• Arran Port Cask fiinish
    Maisteltua

    Punaisia marjoja ja pähkinää

    Arran Port Cask, L26 03 22, 50%

    Arranin tislaamon (vai pitäsikö nykyään sanoa Lochranzan) tislaamon tuotteet ovat keränneet viime aikoina paljon kehuja ja ovat maistuneet hyvin itsellenikin. Arranin kymmenvuotias on kaapin vakiotavaraa ja sherrytynnyröity versio on oikein erinomainen tuote – joskin huhujen mukaan pieniä eroja pullotuserien välillä on.

    Nyt maisteluun päätyi tislaamon Portviiniviimeistelty versio, joka ei ehkä säväyttänyt aivan samalla tavalla.

    Nokka on tässä alkuun aika tukossa. Vaatii aikaa lasissa. Pikkuhiljaa esiin alkaa nousemaan mansikkaa ja muita punaisia marjoja. Punaisen omenan kuoria. Tuttuja Arranin vivahteita – toffeeta, ruskeaa sokeria, mallasta.

    Makea hedelmäisyyskin sieltä löytyy. Taustalla häilyy myös sitrusta – limen kuorta.

    Maku on hedelmäinen ja suutuntuma öljyinen. Tummia hedelmiä. Appelsiininkuorta. Hunajassa pyöriteltyjä paahdettuja saksanpähkinöitä. Aavistus karvautta. Kuin mutustelisi suussaan samaan aikaan kuivattuja kirsikoita ja niitä jo mainittuja saksanpähkinöitä.

    Ei parhaita maistamiani Arraneita, mutta ei tämä huonokaan ole. Sherryversio vie silti kirkkaasti voiton. Toisaalta se on möllöttellyt koko ikänsä sheryssä, kun tämä taas on vaan viimeistelty portissa.

    Ihan laatuviski silti, vaikka pikkuisen jättikin toivomisen varaa.

    Ps. Koskahan sitä saisi tyhjennettyä sen kaapissa majailevan joskus vuonna 2010 avatun Arranin Amarone-caskin. Siihen verrattuna tämä on hyvää.

  • Secret Santa 2023
    Maisteltua,  Tastingit

    Joulupukin saloja

    Facebookin Viskiryhmä Helsingissä on jo jokunen vuosi arvuuteltu joulun alla mysteerisampleja. Tänä vuonna päätin itsekin osallistua!

    Jo muutaman vuoden ajan Facebookin Viskiryhmä Helsingin aktiivinen jäsen, Piiroisen Jani, on järjestänyt jäsenien kesken Secret Santa -tastingin. Ideana on kerätä kasaan ryhmä ihmisiä, jotka pullottavat omasta valikoimastaan viisi viskisamplea. Nämä samplet kiikutetaan sitten Janille ja arvotaan satunnaisessa järjestyksessä osallistujille. Minun pullottamani samplet päätyvät siis jollekulle onnelliselle, kun taas minä saan jonkun toisen pullottamat viisi yllätyssamplea.

    Samplekattauksen mukaan laitetaan myös lappunen, josta niiden sisältö selviää. Jujuna kuitenkin on maistella samplet ensi alkuun sokkona ja yrittää arvailla mitä ne voisivat olla. Hauskaa, mutta omalla kierolla tavallaan myös tuskastuttavan hankalaa. Homma ei nimittäin oikeasti ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Itselläni kävi rehellisesti osittain ihan silkkaa tuuriakin, että onnistuin oikeaan niinkin monen samplen kanssa. En toki niiden viskien, mutta tislaamoiden osalta löytyi jopa kolme viidestä! Turha silti ehkä ylpeillä. Kaksi viskeistä kun oli samalta tislaamolta, eli ehkä sellainen 2,5/5 on rehellisempi vastaus.

    Maistelin viskit juuri joulun alla 22. joulukuuta 2023, eli tämäkin päivitys tulee n. kuukauden myöhässä.

    Alla omat huomioni viskeistä ja kommenttien perässä sitten se oikea viski:

    1. ”Syksyn sateiden jälkeinen puitu viljapelto.”

    Tuoksu raikkaan hedelmäinen, vaniljaa, makeaa maltaisuutta. Aprikoosia, ruusuvettä.

