-
Viskisinfonia
Longmorn 15 y.o., 45%
Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.
Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!
Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!
Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.
Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!
-
Tammisia uuniomenoita
Longmorn 16 y.o., 48%, ”Brown and green label”
Longmorn on tislaamona yksi niistä ensimmäisistä ”ihastuksista”. Tähän ehkä suurimpana vaikuttimena oli harrastuksen alkuaikoina ostettu tislaamon 15-vuotias pullote, joka on jo ajat sitten sellaisenaan kadonnut valikoimasta. Huutokaupoista sitä saattaa vielä löytää ihan kohtuuhintaan.
Tuon 15-vuotiaan poistuttua valikoimista joskus 2010-luvun alussa vaihtoi tislaamo peruspullotteensa iän 16-vuotiaaksi ja pakkaus muuttui tähän nyt maistellun malliseen. Senkin jälkeen pullo on vielä kokenut uudistuksen ja nykyisin myynnissä on purppuran värisillä korostuksilla koristeltu pullo.
Samalla kun vanhasta 15-vuotiaasta siirryttiin näihin uudempiin pullotuksiin, tehtiin lukemani mukaan tislaamon omistamalla Chivas Regalilla myös päätös siitä, että tislaamon viskejä myytäisiin jatkossa enemmän luksukstuotteena. Tämä näkyy siinä, että pullon alareunaa kiertää nahkaremmi ja hinta on pompsahtanut melkoisesti – keino kai se on sekin työntää luksusta markkinaan. No, miltä se itse viski sitten maistui:
Tuoksussa omenoita, vaniljaa, aprikoosia, vaaleaa hunajaa, kakkupohjaa, inkivääriä, heinää.
Maku alkaa makeana, mutta kuivuu nopeasti. Uuniomenaa ja ripaus kanelia sekä vaniljaa ja mausteisuutta. Rungoltaan ja tuntumaltaan kultaista keskitietä, mutta maku jaksaa kantaa todella pitkään! Jälkimaku on pitkä ja leikittelee tammen, hedelmäisyyden ja hunajaisen vivahteen kesken.
Hieno ja maistuva viski tämäkin on, vaikka ei olekaan mikään tuhannen maun tisle. Wanha 15-vuotias kiilaa silti omissa makumuistoissani tämän eteen ja myönnettäköön, että uudempia versioita ei ole tullut maistettua.
