-
Yllättävää savuisuutta
Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%
Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!
Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.
Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.
Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.
-
Glenfiddich – kaikille tuttu, mutta silti vieras
Sain helmikuun puolessa välissä ilokseni osallistua pienellä porukalla pidettyyn tastingiin – turvavälejä noudattaen ja hygieniasta huolehtien! Emmin aluksi hetken osallistuako vaiko eikö ja syynä tähän oli oikeastaan vain yksi syy: tuossa tastingissä maisteltaisiin Glenfiddichin viskejä. Nehän kun ovat jotenkin oletuksena kaikille niin tuttuja, että onko niissä muka oikeasti mitään maisteltavaa?
Tuo kolmionmallinen pullo, joka löytyy aika lailla jokaisesta baarista tai eteläeurooppalaisen supermarketin hyllystä silloinkin, kun muita maltaita ei näy mailla halmeilla. 12-vuotias Glenfiddich on eräänlainen käsite. Se on niin tunnettu, että sen hartioilla olevan painolastin vuoksi ihmiset kiertävät sen kaukaa. Sehän on vaan se tylsä tavallinen Glenfiddich – vai onko?
Glenfiddich on paljon muutakin!
Tällä kertaa tastingkutsussa oli kuitenkin pieni koukku. Ei sillä, sen verran on kukaan mitään viime aikoina sattuneesta syystä järjestänyt, että olisin osallistunut luultavasti ilman koukkuakin.
Maisteltavat viskit eivät nimittäin olisi mitään aivan perusrangea. Ne olivat Glenfiddichin Malt Master Brian Kinsmanin valitsemia tynnyrivahvoja Glenfiddichejä, joita ei ikinä tultaisi sellaisenaan pullottamaan tai myöskään maistelemaan kunhan nämä pullot tyhjenisivät.
Pullojen tarina on myös sinällään mielenkiintoinen, sillä alunperin kyseiset ”näytteet” oli pullotettu syksyllä järjestetyksi tarkoitettua Cinderellan viskiristeilyä varten. Sen siirtyessä hamaan tulevaisuuteen päätti maahantuoja maistattaa näitä herkkuja valikoidulle harrastajaporukalle.
Ja täytyy myöntää, että silmät kyllä avautuivat! Glenfiddichin perustisle sopii todella hienosti monenlaiseen kypsytykseen ilman, että tisle hukkuu tynnyrin jalkoihin. Ilta opetti paljon ja siitä kuuluu kiitos tastingin puuhamiehinä toimineelle Finwhiskylle, eli Juha-Matti Virkkulalle sekä Beverage Partnersin Jyri Pylkkäselle, mutta ennen kaikkea etäyhteyksillä mukana olleelle Glenfiddichin Global Brand Ambassador Struan Grant Ralphille a.k.a The Whisky Beardille.
Maistellaan viskiä, mutta syödään ensin!
Aivan suoraan erikoisuuksien kimppuun ei hyökätty, sillä Jyri oli mukavaksi yllätykseksi järjestänyt alkuun pienen viski-ruoka -parituksen, jossa annoksista vastasi Ravintola W30. Hyvät ja toimivat paritukset! 12-vuotias Glenfiddich sai seurakseen oivallisen porsasannoksen, jonka omenaisuus osui hienosti yhteen viskin omenaisuuden kanssa. 15-vuotias sai seurakseen blinit ja mätimoussen ja 18-vuotiaan kanssa tarjoiltu härkätartar toimi mausteineen upeasti yhteen viskin kanssa.
Oikein mukava aloitus, mutta sitten siirryttiin itse pääohjelmaan ja sepä olikin varsin vakuuttava. Viskeinä olivat alla mainitussa järjestyksessä:
- Glenfiddich 15yo Bourbon Barrel abv 63,70%
- Glenfiddich 10yo Virgin Oak abv 66,00%
- Glenfiddich 10yo Quarter Barrel abv 58,60%
- Glenfiddich 12yo Wine Cask abv 55,70%
- Glenfiddich 15yo Sherry Hogshead abv 62,60%
- Glenfiddich 17yo Port Pipe abv 59,90%
Hienoja viskejä kaikki tyynni. Ei minkäänlaisia hämyisiä sivumakuja tai kummallisuuksia, vaan hyvin puhtaita kypsytyksiä, joissa tynnyri tuli hienosti esille silti jyräämättä tisleen omenaisen päärynäistä hedelmäisyyttä alleen.
