-
Herkullinen nostalgiaslaagi
Scapa 12 y.o., 40%
21. toukokuuta vietettiin World Whisky Daytä. Sen kunniaksi kaivoin kaapin perukoilta siellä todella pitkään avaamattomana olleen pullon. Parhaan arvioni mukaan olen ostanut tämän pullon joskus vuosivälillä 2003-2006, eli aika lailla oman viskiharrastuksen alkuaikoina. Se on siis ehtinyt jo kertaalleen muuttaa mukanani uuteen asuntoomme ja nähnyt useammankin työpaikan- ja tittelivaihdoksen puhumattakaan kaikesta muusta elämän myllerryksestä. Tai ei se oikeastaan mitään ole nähnyt. Sehän on ollut suljetussa kaapissa pahviboksissaan.
Tämä klassinen Scapa-tislaamon 12-vuotias on jo aikapäiviä sitten lopetettu pullote. Scapan nykytuotanto on valitettavasti itselleni melko vierasta ja valitettavasti näyttää siltä, että vaikka tislaamo hengissä porskutteleekin, niin valikoima on nykyisellään – jos mahdollista – vielä köyhempi kuin joskus aikanaan. Helppoa ei ole tällä tislaamolla ymmärtääkseni ollut koskaan.
No korkki auki ja maistamaan. Paitsi että korkki sanoi naps ja meni iloisesti poikki. Ei siis muuta kuin kaivamaan korkinjämät varovasti irti kaulasta ja korkkivarastosta uusi korkki tilalle.
Tuoksu yllättää välittömästi upealla täyteläisellä voimakkuudellaan. Rehevän mehukkaita vihreitä omenoita – kunnon Granny Smith -tykitystä! Raikasta ja aavistuksen suolaista maltaisuutta, vaaleaa hunajaa. Hetken odottelulla makeaa karamellimaisuutta, joka sekoittuu pirteään inkivääriin. Tämä täyttää huoneen aromeillaan ja on todella kantavaa tavaraa huolimatta vain 40% vahvuudesta.
Maku on pehmeän kermainen, jopa öljyinen. Huikeaa linnunmaitoa, mutta silti täynnä makuja. Makeaa inkivääriä omenoiden kera. Happamanmakeaa maltaisuutta, vaniljaa, maitosuklaata ja hunajaa. Tämä on oikeasti aivan liian helppoa juotavaa, mutta niin hyvää!
Omissa silmissäni tämä on nostalginen mallas. Moderni klassikko, joka ei aikanaan saanut sitä arvostusta joka sille olisi kuulunut. Tämä ei ehkä haasta juojaansa siinä määrin kuin joku muu viski, mutta ei sen tarvitsekaan. En ehkä itsekään sitä aikanaan tajunnut, mutta herranjestas tämä on oikeasti hyvää!
-
Orkneyn suolaa
SMWS 4.262 (Highland Park), Orkney Odyssey, 12 y.o, dist. 12 Jan 2008, ex-bourbon hogshead/first fill barrel, 1 of 242 bottles, 61.2%
Highland Parkin tislaamopullotteet ovat nykyisellään melkoisen ailahtelevan laatuisia. 12-vuotias peruspullote on kokenut ainakin omissa makuhermoissani melkoisen devalvaation ja valikoimaan kuuluu sellainen määrä hassusti nimettyjä NAS-pullotteita, että niistä en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa selvää. Tämä SMWS:n pullote päätyi ostoslistalle ihan vaan silkasta uteliaisuudesta, joten korkki auki ja maistamaan.
Tuoksun aloittaa makean suolainen mieto savuisuus. Leikattua omenaa. Tämä on aika lailla tukossa ilman vesilisää, joka ei sekään tätä mitenkään hurjasti avaa, vaikka vähän reilumminkin lotrasin. Esiin nousee Highland Parkiksi tunnistettavaa maltaisuutta ja nenään nousee aavistuksen kirpeä ja jotenkin kupliva fiilis. Vähän kuin haistelisi skumppaa, mutta kuitenkin lasissa on viskiä?
Maku suolainen – alkuun voimakkaan suolainen. Sen pikkuhiljaa hiipuessa kääntyy nopeasti kuivaksi ja tammiseksi. Jodia, savua ja ”hansaplastia” nousee esiin. Vettä kiitos! Muutama teelusikallinen tasapainottaa suolaisuutta ja makuun nousee grillattuja mereneläviä – paahdettuja kampasimpukoita.
Tämä ei nyt ensimaistamalla kyllä päässyt loistamaan. Toivotaan, että kyseessä on sen sortin pullote, joka avattuna ja jonkin aikaa pullossa hengitettyään kehittyisi parempaan suuntaan. Sellaisiinkin onneksi on tullut törmättyä omassa kaapissa. Täytynee palata tämän pariin uudemman kerran sen hetken aikaa tuuletuttua ja toivoa, että kyseessä olisi klassinen ”paha kaula”.
