• Knob Creek
    Maisteltua

    Pippurista ruista

    Knob Creek Kentucky Straight Rye, 50%

    Vaikka pääpaino täällä Viskikaapissa onkin mallasviskeissä, niin myös myös muunlaisille viskeille on välillä paikkansa. Ruisviskit ovat ensimmäisestä maistamisesta olleet itselleni mieleisiä kaikessa erilaisuudessaan. Niissä on jotain maanläheistä maakellarimaisuutta, joka tuo itselleni mieleen lapsuuden kesät. Lämmin kesäilta vanhan saunan edessä ”jäähypenkillä” istuessa. Osmo-pappa tai kummisetä-Jukka sanoivat: ”kipaiseppa Antti kellarista papalle pilsneri ja Jukalle siitä toisesta kopasta kolmonen ja ota itsellesi Jaffa”.

    Maakellarin ulko-ovi auki. Edessä oli tiukempi styroksilla tiivistetty sisäovi ja kun sen avasi, tulvi nenään aavistuksen multainen tuoksu. Se on se tuoksu, jonka ruisviskiin yhdistän. Sekä vastaleikatun nurmikon yli takaisin saunalle kävellessä nenään noussut vihreys.

    No mille se viski sitten maistui:

    Heti tuoksussa rukiisuus tulee mukavasti esiin. Mausteisuutta, Granny Smith -omenoita ja taustalla makea vivahde. Vaniljaa ja rukiille tyypillistä tuoksua, joka tuo itselleni mieleen vastaleikatun ruokokasvillisuuden. Siirappista toffeeta. Kivan monivivahteinen tuoksu!

    Maku alkaa mausteisella potkulla. Kanelia, neilikkaa, muskottia. Kuivan makeita puisia mausteita. Tanniinisuutta, pippurinen puraisu ja pihkaisuutta. Tarttuu mukavasti kieleen pippurisella lämmöllä. Mukaan tulee ajan kanssa tasapainoisia puumaisia vivahteita.

    Knob Creekin rukiinen on mielestäni oikein tasapainoinen ja maukas ruisviski. Ei ehkä ihan sieltä pehmeimmästä päästä, mutta laatu tuntuu säilyvän vuodesta toiseen. Kaiken lisäksi saatavuus on ihan hyvä ja hintakin balanssissa.

  • Kyrö 100 rye
    Maisteltua

    Ruista ranteeseen ja karvoja rintaan!

    Kyrö Malt Rye Whisky, 47.2%

    Suomessakin osataan tehdä viskiä ja vielä hyvistä kotimaisista raaka-aineista. 100% ruisviskin teko ei ole ihan helppoa, mutta tähänkin on keinot kehitelty! Kyrön menestystarina on yksi suomalaisten laatujuomien hienoimmista ja on ilo, että Suomessa on nykyään monta laadukasta viskiä tuottavaa tislaamoa.

    Mitä itse viski sitten piti sisällään:

    Tuoksu on todella mausteinen. Ruista – joka lienee itsestään selvää. Ruislimppua, kaakaojauhoa, SA-INT kenkälankkia, puista vaniljaa. Sanomalehden mustetta tai oikeastaan sanomalehteä! Vesilisällä pehmenee ja mukaan tulee tummaa hunajaa jota löytyi vielä tyhjästä lasistakin.

    Makupuolella ensimmäisenä tulee mieleen paahdettu Real-leivän viipale. Pähkinäistä mausteisuutta – rouhittua saksanpähkinää. Puun tuomaa kuivuutta. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään ja tuo mukaan mustapippuria. Pehmenee ja mukaan tulee pehmeän pyöreää kahvia.

    Tässä on kyllä alkuun ”karvat kasvaa rintaan” -tyyppistä fiilistä, mutta ajan kanssa tämä pehmenee, pyöristyy ja tasapainottuu. Ymmärrän hyvin jos joku ei tästä pidä. Ruis on sen verran vahvana tässä, että jos ruisviskit on muutenkin no-go, niin tämä on se viimeisin mistä lähtisin niihin tutustumaan. Ruisviskien ystävälle tämä on sen sijaan vähän kuin Spinal Tapin vahvistin – ”These go to eleven”!

  • Maisteltua

    Rukiista mausteisuutta

    Michters Straight Rye, Single Barrel no. L18J1451, 42.4%

    Suomalaisista tislaamoista niin Helsinki Distilling company kuin Kyrö vannovat rukiin nimeen. Ruis on ehkä viljoista se suomalaisin, mutta perinteisesti rukiista on tehty viskiä uudella mantereella – ja hyvin tuloksin. Ruis on saattanut tietyillä alueilla olla jopa se alkuperäinen vilja josta viski on valmistettu Bourbonin ja siinä käytetyn maissin ollessa vasta myöhäisempi ilmiö. Tällä kertaa lasiin päätyi Michter’sin tislaamon versio rukiisesta viskistä, joka ainakin omaan makuuni on mitä mainioin!

    Tuoksusta löytyy ruisviskille tyypillistä mausteisuutta, vaniljaa ja tammisuutta, mutta myöskin tietynlaista vihreyttä kuten katkaistuja voikukan varsia sekä maakellarimaisuutta.

    Suutuntuma on hyvin kermainen ja pehmeä. Tuoretta puuta, rukiin mausteisuus tulee myös maussa esiin. Toffeeta, hieman palanutta sokeria, tupakanlehtiä.

    Kaiken kaikkiaan oikein suunmyötäinen ruisviski. Jos ruisviski ajatuksena pelottaa tai on aiemmin säikäyttänyt makumaailmallaan, niin tästä on hyvä aloittaa tutkimusretki uusien makujen maailmaan.