    Maku yllättävän tuhti ja hyvällä tavalla raskas tuoksuun verrattuna. Veikkaisin tynnyrivahvaksi. Prosentit jossain reilu 50% huitteilla.

    Todella kivasti maltaisuutta. Hyvällä tavalla happamuutta myös. Aavistuksen suolainenkin vivahde. Olen ehkä aistivinani myös hieman vahaisuutta. Vesitilkka pehmentää ja tuo mukanaan paksua öljyistä suutuntumaa.

    Muistuttaa äkkiseltään Glencadamin 15-vuotiasta. Voisiko olla joku tynnyrivahva Glencadam? Ikää on hankala päätellä, mutta ei missään nimessä ainakaan alle tuon 15-vuoden.

    (Viski oli: Glencadam 1991, 29 y.o., Gordon & MacPhail, dist. 12.7.1991, bott. 13.1.2021, Refill Bourbon, Batch 21/032, 181 bottles, 53.9%)

    2. ”Aromaterapiaa cocktail-hedelmillä”

    No nyt on! Mutta mitä? Jopas on eksotiikkaa.

    Tuoksussa ylikypsää banaania, Stockmannin kosmetiikkaosastoa. Todella epäviskimäinen. Mansikkaa, jotain määrittelemätöntä jälkiruokaviiniä – joku todella makea Tokaji tulee ehkä mieleen.

    Makupuoli sitten. Nyt ollaan kyllä jonkin erilaisen äärellä. Todella makeaa tavaraa! Ylikäyneitä Del Monten cocktail-hedelmiä ja hedelmäsalaattia.

    Volteiksi heittäisin ~45%, mutta saattaa olla enemmänkin. Ei niin mitään hajua mitä tämä on, mutta jos tämä on skottimallas, niin silmääni on pissitty ja pahasti!

    Ps. Jäipäs tämä nyt ärhäkästi suuhun pyörimään.

    (Viski oli: Old Buck 7 y.o., 2010, Ex-Bourbon (Heaven Hill) / Plevna Siperia Stout, 48.9%)

    3. ”Tymäkkä savunuorikko”

    Ja sitten hypättiinkin savun maailmaan.

    Tuoksussa nuoruuden intoa. Puhdasta savuisuutta ja raikkautta. Merisuolaa. Sitrusta, joka on pyörinyt nuotionpohjan hiilissä.

    Maku ei olekaan sitten niin savuinen, vaan ennemminkin pehmeän turpeinen. Tuhkaa ja edelleen nuoruuden intoa.

    Jos tämä ei taas puolestaan ole Ardbeg, niin alan juomaan vastedes konjakkeja. Veikkaukseni on, että tämä on joku aika tuore pullote.

    (Viski oli: Ardbeg Heavy Vapours Committee release, 50.2%)

    4. ”Nuotiosavuinen vanha herrasmies”

    Nyt uskaltaisin sanoa, että lasissa on jo jotain iäkkäämpää.

    Tasapainoinen ja ”kypsynyt” tuoksu.

    Tuoksussa kypsää hedelmäisyyttä. Taustalla kevyttä savuisuutta joka on ajan kanssa päässyt ”imeytymään” tynnyriin ja kadottamaan tiukimmat särmät. Aavistus maakellaria ja vivahde viinikumia. Olisiko käväissyt pikaisesti jossain käytetyssä sherrytynskässä hakemassa vähän lisävivahdetta?

    Makupuoli ihan linnunmaitoa, enkä tarkoita ollenkaan pahalla. Iän mukavasti tasapainoittama. Veikkaisin, että pyöritään jossain 46% suunnilla.

    Pyöreä, pehmeä, mutta pienellä pyörittelyllä makean puhdas savuisuuskin alkaa nousta esiin. Vieno hedelmäinen huntu kaiken sen päällä ja alla makean muikeaa mallasta.

    Jotain iäkkäämpää Islaylta. Laphroaigiksi liian puhdas, Caol Ilaksi voisin veikata, mutta ihan ei osu profiili senkään kanssa kohdilleen. Voisi olla myös iäkkäämpi Ardbeg, mutta siitä on aikaa kun olen sellaista viimeksi maistanut, niin en uskalla sanoa 100% varmaksi.

