-
Turpeinen kivenhakkaaja
Ardmore 13 y.o., Bottled for Viskiryhmä Turku, Refill Sherry Puncheon, Cask no. #120000010, dist. 24.4.2012, bott. 2.6.2025, 240 bottles, 59.7%
Suomalainen viskikulttuuri on siitä hieno ilmiö, että täältä löytyy upeita puuhamiehiä, jotka puskevat härän lailla eteenpäin vaikka valtiovalta jaksaa laittaa kapuloita rattaisiin. ”Tynnyrillinen viskiä harrastajille – no mikäs siinä”. Ja useampana vuonna peräjälkeen. ”Kuka sen sitten muka hoitaa, maksaa, jakelee ja hoitaa tullit – en minä ainakaan!”. No ei hätää! Turun primus motor hoitaa!
Ja niin hoiti taas kerran. Viskiryhmä Turun Mika Lindström on mies ja voima jo vuosittaiseksi ilmiöksi nousseen Viskiryhmä Turku -nimisen Facebook-yhteisön vuosittaisen yksityispullotteen takana. Vuonna 2025 pulloon päätyi haastava Ardmore:
Tuoksun aloittaa savuinen viljaisuus. Kuin kaurahiutaleita, jotka ovat saaneet osakseen vieressä kyteneen heinäpaalin savua. Aavistus sitruunankuorta. Kalkkia, mineraalisuutta. Kuin hankaisi kahta rannalla maannutta kiveä yhteen. Taustalla häilyy valkoisten rypäleiden kuoria ja anteeksipyytävää makeutta. Kuin sherry yrittäisi vähän nostaa nokkaansa ja pyytäisi sitten anteeksi, että tuli häiritsemään.
Vesitilkka nostaa hetkeksi esiin vehreyttä – tuoretta ruohoa ja vastapuristettua oliiviöljyä. Mutta ennen kaikkea mallasta. Kuivaa savuista mallasta.
Maku alkaa kuivana, mutta mukana on aavistus hedelmiä. Kuivattuja sellaisia. Hyvällä tapaa hapan twisti. Muuttuu nopeasti kuivan puhtaaseen savuisuuteen. Vesitilkka nostaa savua ja kuivuutta entisestään esiin. Todella mineraalinen – kiviä suussa! Jälkimaussa mallas nostaa päätään. Kuiva, savuinen ohramallas.
Haastava. Ei todellakaan helppo. Mutta nämä onkin pullotettu meille harrastajille. En laittaisi tätä lasiin ensikertalaiselle, enkä toiskertaisellekaan. Vaatii aikaa ja ajatusta. Ja se jos mikä on itselleni hyvän viskin merkki…
Nämä Turun pullotteet ovat hieno esimerkki siitä mitä saadaan aikaiseksi kun pieni ja isompikin ryhmä yhdistää haaveensa ja toteuttaa sen. Ei se ole niin vaikeaa jos sen osaa!
-
Mallasvetoista luomua
Nc’nean Organic Single Malt, Batch UN03, 46%
Nc’nean on Annabel Thomasin vuonna 2017 perustama tislaamo, joka on yksi ensimmäisistä tislaamoista, jotka keskittyvät täysin hiilineutraaliin luomutuotantoon. Tislaamo käyttää kierrätetystä lasista tehtyjä – joskin todella kauniin näköisiä pulloja, uusiutuvaa energiaa, kierrätettyä sadevettä jne.
Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä viskin tislaaminen ei välttämättä nykyisin ole sitä kaikkein energiatehokkainta touhua, vaikka aikanaan niin on varmasti ollutkin. Turve ei silti ole nopeasti uusiutuva luonnonvara ja viskin valmistaminen vaatii vettä – paljon vettä! Nc’neanin ympäristön eteen tekemästä työstä lisää täällä.
