-
Tomusokeria, sherryä ja savua
Kuten joskus aiemminkin on tullut kirjoiteltua, on yksi viskiharrastuksen mukavia puolia samplevaihtelu. Muiden viskiharrastajien kaapeissa on melkein 100% varmuudella jotain, mitä omasta kaapista ei löydy. Ja toki sitten aina välillä niitä sampleja on mukava myös maistella ja laittaa riviin. Tämänkertainen setti oli noukittu ihan vaan periaatteella ”kai näitäkin voisi joskus maistella” ilman mitään sen kummempaa tausta-ajatusta. Luvassa siis sekalainen setti samplekaapin antia:
The NZ Whisky New Make, 45%
Tuoksussa makean sokerista hedelmäisyyttä. Banaanivaahtokarkkia ja aavistus sitrusta. Todella erilainen ”new maken” tuoksu mihinkään muuhun kokemaani newa makeen verrattuna. Ihan kuin tässä ei olisi käytetty mallasta lainkaan?
Makupuolella ensimmäinen tunne on tomusokeri, johon on tipautettu sekaan greipin kuoren öljyjä. Todella karvas maku, joka vaan voimistuu hetki hetkeltä. Melkein kuin katajanmarjoja. Tässä on jotain hyvin ginimäistä.
Outo on. Monella tapaa. Olisi jännä maistaa lopputuotetta.
Auchentoshan Distillery Cask, Oloroso cask #4485, 2009/2019, 59.4%
Kunnon sherrytöräys nokkaan heti alkuun! Yrttilikööriä – kuin Jägermeisteria seassa olisi. Kuivaa tammea, yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Onpa tuhti nokka!
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Raskasta, kuivaa sherryä. Nahkaa, tummia tupakanlehtiä. Tiukkaa tammea. Underberg-Jägermeister -linja jatkuu maussa. Raakalakritsia. Tilkka vettä vie pahimman kitkeryyden pois, mutta ei se silti mihinkään katoa.
Todella tuhdin kuiva sherrypommi, joka jättää pitkän tammisen ja puisen jälkimaun. Ei aivan nyt osuttu nappiin tämän kanssa. Yrttisyyttä on ehkä vähän liikaan omaan makuun, vaikka ei tämä nyt sinällään pahaa ollut.
Bruichladdich Black Art 4.1, 23 y.o., 49.2%
Tuoksun aloittaa hedelmäinen ilotulitus. Aavistuksen raakoja luumuja. Pyöreää maltaisuutta, makeaa tupakkaa, tölkkihedelmiä, joiden päälle on lorautettu tummaa siirappia. Mausteista puuta. Silti mukavalla tavalla raikas. Aromaattisia yrttejä – mentholia, anista. Kauheasti tapahtuu koko ajan! Viski, jonka tuoksuttelemiseen kannattaa todella varata aikaa!
Mitenkäs maku sitten? Makea, karvas, jopa aavistus savua – vaikka sitä ei kyllä tässä pitäisi olla. Kuin syksyn kuivia lehtiä pureskelisi – en kyllä koskaan ole pureskellut, mutta tältä voisin kuvitella niiden maistuvan. Vihreää mallasta, kuivia mausteita – kanelia, neilikoita, muskottia. Kuivattuja kirsikoita. Jälkimaku kestää iät ja ajat tuoden mukanaan tumman suklaan vivahteita.
Todella monipuolinen viski upealla tuoksulla. Makupuolella tapahtuu myös paljon. Vaatii aikaa lasissa ja vaatii aikaa myös maistajaltaan. Ei todellakaan kiireisen ihmisen viski!
SMWS 10.207 (Bunnahabhain), ”Wa-Wa-Woom!”, 12 y.o., dist. 7 February 2008, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 220 bottles, 56.2%
Kahteen edelliseen verrattuna arvatenkin tyystin erilainen. Puhdas, raikas. Sitrusten värittämää turvesavua. Sitruunankuorta, makeaa vaniljaa, hiilitabletteja. Mutkaton ja rehellinen tuoksu.
Maussa turvesavu iskee vahvasti. Vaniljaa ja tammen tanniineja, jotka leikkivät makeuden kanssa. Tuhtia tavaraa – vesilisä on paikallaan ja se pehmentää makuja, mutta ei vie mitään pois. Pieni kalkkisuus nousee esiin.
Suoraviivainen bourbon-kypsytetty savuinen Bunnahabhain ilman kikkailuja. Hyvää.
Sampleista kiitos kuuluu Smoke On The Waterille, Viskisiepolle ja Finwhiskylle!
-
Toch-ach ah-ghaa!!!
Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%
Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.
Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.
Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.
Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.
Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.
Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.
Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!
-
Moderni klassikko
Bunnahabhain 12 y.o., 46.3%
Bunnahabhain herättää minussa muistoja. Muistan, että isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi useammankin mallasviskin viettäessään kyseisiä pyöreitä vuonna 2001. Itse en vielä tuolloin ollut ihan niin uppoutunut viskien maailmaan, mutta muistan lahjapullojen seassa olleen ainakin Strathislan 12-vuotiaan, jonkun Isle of Juran ja Bunnahabhainin 12-vuotiaan. Vihreä, vähän hölmönkin näköinen pullea pullo möllötteli olohuoneessamme erään pöydän alla valkoisessa muovikorissa sulassa sovussa muiden pullojen kanssa.