    (Viski oli: Ardbeg Traigh Bhan, 19 y.o., Batch 5/2023, dist 12.2.2004, bott. 3.5.2023, American oak & Oloroso, 46.2%)

    5. ”Lempeän savuinen kurkkupastilli”

    Aika kiinni on, vaikka hetken lasissa viettikin.

    Tuoksussa vihreää maltaisuutta ja omenaa. Turpeisuuttakin on. Aromaattista savua. Kylmäsavustettuja vihreitä omenoita! Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin sellaisia ei varmasti ole, mutta voisi olla ja ne saattaisivat tuoksua tältä! Minttuista raikkautta ja eukalyptusta.

    Uh… voltteja on. Nyt mennään jossain 60% tietämillä. Se ei ole silti ollenkaan paha juttu, koska se jaksaa todella kantaa makua!

    Makeaa turvetta, johon sekoittuu raikasta yrttisyyttä – piparminttua, eukalyptusta – sekä pieni kivalla tavalla kirpakka hedelmäisyys.

    Vesilisä avaa todella kivasti tuoden tuoksuun viljaisuutta ja makuun lisää turvetta yrttien ehkä hieman tehdessä tilaa.

    Ikähaarukaksi veikkaisin jotain 8-12 vuoden väliltä. Tislaamo on hankalampi. Veikkaan, että silti ollaan edelleen Islayllä ja kyseessä on joku tislaamospessu tai indy-pullote. Sen tarkemmin en uskalla arvata.

    (Viski oli: Lochindaal 10 y.o., Lady of the Glen, dist. 1.9.2009, bott. 12.2.2020, First Fill Bourbon, Cask no. 59, bottle 81/150, 63.0%)


    Olipa hieno setti ja vähemmän savuisia viskejä viime aikoina nauttineelle mukava muistutus siitä, että niitäkään ei pidä unohtaa. Kakkosviski oli kyllä näin vielä sokkona kirjoitettaessa omaa luokkaansa eriskummallisuudessaan.

    Vitonenkin osui oikealle saarelle, mutta tislaamoa tai viskiä en olisi osannut kyllä arvata, vaikka olisi viskikaappini takavarikoimisella uhattu!

    Setin huiput osuivat itselläni alkuun ja loppuun. Jo ennen niiden ”paljastamista”. Upeita ja erilaisia.

    Viskejä en edes yrittänyt arvata.

    Kiitos vielä kerran sekä Secret Santa -puuhamiehenä toimineelle Janille ja oman yllärisettini kasanneelle Jukka Sirénille!

  • anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden
    Maisteltua

    Tummaa tasapainoa

    anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden (2022), Cask no. 195, 1 of 468 bottles, 60.7%

    Pientä viivettä ollut viskimaisteluiden päivittelemisessä tänne blogin puolelle, mutta laitetaan asia takaisin jiiriin! Tämä herkullinen anCnoc tuli maisteltua jo jouluaattona ja nuotitkin ovat löytyneet muualta jo tovin.

    Kyseessä on Ruotsia varten pullotettu Single Cask tislaamolta, joka ei kovin usein nouse esiin, kun valitaan niitä hienoimpia ja tunnetumpia viskejä. Itse tislaamon nimihän ei tosiaan ole anCnoc, vaan Knockdhu. Jotta tislaamon viskejä ei sekoitettaisi Knockando -nimisen tislaamon viskeihin, käyttää Knockdhu viskeistään tuota jo mainittua anCnoc -nimeä.

    Entäpä se viski itsessään sitten?

    Tuoksussa huikeaa tummaa hedelmäisyyttä. Ylikypsiä luumuja ja rusinoita, maraschino-kirsikoita. Makeaa sherryä, jota värittää tanniininen tammisuus. Muskottia, neilikkaa, natisevaa mahonkista nahkasohvaa. Upea maltaan ja sherrykypsytyksen tasapaino.

    Maku alkaa tasapainoisen hienolla sherryisyydellä. Tummaa kahvimaista paahteisuutta. Suklaisuutta. Läjäpäin tummaa marjaisuutta. Kypsää kirsikkaisuutta ja muskotin ja kanelin värittämää poltetun sokerin makeutta.

