• Maisteltua

    Tervaa ja tummia hedelmiä

    Kilchoman Loch Gorm ”2020 edition”, 46%

    Kilchomanin nuoren, mutta kovin tuottoisan tislaamon (ainakin julkaisujen määrässä mitattuna) Loch Gorm yhdistelee savua ja sherrykypsytystä. Aiemmat versiot ovat saaneet hieman ristiriitaisia arvioita, mutta tämä vuoden 2020 näkemys aiheesta osoittautui syystäkin kehutuksi tuotteeksi. Tätä kirjoittaessa vuoden 2021 version tynnyrit on jo tislaamolla valittuna. Toivotaan, että tänne Suomeenkin yksi satsi eksyisi!

    Loch Gormin tuoksu on makeinen ja tervaisen savuinen. Sherryn vaikutus on selvä. Lihaisa, salmiakkinen, tummia hedelmiä, märkää männynkaarnaa ja jotain hieman pihkaista. Kiillotettua tammea ja kuivuneita ruokoja.

    Maku on mukavasti balanssissa. Tervasavu ja tumma hedelmäisyys maistuvat nätisti. Alussa pieni kalkkinen häivähdys. Kivan paahteinen yleismaku. Jotain joka muistuttaa juuri uunista tulleen rapean leivän kuorta. Jälkimaku muuttuu makeammaksi ja taas kerran tervaiseksi ja hedelmäiseksi.

    Yllättävän pehmeä, pyöreä ja makea alusta loppuun. Hieno savun ja sherryn kombinaatio. Kilchomanille hatun nosto siitä, että vaikka valikoima ja erilaisten kypsytysten määrä on laaja, niin nykypullotteet tuppaavat olemaan laadultaan oikein hyvätasoisia. Tykkään!

  • Maisteltua

    Ratapölkkyjä ja nokea

    Lagavulin 8 y.o., 1816-2016, 200th Anniversary, 48%

    Lagavulinin 16-vuotias voitaneen laskea aika lailla klassikkoviskiksi. Nyt oli aika ottaa selvää miltä puolet nuorempi versio maistuu. Omaan makuuni nämä nuoremmat Lagavulinit ovat yleensä toimineet.

    Tuoksussa on makeaa savuisuutta ja tervaisuutta, jodia, suolaisuutta, antiseptisyyttä, sitruunankuorta, raikkautta, inkivääriä, nokea, moottoriöljyä, kreosoottia. Vähän kuin seisoisi ratapölkkyjen vieressä seisovan vanhan höyryveturin vieressä.

    Maku on luonnollisesti savuinen, mutta yllättävän puhdas ja raikas – silti täyteläinen ja makea. Nokea, makeaa melassia ja karbolisuutta.

    Tämä nuori Lagavulin on itse asiassa aika mukava viski! Tisle maistuu ja ikää ei ole vielä niin paljon, että särmät olisivat hioutuneet. Tämä vei ajatukset Vilppulan juna-asemalle, jossa tuli lapsena kerran jos toisenkin odoteltua junaa mökkimatkalta kotiin palatessa. Viereisellä raiteella odotti puisilla ratapölkyillä lastattuja junanvaunuja dieselveturin jyristessä asemalle – taas kerran haju/tuoksuyhdistelmä, joka on painunut jonnekin aivojen sopukoihin.

  • Maisteltua

    Turpeista Bunnaa

    Bunnahabhain Mòine, 46.3%

    Bunnahabhain Mòine kuuluu Bunnahabhainin tislaamon turpeiseeen tuotantoon. Tällä kertaa kyseessä Alkostakin saatavilla oleva Mòinen ns. perusversio. Tislaamo käyttää tätä samaa turvetta tarkoittavaa Mòine-sanaa myös muissa turpeisissa versioissaan erottaakseen ne turpeettomasta tuotannostaan.

    Itse viski tarjoilee tuoksussa makeaa turvetta ja vaniljaa, raikkautta, aavistus suolaisuutta. Märkiä sammaleisia kiviä, sitrusta ja ylikypsiä hedelmiä taustalla.

    Maku on savuisen suolainen, mineraalinen, pippurinen. Vaniljaa, makeutta ja puun tuhkaa. Jälkimaussa savu jää mukavasti pyörimään ja yhdistyy salmiakin vivahteisiin.

    Ei se monimutkaisin savuviski, mutta mukavan tasapainoinen ja rehellinen. Nuorehkoksi viskiksi myös yllättävän täyteläinen ja maukas. Bunnahabhainin nykytuotanto on kaiken kaikkiaan oikein laadukasta ja siihen on varmasti myös osasyynsä sillä, että tislaamo ei enää nykyisin kylmäsuodata tai värjää viskejään lainkaan.