Laphroaig Quarter Cask, 48%

En tosiaankaan tunnu olevan mikään kiireinen pullojen tyhjentäjä. Siitä taasen esimerkkinä tämä vuodelta 2011 peräisin oleva Laphroiagin Quarter Cask. Loppunsa se kuitenkin kohtasi, joten mitä pullon pohjalta sitten löytyi?

Tuoksussa makean vaniljan sävyttämää turvetta. Tervaa. Laphroaigille tyypilliset jodimaiset ja lääkemäiset vivahteet ovat vuosien saatossa haihtuneet, mutta onpa pullokin ollut pitkään auki. Sitruunankuorta ja kuivalla rantakalliolla palavia märkiä risuja.

Maku on makea, savuinen ja hienosti pyöristynyt. Kulmikkuus on ajan saatossa hioutunut pois. Vaniljaa ja tammea. Hetken päästä merilevän ja suolan kyllästämä savu tulee vahvempana esiin.

Hapettumista on ajan saatossa tapahtunut. Se on selvää. Onko se sitten tehnyt tästä viskistä huonompaa, vai vaan hionut pahimmat särmät pois? Omasta mielestäni jälkimmäistä ja näenkin ylipäätään hienona sen, että viski saattaa ajan kanssa happea saatuaan myös kehittyä pullossa. Joskus paremmaksi, joskus huonommaksi, mutta se on toisaalta osa tämän harrastuksen rikkautta.