• Arran Amarone Cask Finish
    Maisteltua

    Aika tasapainottaa

    The Arran, Amarone Cask Finish, L10 08 10, 50%

    Joskus joku viski jää kaapin perälle lymyilemään. Se saattaa aiheuttaa heti avattua pettymyksen ja ottaa pitkänkin aikaa ennen kuin sen pariin uskaltaa palata, vain todetakseen, että ei oikein maistu vieläkään. Tarpeeksi monta kertaa kun tämän toistaa ja viski ehtii saada aikojen saatossa reilusti happea, voi tilanne ajan kanssa muuttua. Joskus huonompaan suuntaan, mutta usein parempaan.

    Tämä Arran Amarone Cask Finish on itselleni yksi niistä viskeistä, enkä ole vieläkään aivan varma pidänkö tästä vai en, mutta paremmaksi se on muuttunut. Viimeksi tätä viskiä oli lasissani heinäkuussa 2020 ja nyt taas helmikuussa 2024. Pullo ollut auki kohta varmaan 13 vuotta, joten sekin kertonee jotain siitä, että tähän ei ole käsi kovin usein tarttunut siinä missä joku toinen pullo saattaa jopa omalla rauhallisella tahdillani tyhjentyä vuodessa ja joskus jopa nopeammin.

    Viinisyys on tuoksussa vahvana. Viinikumia, punaisia marjoja, puolukkahilloa. Raakoja mansikoita. Tanniineja ja häivähdys mallasta. Todella ”punainen” nokka – vai onko se kenties vaan pullon ja pöntön värimaailman aiheuttamaa?

    Maku alkaa samalla punaisella marjaisuudella kuin tuoksu. Kuivaa maltaisuutta joka makeutuu, mutta taittuu pian taas tanniiniseen kuivuuteen. Tummaa kaakaojauhetta. Pitkään hautunutta ja vähän liian voimakasta teetä.

    Jälkimaku kestää pitkään. Tummaa suklaata, joka leikkii kirpeänhappamien kuivattujen karpaloiden kanssa.

    Siihen on syynsä, miksi tämä on ollut niin pitkään kaapissa auki. Aikanaan avattuna tämä oli omaankin makuun aivan liian viininen ja kuiva. Ajan kanssa tämä on pehmentynyt ja avautunut ja on nykyisellään aivan eri viski kuin korkatessa.

    Tai sitten se olen vain minä ja ne välissä maistetut sadat eri viskit ja ajan havina.

  • Arran Port Cask fiinish
    Maisteltua

    Punaisia marjoja ja pähkinää

    Arran Port Cask, L26 03 22, 50%

    Arranin tislaamon (vai pitäsikö nykyään sanoa Lochranzan) tislaamon tuotteet ovat keränneet viime aikoina paljon kehuja ja ovat maistuneet hyvin itsellenikin. Arranin kymmenvuotias on kaapin vakiotavaraa ja sherrytynnyröity versio on oikein erinomainen tuote – joskin huhujen mukaan pieniä eroja pullotuserien välillä on.

    Nyt maisteluun päätyi tislaamon Portviiniviimeistelty versio, joka ei ehkä säväyttänyt aivan samalla tavalla.

    Nokka on tässä alkuun aika tukossa. Vaatii aikaa lasissa. Pikkuhiljaa esiin alkaa nousemaan mansikkaa ja muita punaisia marjoja. Punaisen omenan kuoria. Tuttuja Arranin vivahteita – toffeeta, ruskeaa sokeria, mallasta.

    Makea hedelmäisyyskin sieltä löytyy. Taustalla häilyy myös sitrusta – limen kuorta.

    Maku on hedelmäinen ja suutuntuma öljyinen. Tummia hedelmiä. Appelsiininkuorta. Hunajassa pyöriteltyjä paahdettuja saksanpähkinöitä. Aavistus karvautta. Kuin mutustelisi suussaan samaan aikaan kuivattuja kirsikoita ja niitä jo mainittuja saksanpähkinöitä.

    Ei parhaita maistamiani Arraneita, mutta ei tämä huonokaan ole. Sherryversio vie silti kirkkaasti voiton. Toisaalta se on möllöttellyt koko ikänsä sheryssä, kun tämä taas on vaan viimeistelty portissa.

    Ihan laatuviski silti, vaikka pikkuisen jättikin toivomisen varaa.

    Ps. Koskahan sitä saisi tyhjennettyä sen kaapissa majailevan joskus vuonna 2010 avatun Arranin Amarone-caskin. Siihen verrattuna tämä on hyvää.

  • Arran 7 y.o. RMW
    Maisteltua

    Marjaisen savuista usvaa

    Arran 2012, 7 y.o, Peated Sherry Hogshead, Drinkmonger & Royal Mile Whiskies Exclusive, 54.2%

    Tämä hieman erilainen Arran tarttui aikanaan mukaan viimeiseltä työreissulta ennen kuin korona iski oikein kunnolla. Muutama viikko tämän ostamisen jälkeen maailma eristäytyi neljän seinän sisään. Mokoman seurauksena myös tämän ostopaikka, eli Lontoon Royal Mile Whiskies on sittemmin laittanut lapun luukulle. Reilu pari vuotta on vierähtänyt tämän pullon hankkimisesta ja mikäs oli jokunen viikko sitten parempi syy korkata tämä kuin oma syntymäpäivä.