    Jälkimaku kuivuu jättäen suuhun makeanhappaman tunteen. Yht’äkkiä suun kuitenkin valtaa makea tuntuma, jota täydentää kuiva tammisuus. Tummia tammen sävyttämiä hedelmiä.

    Uuden aallon tyylikkään upea sherryviski, joka kumartaa todella syvään ”wanhojen kunnon sherrywhiskyjen” suuntaan. Jotain kertonee Whiskybasen 89,60 keskiarvo ja samoihin lukemiin arvostaisin tämän itsekin.

    Herkullista!

  • SMWS 72.96 "Honey begins with a flower"
    Maisteltua

    Antakaa happea!

    SMWS 72.96 (Miltonduff), ”Honey begins with a flower”, 9 y.o, dist. 31 January 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 240 bottles, 57.4%

    Jälleen yksi tislaamo, jonka tuotteisiin ei ole suuremmin tullut tutustuttua. Miltonduff on iso ja vanha tislaamo, joka sijaitsee Speysiden alueella. Nyt maistelussa SMWS:n pullottama versio, joka ei valitettavasti oikein ensimaistamalla vakuuttanut. Annettaneen tänne uusi mahdollisuus, jahka on saanut hetken hengittää pullossa.

    Nimensä mukaisesti ensinuuhkaisu on hyvinkin kukkainen. Makeutta, ruusun terälehtiä, mutta myös pientä vahaisuutta – muovailuvahaa. Aavistus vihreää omenaa. Todella sulkeutunut, joten vettä sekaan. Muutaman teelusikallisen jälkeen vaaleita hedelmiä. Päärynää, raakaa banaania. Tuoretta raastettua inkivääriä ja pientä vaalean hunajan makeutta.

    Ensimaistolla digestive-keksejä. Öljyinen suutuntuma. Tuoretta inkivääriä, joka polttelee hieman kieltä. Vettä kiitos!

    Vesilisä muuttaa tämän yllättävän kitkeräksi ja kuivaksi. Todella hankala saada oikein mitään järkeviä nyansseja irti. Inkivääri jatkaa vähän miedompana ja mukana on aavistuksen paahtunutta viljaisuutta. Olipas nyt jotenkin vaikea tapaus!

    Toivotaan, että tämä on taas yksi niistä SMWS:n viskeistä, jotka paranevat saatuaan pullossa hetken happea. Ensivaikutelma ei nyt ollut valitettavasti kovin mairea.

    Pitäisi ehkä itsenikin oppia, että ei pitäisi heti korkkauksen jälkeen näitä SMWS:n pullotteita yrittää nuotittaa. Moni näistä on ajan saatossa muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Työnnetään siis peremmälle kaappiin ja palataan joskus myöhemmin uudestaan tämän pariin.

  • Tastingit

    Lauantai-iltapäivä Glenglassaugh’n parissa

    Pikkupakkasen säväyttämä joulukuinen lauantai. Keskipäivän rauhallinen hetki. Ihmisillä ei kiire mihinkään. Mikä sen parempi hetki osallistua viskitastingiin!

    Ruttopuiston Pikkulinnussa järjestettiin 2.12.2023 Stewart Buchananin johdolla hieno johdatus itselleni aikaisemmin vieraaksi jääneen Glengassaugh’n tislaamon viskeihin.

    Stewart on kokenut viskimies, joka on puuhaillut jo hyvän tovin BenRiachin, Glendronachin ja myös nyt maistelussa olleiden Glenglassaugh -tislaamon viskien parissa. Kokeneena suomenkävijänä hän on monelle paikallisellekin viskiharrastajalle tuttu kasvo, jonka jutustelua niin viskeistä kuin tislaamoista on aina ilo kuunnella.


    Pieni historiapläjäys


    Glenglassaugh’n historia tislaamona on sanalla sanoen melko ailahteleva. Tislaamo itsessään on vanha. Se on perustettu alunperin jo 1875, mutta sen tuotanto on ollut aikojen saatossa hyvinkin katkonaista ja omistaja on vaihtunut moneen kertaan. Ennen nykyistä omistajaansa Brown-Formania sen omisti sama porukka, joka pyöritti myös edellä mainittuja BenRiachia ja Glendronachia, kunnes koko tislaamokolmikko vuonna 2016 siirtyi jo mainitun omistajansa ”talliin”.

