-
Kalamiehen kaveri
Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%
Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.
Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.
Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.
Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.
-
Se erilainen Caol Ila
Caol Ila 8 y.o., ”Unpeated Style”, Bottled 2006, 59.8%
Uusintamaistelussa jo aika monetta kertaa vähän harvinaisempaa Caol Ilaa. Tämä vuonna 2006 pullotettu ”Unpeated Style” oli tislaamon ensimmäinen virallinen kyseisen tyylin edustaja ja on majaillut kaapissa jo melkoisen tovin. Se on silti kestänyt hyvin ajan hammasta avattunakin ja pahimmat särmät ovat selvästi hioutuneet pois. Tämä ei aikanaan heti korkkauksen jälkeen iskenyt ihan yhtä vahvasti, mutta pitkä aika avatussa pullossa on tehnyt tälle oikein hyvää!
Tuoksussa on huikean paljon vaniljaa – ja ehkä enemmänkin vaniljakastiketta. Aurinkoon kuivumaan jätettyä puupinoa ja vieno turpeinen häivähdys. Vaaleita hedelmiä, raikkautta ja mietoa mausteisuutta.
Suutuntuma on paksun öljyinen. Maku on vaniljainen, pippurinen ja makea. Hetken päästä esiin nousee tuhdisti kuivaa puuta, suolaisuutta, hapanta sitrusta ja valkopippuria. Jälkimaku kuivuu mausteiseksi ja tutut kuivan puun vivahteet jäävät istuksimaan kielelle pitkäksi ajaksi.
Tämä on siis tosiaan erilainen Caol Ila. Poissa on se makea savuisuus ja tietynlainen kepeys. Tilalla on paksua puista öljyisyyttä. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta alta paljastuu kuitenkin jotain kaikesta huolimatta tuttua.
-
Vanha, mutta nuori
Bowmore Surf, 40% (”Golden label with small distillery image”)
Tämä edellisen pullomallin Bowmore on majaillut kaapissa pidemmän tovin, joten otetaanpa se uudelleentarkisteluun. Tämä lintuetikettinen versio on pullotettu arviolta jostain vuosiväliltä 2005-2008.
Tuoksussa turvesavun kyllästämiä sitrushedelmien kuoria, greippiä, murskattuja mintulehtiä. Raikas. Erittäin raikas. Sitruunalakritsaa.
Maussa pehmeää savua, aavistus sitrusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin tuoksussa. Vivahdus kermaisuutta ja tuoksun minttua. Maku kääntyy hieman hapahkoksi, tuhkaisuutta.
Tämä kohtalaisen vanha Surf-pullote ei ole missään mielessä mitään tajunnanräjäyttävää. Se on aina ollut Bowmoren rangessa se ns. aloitustason viski. Litran lekkeri tätä maksoi aikanaan laivalla muistikuvieni mukaan alle 40€. Hintaansa nähden siis ihan kelpo tuote – ainakin tämä versio.
-
Sweet & Sour
Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 1st batch, 46.3%
Bunnahabhain on nostanut viskiharrastukseni aikana profiiliaan huimasti ja tässä on taas yksi osoitus onnistumisesta. Eirigh Na Greine, eli ”Aamurusko” ei ole viskeistä se monipuolisin, mutta siinä on hienossa tasapainossa paljon hyvää. Bunnahabhainin tisle ja ”oikeaoppiset” pullotuskriteerit, eli tarpeeksi korkeat prosentit, kylmäsuodattamattomuus ja luonnollinen väri kantavat hienosti! Osa tästä liemestä on kypsynyt punaviinitynnyreissä ja omaan makuuni punkkutynnyrissä maanneet viskit ovat aina sopineet, varsinkin kun ne yhdistyvät hyvin tislaamon maltaiseen profiiliin.
Tuoksussa makeutta ja happamuutta. Appelsiinimarmeladia, tuhti ja kermainen tuoksu. Viinitynnyrin vivahteita, kuivattuja luumuja, kiva pieni happamuus – vähän kuin balsamicosiirappia?
Maku on maltaisen makea, hedelmäinen, tölkkiaprikooseja. Mausteista tammisuutta, toffeeta, täyteläisyyttä. Jälkimaussa hauska makean ja happaman leikkisyys.
Ei missään nimessä maailman monipuolisin viski, mutta makean ja pienen happamuuden leikittely tekee tästä kivan. Punaviinitynnyrit tuovat oman vivahteensa, ja taustalla oleva Bunnan vahva ja makea maltaisuus täydentää hienosti kokonaisuuden.
-
Tervaa ja tummia hedelmiä
Kilchoman Loch Gorm ”2020 edition”, 46%
Kilchomanin nuoren, mutta kovin tuottoisan tislaamon (ainakin julkaisujen määrässä mitattuna) Loch Gorm yhdistelee savua ja sherrykypsytystä. Aiemmat versiot ovat saaneet hieman ristiriitaisia arvioita, mutta tämä vuoden 2020 näkemys aiheesta osoittautui syystäkin kehutuksi tuotteeksi. Tätä kirjoittaessa vuoden 2021 version tynnyrit on jo tislaamolla valittuna. Toivotaan, että tänne Suomeenkin yksi satsi eksyisi!
Loch Gormin tuoksu on makea ja tervaisen savuinen. Sherryn vaikutus on selvä. Lihaisa, salmiakkinen, tummia hedelmiä, märkää männynkaarnaa ja jotain hieman pihkaista. Kiillotettua tammea ja kuivuneita ruokoja.
Maku on mukavasti balanssissa. Tervasavu ja tumma hedelmäisyys maistuvat nätisti. Alussa pieni kalkkinen häivähdys. Kivan paahteinen yleismaku. Jotain joka muistuttaa juuri uunista tulleen rapean leivän kuorta. Jälkimaku muuttuu makeammaksi ja taas kerran tervaiseksi ja hedelmäiseksi.
Yllättävän pehmeä, pyöreä ja makea alusta loppuun. Hieno savun ja sherryn kombinaatio. Kilchomanille hatun nosto siitä, että vaikka valikoima ja erilaisten kypsytysten määrä on laaja, niin nykypullotteet tuppaavat olemaan laadultaan oikein hyvätasoisia. Tykkään!
