-
Makeaa turvetta
Caol Ila 6 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, cask no. 325549, Charred wine cask, dist. 13th June 2013, bott. 2nd March 2020, 1 of 243 bottles, 61.3%
Nuorta Caol Ilaa yksityiseltä pullottajalta. Näitähän mahtuu kolmetoista tusinaan! Mutta ne saattavat olla oikeasti myös hyviä – kuten tämä Signatory Vintagen pullote taas kerran osoitti! Pullo on ollut auki jo nelisen vuotta, joten kyseessä on ns. uusintaotto. Hyvin toimii silti edelleen ja osoittaa sen, että jos on voltit kohdillaan ja pullo säilytetty oikein, niin viski ei tosiaan pullossa happane – vaikka sitä ei siis joisikaan pois.
Tuoksussa makeaa turvetta ja suolaista hedelmäisyyttä. Kuin olisi ripotellut ananaksen päälle vähän Maldon-suolahiutaleita. Valkoherukkaa. Yllättävän hedelmäinen nokka. Muuttunut ainakin muistiinpanojen mukaan hedelmäisempään suuntaan.
Makean savuinen turpeisuus tuntuu myös maussa. Maanläheisiä makuja. Öljyinen, lääkemäinen, jodinen. Jälkimaku kuivuu mineraalisempaan suuntaan. Kuin nuolaisisi kiveä. Myös sellaista 100% tummaa suklaata on läsnä. Vesitilkan myötä hedelmäisyys hyppää mukaan kuoroon laulamaan omaa osuuttaan.
Mukava nuori Caol Ila, jossa on aika lailla kaikkea sitä mistä Caol Ilassa tykkään. Erityisesti makeaa turpeisuutta. Siihen kun lisää jykevää mineraalisuutta ja erityisesti tuoksusta löytyvän hedelmäisyyden, niin kasassa on ihan toimiva paketti.
-
Jodia ja sherryä
Laphroaig PX Cask, 48.0%, L225657C
Kaapin perältä kannattaa aina välillä kaivaa sinne unohtuneita pulloja. Tämä Laphroaigin Pedro Ximenez -tynnyreissä kypsynyt versio on vuodelta 2012 ja pullokin on ollut auki jo pitkän tovin ja yli puolenvälin vajaana. Alkaa olla siis aika tyhjentää kyseinen pullo. Ei vielä tällä kierroksella, mutta tässä alkaa pikkuhiljaa hapettuminen tuntumaan.
Vahvaa jodin savuttamaa turvesavuisuutta, jota siivittää hedelmäisen sherryinen vivahde. Tämänhän nyt olisi voinut tavallaan kirjoittaa ihan vaan nimestä päätellen, mutta sitä tämä tosiaan on. Tuoksussa mukana myös suolaista toffeeta ja vanhaa kunnon kangaslaastaria.
Suussa savuista hedelmäkompottia. Kuin seisoisi nuotion vieressä sateisena iltana tuulen kuljettaessa suolaisen veden pärskeitä mereltä. Yllättävän pehmeä, mutta pullokin on ollut auki jopa minun mittapuullani pitkään.
Ei mitään moninaisuuksia. Toimittaa, minkä lupaa. Minun suustani harvoin kuultua tai kirjoitettua, mutta tässä alkaa ehkä vähän hapettuminen tuntumaan. Täytynee siirtää eturiviin ja yrittää taputella pullo tyhjäksi viimeistään pääsiäisenä.
Harvoin olen vielä omassa kaapissani törmännyt viskiin, jossa olen hapettumista huomannut. Kerta se oli siis ensimmäinenkin. Tämä oli aikanaan heti avattuna viski, josta en oikeasti oikein pitänyt. Hetken hapettuminen auttoi, mutta nyt aletaan olla jo hieman yli.
-
Vanha ystävä
Caol Ila 12 y.o., 43%
Ystävänpäivänä kaadoin lasiini tutun viskin, joka on kuulunut oman kaapin valikoimiin melkeinpä viskiharrastuksen alkuajoista lähtien. Muistan, kun aikanaan tilasin tätä pullollisen ulkomailta maistettuani sitä ensin jonkin tastingin yhteydessä. Rakkautta ensimaistolla voisin sanoa.
Vaan kävipä sitten niin, että kun silloisessa Pihlajamäen postissa olin tilaamaani pakettia noutamassa, niin postin tiskille levisi paketista melko tuhti savuisen mallasviskin tuoksu. Kotiin päästyäni paketti auki ja karu totuus paljastui. Kaikista viskeistä juuri Caol Ila oli ottanut iskua kuljetuksessa ja sen pohja oli kauniisti ja tasaisesti irti pullosta. Ei siis päässyt koskaan se kyseinen Caol Ila nautittavaksi.