Kun itse sitten aloittelin viskiharrastusta, oli Bunnahabhainin 12-vuotias yksi ensimmäisiä pulloja omassa kaapissa. Silloin vielä vanhana pulleakaulaisena, isoetikettisenä mallina ja 40% vahvuisena. Mutta se nostalgiasta. Minkälaista viskiä Bunnahabhainin 12-vuotias on tänä päivänä?
Tuoksussa on rusinoita, hedelmiä, vieno suolaisuus ja öljyisyys. Mallasta ja hentoinen sherryisyys taustalla. Kuivia höylänlastuja. Karamellisuutta ja tummaa kaakaomaisuutta. Tilkka vettä ja tovi aikaa pehmentävät tuoksua huomattavasti ja esiin nousee makeampaa maltaisuutta.
Paksu ja öljyinen suutuntuma. Aavistuksen tanniininen ensipuraisu, mutta ei huonolla tavalla, vaan enemmänkin osoituksena siitä, että tämä on majaillut aktiivisissa tynnyreissä. Kuivahko. Tilkka vettä tekee ihmeitä ja esiin nousee hedelmäisyyttä. Pehmenee huomattavasti ja maltaisuus saa enemmän tilaa. Jotain joka muistuttaa vahvasta mustasta teestä. Pitkässä jälkimaussa mukava tanniinisuus ja jostain takaa nousee ajan kanssa myös kuivan sherryn vivahteita.
Omissa kirjoissani tämä on tosiaan klassikko, joka on vuosien saatossa parantanut kuin sika juoksuaan. Maistoin ”muinaista” versiota tästä jo ennen varsinaista viskiharrastuksen aloittamista isäukon varastoista. Sittemmin omassa kaapissa on majaillut niin vanha loivakaulaisempi versio, kuin tätä edeltänyt 40% -pullote. Täytyy kuitenkin sanoa, että pullotusvahvuuden nosto sekä kylmäsuodatuksen ja väriaineiden heivaaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Tämä on nykyisellään mainio 12-vuotias, kun vaan malttaa vähän lotrata vedellä ja antaa aikaa!
-
Sweet & Sour
Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 1st batch, 46.3%
Bunnahabhain on nostanut viskiharrastukseni aikana profiiliaan huimasti ja tässä on taas yksi osoitus onnistumisesta. Eirigh Na Greine, eli ”Aamurusko” ei ole viskeistä se monipuolisin, mutta siinä on hienossa tasapainossa paljon hyvää. Bunnahabhainin tisle ja ”oikeaoppiset” pullotuskriteerit, eli tarpeeksi korkeat prosentit, kylmäsuodattamattomuus ja luonnollinen väri kantavat hienosti! Osa tästä liemestä on kypsynyt punaviinitynnyreissä ja omaan makuuni punkkutynnyrissä maanneet viskit ovat aina sopineet, varsinkin kun ne yhdistyvät hyvin tislaamon maltaiseen profiiliin.
Tuoksussa makeutta ja happamuutta. Appelsiinimarmeladia, tuhti ja kermainen tuoksu. Viinitynnyrin vivahteita, kuivattuja luumuja, kiva pieni happamuus – vähän kuin balsamicosiirappia?
Maku on maltaisen makea, hedelmäinen, tölkkiaprikooseja. Mausteista tammisuutta, toffeeta, täyteläisyyttä. Jälkimaussa hauska makean ja happaman leikkisyys.
Ei missään nimessä maailman monipuolisin viski, mutta makean ja pienen happamuuden leikittely tekee tästä kivan. Punaviinitynnyrit tuovat oman vivahteensa, ja taustalla oleva Bunnan vahva ja makea maltaisuus täydentää hienosti kokonaisuuden.
-
Turpeista Bunnaa
Bunnahabhain Mòine, 46.3%
Bunnahabhain Mòine kuuluu Bunnahabhainin tislaamon turpeiseeen tuotantoon. Tällä kertaa kyseessä Alkostakin saatavilla oleva Mòinen ns. perusversio. Tislaamo käyttää tätä samaa turvetta tarkoittavaa Mòine-sanaa myös muissa turpeisissa versioissaan erottaakseen ne turpeettomasta tuotannostaan.
Itse viski tarjoilee tuoksussa makeaa turvetta ja vaniljaa, raikkautta, aavistus suolaisuutta. Märkiä sammaleisia kiviä, sitrusta ja ylikypsiä hedelmiä taustalla.
Maku on savuisen suolainen, mineraalinen, pippurinen. Vaniljaa, makeutta ja puun tuhkaa. Jälkimaussa savu jää mukavasti pyörimään ja yhdistyy salmiakin vivahteisiin.
Ei se monimutkaisin savuviski, mutta mukavan tasapainoinen ja rehellinen. Nuorehkoksi viskiksi myös yllättävän täyteläinen ja maukas. Bunnahabhainin nykytuotanto on kaiken kaikkiaan oikein laadukasta ja siihen on varmasti myös osasyynsä sillä, että tislaamo ei enää nykyisin kylmäsuodata tai värjää viskejään lainkaan.