Jostain jännästä syystä tämä tislaamo osui omalle kartalleni jo vuonna 2020. Satuin jostain bongaamaan, että he olivat julkaisemassa ihka ensimmäistä yleiseen myyntiin tulevaa viskiään, tartuin tilaisuuteen ja tilasin pullon. Tämä tapahtui elokuussa 2020 ja kolmea viikkoa myöhemmin sähköpostiin kilahti ilmoitus, että pullo on matkalla. 50 brittipunnan hinnalla tilattu pullo on edelleen kaapissa suljettuna – ja pysynee vielä tovin.
Ostin siis aikanaan sian säkissä. Nyt viitisen vuotta myöhemmin oli kuitenkin ilo huomata, että Nc’nean oli saapunut myös paikallisen A-marketin hyllyyn – jopa useampana versiona. Mikäpä siis sen parempaa kuin tarttua perusversioon ja kokeilla mistä tämän tislaamon viskeissä oikeasti on kyse!
Nc’nean on siitä hieno tislaamo, että se kertoo todella avoimesti mitä heidän mikäkin viski pitää sisällään. Tämän kyseisen viskin kohdalla kerrotaan, että maltaat ovat 100% skotlantilaista luomumallasta, hiivakantana on käytetty Anchor ja Fermentis -hiivoja, pulloja on tullut satsista 10 387, tynnyrisekoitus on 43% käytettyjä bourbon-tynnyreitä, 2% Oloroso-sherrytynnyreitä ja 55% STR-punaviinitynnyreitä. Luonnollisesti viski on värjäämätöntä ja kylmäsuodattamatonta.
Jos jokin. niin tämän kaltainen avoimuus on jotain, mitä jokainen viskiharrastaja arvostaa – tai ainakin jokaisen viskiharrastajan pitäisi arvostaa!
Miltä se viski sitten kaiken tämän pohjustuksen jälkeen maistuu:
Tuoksun aloittaa kermainen maltaisuus, jonka alla leijuu persikkaa, makeaa appelsiinia ja puista mausteisuutta. Alkuun vähän sulkeutunut. Vesilisä avaa tuoksua ja makea hedelmäisyys nousee enemmän esille.
Pehmeän kermainen suutuntuma ja tuhdin makea maltaisuus. Pyöreä, tasapainoinen ja pelottavan helppo juotava ikäisekseen – nuortahan tämä edelleen on. Kuivuu hieman tammen tanniinien ja mausteisuuden vallatessa alaa. Toffeeta, johon sekoittuu aprikoosihilloa. Vesilisä lisää makeutta ja jos mahdollista, makean herkullinen maltaisuus korostuu entisestään.
Jälkimaku on todella pitkä! Suuhun jää öljyinen, puhtaan maltainen tuntuma, joka jatkuu ja jatkuu. Todella hyvä.
Kivan tasapainoinen nuorikko. Paljon hyviä juttuja, vaikkakin ehkä se iän tuoma syvyys ja kompleksisuus puuttuu. Tämä kuitenkin toimittaa sen minkä lupaa ja se jälkimaku… se jatkuu vielä tätäkin kirjoittaessa!
En malta odottaa, mitä Nc’neanin tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän perusteella pelkkää hyvää ja nyt vaan toivotaan, että tislaamo selviää viskimaailman ravisteluiden läpi!
-
Scapan paluu
Scapa 10 y.o., (2024/08/26), 48%
Kävimme Joulukuussa 2024 Puolassa Wrocławin joulumarkkinoilla. Eksyin samaisella reissulla Dom Whisky -nimiseen viskikauppaan, jonka valikoima oli sanalla sanoen melkoisen huikea. Lähellä sulkemisaikaa tehty visiitti ei antanut mahdollisuuksia koluta kauppaa kovin tarkkaan läpi ja osa hinnoista oli ehkä hieman korkeanpuoleisia. Palvelu oli luokkaa ok, mutta aikarajoitteen ja ”perhesyiden” vuoksi en toki yrittänyt muutenkaan kauheasti omaa harrastustani korostaa. Ajan kanssa tilanne olisi varmaan ollut toinen.