    Ja onpahan muuten viski!

    Tuoksussa punaisia marjoja, mausteita, melkein ylikypsiä kirsikoita, mutta myös sitrusta. Appelsiininkuoria verhoutuneena vaniljaiseen turpeisuuteen. Tummaa metsähunajaa, johon on ripoteltu muutama merisuolakide joukkoon. Sherrykin on läsnä, mutta ei niin suorasukaisena kuin voisi äkkiseltään luulla. Hetken päästä esiin nousee vaaleaa suklaisuutta. Vesi avaa tätä hienosti. Toffeeta nousee esiin, turpeisuus pehmenee ja kaikenlaisia hedelmiä liittyy leikkiin mukaan.

    Vesitilkan myötä ja tästä tulee ehkä yksi sameimmista viskeistä joita eteeni on sattunut. Melkein kuin maitolasia katselisi! Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että kaikki ne mukavat luonnolliset öljyt ja makuaineet siellä alkavat pilkkoutumaan, tuoden vielä lisää makua ja tuoksua mukaan leikkiin!

    Suuntuntuma on alkuun hyvin öljyinen – melkein kuin oliiviöljyä. Maussa sherryä ja turvetta – ei sinällään yllätys. Mustapippuria ja aavistus poltetta, mutta kaiken sen takana jatkavat tuoksun mausteiset punaiset hedelmät ja marjat. Hetken päästä tämä kuivuu tuoden mukanaan aavistuksen suolaisuutta. Kuivia lehtiä, aavistus tupakkaa ja turve kääntyy savuisempaan suuntaan.

    Vesilisä nostaa turpeisen maltaan esiin. Samalla hommaan hiipii suklaista toffeeta ja maut tasapainottuvat hienosti ilman, että mitään häviää. Öljyisyys pilkkoontuu hienosti suuntäyttäväksi mauksi.

    Etiketti ei petä. Turpeinen ja sherryinen Arran. Savuttomiin Arraneihin verrattuna tislaamon omat tunnuspiirteet jäävät ehkä vähän jalkoihin, mutta toisaalta tislekin on erilainen, koska se on periaatteessa ”Machrie Moorea”, eikä Arrania sinällään.

    Kaikesta huokuu silti tisleen laatu. Öljyisyys ja tietty taustalla vaaniva makeus ja appelsiinikuoret ovat jotain, jonka itse yhdistän Arraniin. Tämä viski iskee kovaa. Nuorehko, voimakas turpeinen sherrymonsteri – joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Vedellä lotraaminen kannattaa jo ihan vaan siksi, että pääsee ihmettelemään mitä se ”scotch mist” oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtavan hyvää, mutta vaatii aikaa ja vettä!

  • Arran Sherry Cask
    Maisteltua

    Upea sherrynuorikko

    Arran Sherry Cask, 55.8%, L26 01 21

    Arran on tislaamona nostanut viime aikoina profiiliaan entisestään. Se tuottaa laadukkaita ja ajatuksella tehtyjä viskejä ilman turhia kylmäsuodatuksia tai väriaineilla lotrailua. Tämä ikämerkitsemätön sherrytynnyreissä kypsynyt ja tynnyrivahva versio on hieno osoitus siitä mitä voi saada aikaan kun tislaamo ei tuijota tuotteitaan ainoastaan katemielessä, vaan kuuntelee aidosti asiakkaitaan. Nuotit ovat 2021 jouluaatolta, jolloin napsautin tämän auki omaksi jouluviskikseni.

    Tuoksussa punaisia omenoita, toffeeta, tummia marjoja, mausteita, tuoreita vastaleikattuja viikunoita. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä muuttaen tuoksua paljon pehmeämmäksi. Mausteisuus nousee entistä vahvemmaksi – muskottia ja ripaus kardemummaa. Ajan kanssa pehmeä ja makea hedelmäisyys nousee hienosti esiin.

    Sellaisenaan todella sulkeutunut. Vaatii kunnon vesilisää ja aikaa avautuakseen. Tämän kanssa saa lotrata aika huolella, mutta sen jälkeen avautuu upea makujen maailma – tummia hedelmiä, karhunvatukkaa, meheviä kypsiä luumuja, nahkaa, tupakanlehtiä. Hienoa tasapainoa – mutta tämä oikeasti vaatii vettä ja aikaa!

    Arran tekee hienoja viskejä ja tämä on taas yksi osoitus siitä. Ei missään nimessä hätäisen ihmisen viski. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta kun niitä on, niin tästä kuoriutuu upea osoitus siitä, mitä nuori ikämerkitsemätönkin viski voi parhaillaan olla.