Muutama muistiinpanokin tuli rustattua:
Glenfiddich 15yo Bourbon Barrel abv 63,70%
Vaniljaisen tomusokerinen tuoksu, hattaraa, vahva bourbonin vaikutus, sitrusmaista kirpeyttä ja mansikkaa. Maku oli öljyinen, vaniljainen, todella tamminen ja metsämansikkainen, raparperia. Vähän kuin olisi mansikka-raparperitorttua syönyt. Pitkä täyteläinen ja raikas jälkimaku.
Glenfiddich 10yo Virgin Oak abv 66,00%
Tuoksussa kanelia ja paahdettuja kastanjoita. ”Raakaa” puuta, kuin kääntelisi kuivunutta puutikkua käsissään siten, että sen säikeet erottuvat toisistaan. Jotain aavistuksen taikinaista. Makupuolella mausteinen, kanelia, muskottia, paksua vaniljaisuutta.
Glenfiddich 10yo Quarter Barrel abv 58,60%
Toffeeta, oliiviöljyä, puhdasta maltaisuutta, omenaa. Tämä oli itselleni näistä selvästi hankalin löytää tuoksuja ja makuja, mutta toi hyvin esiin Glenfiddichin tisleen luonnetta.
Glenfiddich 12yo Wine Cask abv 55,70%
Tuoksussa vaaleita makeita hedelmiä, sokerinen, toffeinen, paahtovanukasta, aavistus kirpeää viinisyyttä. Maku oli puhdas, maltainen, aavistuksen kirpeä ja erittäin erittäin täyteläinen. Upean pitkä ja kestävä jälkimaku – todella ”maiskuteltava” viski!
Glenfiddich 15yo Sherry Hogshead abv 62,60%
Hieno ja puhdas sherrykypsytys vailla minkäänlaisia sivunuotteja kuten kumisuutta, rikkisyyttä tms. Ei ehkä se anteliain sherrytynnyri, mutta todella hyvin balanssissa tisleen kanssa. Punaisia marjoja, vadelmia, punssimaisuutta, mausteisuutta ja pientä pippurisuutta.
Glenfiddich 17yo Port Pipe abv 59,90%
Suklaiden, rusinoiden ja mausteiden ilotulitus. Pehmeä, mehukas, nahkainen, täyteläinen. Hienon hieno viski, mutta tällä kertaa jäi itselläni huikeudestaan huolimatta viinitynnyrikypsytetyn jalkoihin.
Ja ne loppusanat…
Itselleni näistä parhaaksi osoittautui Chateau de Charronin Chablis-viinitynnyrissä kypsytetty versio. Sen hedelmäisyys jotenkin entisestään nosti esiin tislaamon oman tisleen hedelmäisyyttä ja se tuki hienosti Glenfiddichin omia peruspiirteitä niitä kuitenkaan peittämättä.
Valitettavaa on, että tietyllä tapaa tällaisten erikoisuuksien kohdalla Glenfiddichin oma mammuttimaisuus aiheuttaa sen, että tällaisia spesiaaleja nähdään markkinoilla ani harvoin – jos koskaan. Toivotaan kuitenkin, että nämäkin kokeilut jatkossa poikivat lisää hienoja viskejä sen niin tutun, mutta kuitenkin ehkä sittenkin aika vieraan Glenfiddichin tislaamon tuotantoon.
Kiitos vielä kerran hienosta tilaisuudesta! Taidanpa ottaa seuraavaksi siivun Glenfiddichiä. Se saattaa olla monivivahteisempi tislaamo kuin moni meistä luuleekaan.