-
Tonnin seteli
Bowmore 15 y.o., ”Golden & Elegant”, 43%
Tuoksu alkaa trooppisilla hedelmillä, joiden päällä on ohut huntu turpeista savua. Tupakanlehtiä, karamellin makeutta. Suolaista toffeeta, vaniljaa ja tammea.
Makeahko maku, jossa häivähdys tyypillistä Bowmoremaista kukkaisuutta – vai onko se nyt sitä paljon puhuttua laventelia? Puhdasta savua, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan.
Ei missään nimessä maailman mahtavin ja monimutkaisin mallas. Enemmänkin sellainen ”ammu ja unohda” -viski. Ei sen vuoksi, että olisi huonoa, vaan sen vuoksi, että tätä voi siemailla ihan hyvillä mielin liikaa miettimättä ja analysoimatta.
Siis sellaisella ”tonnin seteli” -ilmeellä. Vähän kuin kuvan pöllöllä.
-
Vanha, mutta nuori
Bowmore Surf, 40% (”Golden label with small distillery image”)
Tämä edellisen pullomallin Bowmore on majaillut kaapissa pidemmän tovin, joten otetaanpa se uudelleentarkisteluun. Tämä lintuetikettinen versio on pullotettu arviolta jostain vuosiväliltä 2005-2008.
Tuoksussa turvesavun kyllästämiä sitrushedelmien kuoria, greippiä, murskattuja mintulehtiä. Raikas. Erittäin raikas. Sitruunalakritsaa.
Maussa pehmeää savua, aavistus sitrusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin tuoksussa. Vivahdus kermaisuutta ja tuoksun minttua. Maku kääntyy hieman hapahkoksi, tuhkaisuutta.
Tämä kohtalaisen vanha Surf-pullote ei ole missään mielessä mitään tajunnanräjäyttävää. Se on aina ollut Bowmoren rangessa se ns. aloitustason viski. Litran lekkeri tätä maksoi aikanaan laivalla muistikuvieni mukaan alle 40€. Hintaansa nähden siis ihan kelpo tuote – ainakin tämä versio.