Pienen hyllyjen kolaamisen jälkeen silmiin sattui tämä Scapan uusi kymmenvuotias pullote. Vanhempi 16-vuotiaskin olisi valikoimissa ollut, mutta budjetti oli taaskin rajallinen, joten se jäi hyllyyn. Alle kuudenkympin hintaan tämä kymppivuotias oli miltei täsmälleen puolet 16-vuotiaan hinnasta. 21-vuotiaskin Scapalta on tullut. Sen hinta olisi sitten taas ollut puolitoistakertainen 16-vuotiaaseen verrattuna. Suosittelen kuitenkin vahvasti visiittiä kyseiseen kauppaan, jos kyseiseen kaupunkiin olet suuntaamassa!
Miksi Scapa sitten kiinnosti? Scapan tislaamo on elänyt viime vuosina melkoista hiljaiseloa ja tislaamon omat pullotteet kovin vähissä. Klassinen 12-vuotias oli aikanaan itselle yksi ensimmäisiä maistamiani viskejä ja ensikokemuksia ei niin savuisten viskien maailmaan. Siitäkin kiitos isälle!
Mennäänpä sitten itse viskin pariin. Pullon kylki kertoo, että kylmäsuodatusta ei ole käytetty, mutta e150:tä on mukaan lirahtanut pieni loraus.
Ensituoksu on oikein muikea! Todella tuhti hedelmäisyys. Golden Delicious -omenoita, mangoa, trooppisia hedelmiä, raa’ahkoa ananasta. Sen alla lymyilee tanniininen huntu, johon sekoittuu suolaisuutta. Puuta, mutta ei niinkään tammea, vaan enemmänkin jotain seetrimäistä aromaattisempaa lajia.
Ensimaistolla hedelmäisyys tekee paluun, mutta kuivuu nopeasti happamampien tanniinien vallatessa alaa. Nopea häivähdys limetinkuorta jota seuraa tuhti tammisuus, kahvi ja raakasuklaa. Hauska tanniinien potku! Paljon voimakkaampi kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Hetken päästä aletaan kuitenkin asettelemaan sordiinoa päälle homman siirtyessä kivasti kermaiseen mausteisuuteen ja hedelmätkin tekevät varovaisen paluun.
Nokka ja maku ovat yllättävän kaukana toisistaan, mutta silti niissä on yhtymäkohtia ja kokonaisuus toimii.
Mukavan positiivinen tuttavuus. Mukana on sekä wanhojen hyvien aikojen otetta, mutta myös modernia meininkiä. Minun puolestani oikein lämpimästi tervetuloa takaisin Scapa!
-
Hunajaisia omenoita
Glen Garioch 12 y.o., 48%
Tämä kyseinen Glen Garioch kuuluu niihin viskeihin, joista ei oikein useammankaan maistelun kanssa saanut aikanaan ihan hirveästi irti. Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että tämä on taas yksi niitä liemiä, jotka ovat kaapissa rauhassa ollessaan kehittyneet iloisen positiivisesti.
Tuoksussa paksua hunajaista mallasta, omenaa ja inkivääriä. Tuhtia viljaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, omenahilloa. Mukava mausteisuus leijuu kaiken yllä.
Paksu, öljyinen suutuntuma. Tummaa hunajaa ja rutkasti maltaisuutta. Alkaa makeana, kunnes pieni mukava kitkeryys astuu peliin inkiväärin ja tammisuuden tanniinien kera. Taustalla häilyy pienen pieni viittaus grillistä pöllähtävään savuun ja mustapippuriin. Hetki nielemisen jälkeen suuhun nousee selvä minttuinen vivahde.
Tämä pullo on ollut auki jo hyvän tovin, mutta siitä ei silti ole hävinnyt mitään. Ehkä enemmänkin tämä on muuttunut ja kehittynyt positiiviseen suuntaan.
Aikanaan avatessa tämän kanssa joutui vähän tappelemaan, eikä tästä oikein saanut mitään irti. Nyt se maistuu paremmalta kuin ehkä koskaan. Osoitus siitä, että ei se pieni hapettuminenkaan aina pahasta ole!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
