-
Aika tasapainottaa
The Arran, Amarone Cask Finish, L10 08 10, 50%
Joskus joku viski jää kaapin perälle lymyilemään. Se saattaa aiheuttaa heti avattua pettymyksen ja ottaa pitkänkin aikaa ennen kuin sen pariin uskaltaa palata, vain todetakseen, että ei oikein maistu vieläkään. Tarpeeksi monta kertaa kun tämän toistaa ja viski ehtii saada aikojen saatossa reilusti happea, voi tilanne ajan kanssa muuttua. Joskus huonompaan suuntaan, mutta usein parempaan.
Tämä Arran Amarone Cask Finish on itselleni yksi niistä viskeistä, enkä ole vieläkään aivan varma pidänkö tästä vai en, mutta paremmaksi se on muuttunut. Viimeksi tätä viskiä oli lasissani heinäkuussa 2020 ja nyt taas helmikuussa 2024. Pullo ollut auki kohta varmaan 13 vuotta, joten sekin kertonee jotain siitä, että tähän ei ole käsi kovin usein tarttunut siinä missä joku toinen pullo saattaa jopa omalla rauhallisella tahdillani tyhjentyä vuodessa ja joskus jopa nopeammin.
Viinisyys on tuoksussa vahvana. Viinikumia, punaisia marjoja, puolukkahilloa. Raakoja mansikoita. Tanniineja ja häivähdys mallasta. Todella ”punainen” nokka – vai onko se kenties vaan pullon ja pöntön värimaailman aiheuttamaa?
Maku alkaa samalla punaisella marjaisuudella kuin tuoksu. Kuivaa maltaisuutta joka makeutuu, mutta taittuu pian taas tanniiniseen kuivuuteen. Tummaa kaakaojauhetta. Pitkään hautunutta ja vähän liian voimakasta teetä.
Jälkimaku kestää pitkään. Tummaa suklaata, joka leikkii kirpeänhappamien kuivattujen karpaloiden kanssa.
Siihen on syynsä, miksi tämä on ollut niin pitkään kaapissa auki. Aikanaan avattuna tämä oli omaankin makuun aivan liian viininen ja kuiva. Ajan kanssa tämä on pehmentynyt ja avautunut ja on nykyisellään aivan eri viski kuin korkatessa.
Tai sitten se olen vain minä ja ne välissä maistetut sadat eri viskit ja ajan havina.
-
Punaisia marjoja ja hapankirsikkaa
Isle of Jura, Red Wine Cask Finish, L3054, 40%
Juran tislaamo on jo useamman vuoden ajan ollut jonkinlaisena sylkykuppina mitä tulee tislaamon perusjulkaisuihin. Itseään yhtään vakavampana viskiharrastajana pitävät ovat olleet sitä mieltä, että tislaamo puskee markkinoille vain bulkkipullotteita, joissa prosentit on läträtty alimpaan mahdolliseen, kaikki viski suodatetaan ja karamelliväriäkin tuupataan mukaan huolella.
Jos rehellisiä ollaan, niin ihan väärässä nämä kriitikotkaan eivät ole. Tislaamon omistama Whyte & Mackay ei ole viskimaailmassa tunnettu kaikkein läpinäkyvimmästä toiminnastaan ja muutkin sen omistamat tislaamot ovat saaneet kritiikkiä runsaasta tuotteiden kylmäsuodattamisesta, alhaisista prosenteista ja väriaineiden käytöstä. Sääli sinällään, että pääkonttori ohjailee toimintaa välillä liiankin vahvasti, sillä itse tislaamoilla olisi varmasti enemmän annettavaa. Syy ei välttämättä ole edes Whyte & Mackayn, vaan sen omistavan singaporelaisen Alliance Globalin toiminta.
Annetaan kuitenkin Juralle mahdollisuus! Alkoon ilmestyi marraskuun 2023 alussa hyvinkin kohtuuhintainen punaviiniviimeistelty pullote kyseiseltä tislaamolta:
Tuoksu alkaa todella makeana. Läjäpäin makeita hedelmiä. Appelsiinimarmeladia. Sokeroituja kirsikoita – ei niitä karmeita cocktail -versioita, vaan niitä joita laitetaan kakkutaikinaan. Mansikoita, vadelmia ja lopussa vihjaus tanniineista. Kuin haistelisi kylmiä marjateen lehtiä, jotka ovat jääneet teepannun pohjalle.
Tämähän on suussa ihan linnunmaitoa volttiensa suhteen. Tästä tulee mieleen Amsterdamissa aikanaan leipomossa nauttimani aamupala, jossa oli kasapäin erilaisia tuoreita leipiä ja mainio kattaus erilaisia marjahilloja ja marmeladeja.
Lopussa mukaan hiipii puisia mausteita – kanelia, neilikkaa, muskottia. Vaaleaa hedelmäkakkua johon on lirvahtanut hiukan liikaa vehnäjauhoa.
Tämä on vähän kuin tuppaisi suuhunsa lusikallisen saksalaisia hapankirsikoita, joita on höystetty fariinisokerilla ja joulumausteilla. Viskien kirsikkaolut!
Ihan mukiinmenevä (kirjaimellisesti) viski ja kohtuullisen positiivinen yllätys Juralta. Korkeammat prosentit, kylmäsuodatus ja väriaineet pois, niin tämä olisi noussut kategoriasta ”mukiinmenevä” kategoriaan ”hyvä”.