    Tislaamon kriittisimmät hetket koettiin sen ollessa aikanaan Edringtonin omistuksessa. Tislaamo oli käytännössä suljettuna vuodesta 1986 vuoteen 2009. Varastossa oli tuohonkin aikaan vanhempaa tuotantoa kypsymässä, mutta käytännössä tislaamo oli muuten täysin suljettuna.

    Stewart tiesi kertoa, että kuparivarkaudet olivat jo tuohon aikaan ihan yleinen juttu. Kävipä sitten eräänä myöhäisenä iltana niin, että tislaamon pihaan oli ilmestynyt kaksi pakettiautoa, jotka kerran parissa tunnissa tislaamoa kiertänyt vartija huomasi. Kävi ilmi, että nämä pakettiautot eivät olleet laillisilla asioilla, vaan olivat ehtineet keräämään jo melkoisen määrän tislauspannuja yhdistäviä kupariputkia ja olivat juuri alkaneet paloittelemaan mäskisammion kuparikattoa, kun poliisi saapui paikalle ja pisti porukan rautoihin.

    Tästä on mäskisammiossa edelleen muistona ylimääräinen sauma. Stewartin mukaan on hyvin todennäköistä, että jos tätä ”kupariporukkaa” ei olisi saatu verekseltään kiinni ja he olisivat ehtineet purkaa tislaamoa yhtään pidemmälle, niin loppukin tislaamo olisi sen seurauksena todettu käyttökelvottomaksi ja lappu olisi lyöty luukulle lopullisesti. Onneksi näin ei käynyt, sillä Glenglassaugh tekee nykyäänkin hyvää viskiä!

    Stewart Buchanan veti mukavan keskipäivän tastingin.


    Viskien pariin

    Glenglassaugh on uudistanut kuluneena vuonna portfoliotaan. Vanhat pullotteet ovat väistyneet uusien tulokkaiden tieltä ja pullojen muotoilukin on kokenut muodonmuutoksen. Yhtenä syynä kuulemma vuonna 2025 voimaan astuvat uudet pakkauslait, joissa on määrätty paljonko viskipullo saa painaa sen sisältöön verrattuna. Glenglassaugh’n uusi pullo täyttää nämä määritelmät jo nyt, mutta uuden lain voimaantulo tarkoittanee sitä, että moni muukin tislaamo tulee uudistamaan pullojaan seuraavan parin vuoden aikana.

    Viiden viskin tastingsetti koostui seuraavista viskeistä:

    Glenglassaugh Evolution, 50%
    Raikas tuoksu, toffeeta, vaniljaa, kypsiä trooppisia hedelmiä, ananasta.

    Maussa makeaa mallasta, vaniljaa, mukavasti kevyttä tammisuuttaa ja hedelmäisyyttä. Suutuntumaltaan raskaan öljyinen.

    Tämä n. 6-7 -vuotias viski ilhadutti erityisesti öljyisyydellään, raikkaudellaan ja puhtaudellaan tuoden hienosti esiin tislaamon ominaispiirteet. Puhdas bourbon-kypsytys ei juuri anna armoa, jos tisle itsessään ei ole kunnossa ja tässä se oli. Hyvä johdanto tislaamon luonteeseen.

    Glenglassaugh 12 y.o., 45%
    12-vuotias on sekoitus bourbon, PX- ja Oloroso-kypsytetyistä viskeistä ja mukana on myös pieni loraus punaviinitynnyreissä kypsynyttä viskiä, joka tuo mukanaan tiettyä tanniinisuutta.

    Tuoksussa kevyttä sherryisyyttä ja vaaleaa nahkaisuutta. Pientä rikkisyyttä, appelsiininkuorta ja viinitynnyreiden kuivuutta. Aavistus maakellaria – vähän kuin olisi haistellut tuulen kaataman lahopuun juurakkoa. Häivähdys suolaisuutta.

