pullo on saanut haukata hetken happea kaapissa.

  • Valamo Single Cask
    Maisteltua

    Valamon lakritsainen

    Valamo Monastery Whisky, Single Cask 603, bottled for Finnish Malt Whisky Day 2021, Oloroso Cask, 58.5%

    Valamossa on tislattu viskiä jo hyvä tovi ja erilaisia tynnyreitä ja tisletyyppejäkin on ehditty kokeilemaan jo useampia. Olen onnekseni päässyt maistamaan niistä useampaa ja kimppatynnyrikin täyttää kohta jo kuusi vuotta. On ollut hieno nähdä miten tisle ja toiminta on tässä pitkän odotuksen aikana kehittynyt.

    Tällä kertaa maisteluun pääsi Suomalaisen viskin päivän kunniaksi pullotettu Oloroso-tynnyrissä kypsynyt versio. Ikämerkintää ei tässä versiossa mainittu, mutta omien fiilisten perusteella nuorikosta on edelleen kyse.

    Tuoksu tarjosi maltaisuutta, salmiakkia, hedelmiä ja hunajaa. Alkutisle, eli new make puskee hieman läpi, mutta ei mitenkään pahalla tapaa. Luostarifiiliksiäkin löytyi, sillä olin löytävinäni myös tuohuksen tuoksua. Toisaalta taas trooppisia hedelmiä, raakaa ananasta, aprikoosia ja valkoherukkaa.

    Maussa oli leipäistä maltaisuutta ja tuoksustakin löytynyttä salmiakkia. Sherryisyys tulee hieman jälkijunassa ylikypsien hedelmien kera. Maku kuivuu ja esiin nousee puuta. Vesitilkka pehmentää tätä huomattavasti nostaen myös esiin selvää tammisuutta.

    Valamon viskeillä on oma hieno profiilinsa. Se ei yritä olla skottiviskiä, vaan kulkee hienosti omia polkujaan, mutta ovat omassa luokassaan hauskalla ja hyvällä tapaa omalaatuisia. Pieni ikälisä ei olisi ollut tälle kyseiselle pullotteelle pahitteeksi, mutta oikein nautittavaa se oli tällaisenaankin.

  • Rosebank 20 y.o.
    Maisteltua

    Vanha ruusupenkka

    Rosebank 20 y.o., Douglas of Drumlanrig, By Appointment to Malt Whisky Association of Finland, dist. March 1990, bott. October 2010, refill Hogshead, cask ref. 6326, 66/180 bottles, 55.6%

    Rosebankin vanhasta tislaamosta jätti aika käytännössä vuonna 1993. Tämä upea Lowlandin tislaamo oli käytännössä puskenut menemään jo vuosia täysin remontin tarpeessa olleella kalustolla. Se, että skotlantilaisissa tislaamoissa käytetään vanhoja tuotantomenetelmiä ei toki tarkoita sitä, etteikö perusylläpitoa tarvittaisi. Valitettavasti Rosebankin kohdalla se oli aika pahasti laiminlyöty ja tuloksena oli tislaamon sulkeminen. Mutta onneksi jos jotain pahaa, niin vastapainona myös jotain hyvää! Rosebankin tislaamoa ollaan herättämässä vahvasti uudelleen henkiin ja on jännä nähdä kuinka tämä Lowlandin tislaamoiden mitä hienoin edustaja toivottavasti taas nousee jaloilleen.

    Mitä itse viskiin tulee, niin kyseessä on Suomen Mallaswhiskyseuralle pullotettu Alkossa viime vuosikymmenen alussa myynnissä ollut pullote. Hieno viski ja oli jo tuolloin oikeasti hieno nähdä, että Suomeenkin tällaisia harvinaisuuksia saatiin. Sittemmin valitettavasti ei voi sanoa, että suunta olisi ollut ihan sama, vaikka Alko erilaisia uutuus- ja suomipullotteita aina silloin tällöin myyntiin ottaakin. Tällaisista suljettujen tislaamoiden single caskeistä tosin saa nykyisellään vaan haaveilla ja jos niitä joskus valikoimiin sattuukin eksymään, niin hinta on yleensä jotain sellaista johon ei ihan joka kuukausi varaa ole.

    Itse viski on tuoksultaan todella kukkainen ja raikkaan maltainen. Tomusokeria, vaaleaa hedelmäisyyttä, pieni pähkinäinen vivahde taustalla. Herkkä, mutta silti upean täyteläinen ja tasapainoinen.

    Maussa vaniljaista ja hedelmäistä makeutta. Hedelmäsalaattia vaalean hunajaisuuden kera. Raikas, mutta ei missään nimessä kevyt. Jälkimaku kuivuu kivasti ja esiin nousee ruohoisuutta.

    Hieno lämminten iltojen viski. Moni mieltää viskit kylmien iltojen juomaksi, mutta tällaiset helmet toimivat oikein oivallisesti myös lämminten kesäiltojen piristäjänä.

  • Kyrö 100 rye
    Maisteltua

    Ruista ranteeseen ja karvoja rintaan!

    Kyrö Malt Rye Whisky, 47.2%

    Suomessakin osataan tehdä viskiä ja vielä hyvistä kotimaisista raaka-aineista. 100% ruisviskin teko ei ole ihan helppoa, mutta tähänkin on keinot kehitelty! Kyrön menestystarina on yksi suomalaisten laatujuomien hienoimmista ja on ilo, että Suomessa on nykyään monta laadukasta viskiä tuottavaa tislaamoa.

    Mitä itse viski sitten piti sisällään:

    Tuoksu on todella mausteinen. Ruista – joka lienee itsestään selvää. Ruislimppua, kaakaojauhoa, SA-INT kenkälankkia, puista vaniljaa. Sanomalehden mustetta tai oikeastaan sanomalehteä! Vesilisällä pehmenee ja mukaan tulee tummaa hunajaa jota löytyi vielä tyhjästä lasistakin.

    Makupuolella ensimmäisenä tulee mieleen paahdettu Real-leivän viipale. Pähkinäistä mausteisuutta – rouhittua saksanpähkinää. Puun tuomaa kuivuutta. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään ja tuo mukaan mustapippuria. Pehmenee ja mukaan tulee pehmeän pyöreää kahvia.

    Tässä on kyllä alkuun ”karvat kasvaa rintaan” -tyyppistä fiilistä, mutta ajan kanssa tämä pehmenee, pyöristyy ja tasapainottuu. Ymmärrän hyvin jos joku ei tästä pidä. Ruis on sen verran vahvana tässä, että jos ruisviskit on muutenkin no-go, niin tämä on se viimeisin mistä lähtisin niihin tutustumaan. Ruisviskien ystävälle tämä on sen sijaan vähän kuin Spinal Tapin vahvistin – ”These go to eleven”!