Vaan kävipä onni onnettomuudessa. Noin kuukausi edellä mainitun episodin jälkeen kotoisan Alkon hyllylle ilmestyi tutun näköinen pullo, eikä hintakaan silloin päätä pakottanut. Hintalapussa luki: Caol Ila 12-vuotias, 33€. Sittemmin hinta on kohonnut tätä kirjoittaessa Alkossa jo yli kuudenkympin. Inflaatio on ollut siis tämän kohdalla aika hurjaa.
Silti sen viehätys ei omilla makunystyröilläni ole vähentynyt, vaan sen pariin on aina mukava palata:
Tuttu makeansavuinen tuoksu, jossa hiven sitrusta ja suolaisuutta. Rasvareunuksista savukinkkua. Maltaan makeutta. Ei mitään turhia monimutkaisuuksia. Tämä on vaan aina sopinut omaan nenään. Savua ei ole liikaa ja se tasapainottaa kivasti maltaista makeutta.
Maku on kuivempi. Savumallasta ja sitrusta. Kosteaa hiekkamaata. Märkiä kiviä ja aavistus kalkkisuutta.
Tämä ei ole maailman hienoin viski, mutta se on viski, josta olen aina pitänyt ja siksi sitä löytyykin kaapista lähes aina. Muistelisin joidenkin ”muinaisten pullotteiden” olleen hieman makeampia myös maultaan, mutta se saattaa olla vain häilyvä muistikuva.
Jos maailmasta loppuisi kaikki muu viski, niin pärjäisin tällä – ja Clynelishillä!
-
Tonnin seteli
Bowmore 15 y.o., ”Golden & Elegant”, 43%
Tuoksu alkaa trooppisilla hedelmillä, joiden päällä on ohut huntu turpeista savua. Tupakanlehtiä, karamellin makeutta. Suolaista toffeeta, vaniljaa ja tammea.
Makeahko maku, jossa häivähdys tyypillistä Bowmoremaista kukkaisuutta – vai onko se nyt sitä paljon puhuttua laventelia? Puhdasta savua, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan.
Ei missään nimessä maailman mahtavin ja monimutkaisin mallas. Enemmänkin sellainen ”ammu ja unohda” -viski. Ei sen vuoksi, että olisi huonoa, vaan sen vuoksi, että tätä voi siemailla ihan hyvillä mielin liikaa miettimättä ja analysoimatta.
Siis sellaisella ”tonnin seteli” -ilmeellä. Vähän kuin kuvan pöllöllä.
-
Yllättävä mysteeri
Morrison Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%
Morrison Scotch Whisky Distillers on hieman harhaanjohtavasti nimetty yksityinen pullottaja, jonka tuotesarjoihin kuuluvat nyt maistetun Mac-Tallan lisäksi Càrn Mòr, Old Perth sekä Bruadar. Näistä Mac-Talla sisältää Islayn saaren viskejä, mutta pullotuksiin käytettyjen viskien alkuperää ei kerrota. Mitä ilmeisimmin se on kuitenkin Caol Ila, mutta saattaapa se olla jotain muutakin. Càrn Mòr -sarjassa tislaamo sen sijaan mainitaan ihan suoraan. Old Perth -sarja puolestaan on sherrykypsytettyjen mallasviskien sarja, mutta Mac-Tallan tavoin niiden alkuperä on pimennossa.
Tämä Mac-Tallan PX-kypsytetty Fèis Ile -pullote ilmestyi Alkoon syyskuun alussa ja katosi hyllyiltä aika lailla yhtä nopeasti kuin sinne tiensä löysi. Ehdin kuitenkin koppaamaan pullon kyytiini, eikä onneksi tarvinnut pettyä.
Avasin tämän jo aikanaan syyskuussa ”synttäriviskinä”. Siksi kuvassa mukana oma suojeluspyhimykseni Pyhä Andreas, joka sattuu olemaan myös Skotlannin suojelupyhimys.
Mac-Tallan tuoksussa on mukavassa tasapainossa savua ja sherryä. Punaisia marjoja. Puolukkaa ja kypsää luumuisuutta. Myös suolaa ja mineraalisuutta. Puun tuhkaa ja karamellisoitua pekonia.
Maun aloittaa rasvainen savupekoni, joka on saanut höysteekseen makean karpalokastikkeen. Homma menee vahvasti käsi kädessä tuoksun kanssa. Ripaus pippuria. Tästä on aistittavissa nuoruutta, mutta ei millään tapaa häiritsevällä tavalla.
Tilkka vettä nostaa suolaisen savuisuuden enemmän esiin. Kuin avaisi savustuspöntön, jossa on juuri kypsynyt hyvin suolattuja tuoreita ahvenia ja samalla joku avaa vieressä vanhan maakellarin oven.
Oikein oivallinen sherrykypsytelty Islayn viski!