    Maussa sherrykypsytys on aistittavissa. Tummaa suklaata ja marjoja. Tanniinit tuntuvat, mutta eivät kuivata suuta liikaa. Perunakellarin viereisessä rinteessä kasvavasta vadelmapensaasta poimittuja vaapukoita.
    Ihan kelpo suoritus tislaamon ensimmäiseksi 12-vuotiaaksi, mutta jäin ehkä hieman vielä kaipaamaan jotain pientä lisää. Mitä, se onkin hankalampi sanoa.

    Glenglassaugh Sandend, 50.5%
    No nyt! Tuoksussa kookosta, vaniljaa, vaaleita hedelmiä. Ylikypsää ananasta, raikasta sitrusta, piparminttua – ehkä mentholia. Raikkaan viileä tuoksu, jota sävyttää vaniljainen makeus. Kuin olisi kipannut kulhoon tuoreita ananaslohkoja, pilkkonut sekaan hieman mintunlehtiä ja höystänyt koko homman pienellä lirauksella kirkasta sokerisiirappia ja vaniljatangolla.

    Maku jatkaa samalla linjalla. Raikasta hedelmäisyyttä, vaniljan makeutta, mukava tammisuus yhtyy mukaan leikkiin. Todella tasapainoinen ja sama trooppisten hedelmien ja raikkauden leikki jatkuu maussa. Jälkimaku on pitkä tammen noustessa enemmän esiin.

    Tämä yllätti oikein positiivisesti. Puhdas, raikas, mutta silti täynnä mukavaa hedelmäisyyttä ja tisleen luonne on mukavasti läsnä. Omasta mielestäni tämän tastingin paras viski!

    Glenglassaugh Portsend, 49.1%
    Portviinitynnyreissä osittain majaillut savuinen tisle edustaa hieman erilaista lähestymistapaa. Tuoksussa savustettuja kaurahiutaleita, tummaa suklaata. Savua, mutta selvästi makeampaa kuin Islayn savu. Tummia hedelmiä ja sammalmaisuutta.

    Maussa makeaa turpeisuutta ja portviinin tummuutta. Grillattuja hedelmiä – aavistuksen hiiltyneitä eksoottisia hedelmiä, nahkaa.

    Mukavan tasapainoinen yhdistelmä turvetta, mallasta ja portviinin hedelmiä. Tämä meni toiseksi omalla listallani maistelluista.

    Glenglassaugh Octaves, Batch 2, 44%
    Tuoksussa paksua ja tuhtia hedelmäisyyttä. Nahkaa, suklaata, tuhdistin mausteita. Melassia, jopa jotain rommimaista. Silti myös pihkaista raikkautta.

    Maku ei ole yhtä tuhti kuin tuoksu. Raikasta hedelmäisyyttä. Todella pehmeä. Taustalla mineraalinen vivahde – kuin olisi kiveä nuolaissut. Tasapainoinen maku, joka kuivuu jälkimakua kohden, mutta säilyttää hedelmäisen vivahteen.

    Tuoksu antaa odottaa enemmän kuin maku antaa. Kiva viski, mutta ei silti nostata niskakarvoja pystyyn.


    Omaan makuuni tuntui näistä osuvan eniten puhtaat bourbonkypsytykset, eli Evolution ja Sandend – vaikkakin Sandendissä on ilmeisesti mukana häviävän pieni osa Manzanilla-tynnyreissä kypsynyttä tislettä.

    Glenglassaugh’n tisle on kunnossa. Siitä ei ole epäilystäkään. Tislaamon vuosituotanto on pidetty kurissa ja se puskee tällä hetkellä tislettä n. 75% kapasiteetilla. Käymisajat ovat pitkiä – 110-125 tuntia ja tislauspannuja ajetaan rauhallisella lämmöllä. Kaikki tämä näkyy lopputuotteessa. Se ei ole kiireessä tehdyn oloista.

    Oli oikeasti hauska päästä tutustumaan itselle käytännössä vieraan tislaamon tuotantoon ja todeta se oikein kelpo viskiksi. Taitaapa tuo Sandend päätyä omaankin kaappiin nyt kun se on saatu maistettua!

    Kiitos vielä Stewart Buchananille, Pikkulinnulle ja myös Anoralle, joka on tuonut Glenglassaugh’n tuotteita myös paikallisen A-marketin valikoimiin!