-
Odotuksen tuskaa – ja riemua!
Valamo #385 Cask Sample, 8 y.o, bott 1.11.2023, Un-peated, Bourbon Cask, 60.1%
Pääsin tänään nauttimaan jotain, jota on odotettu jo kahdeksan vuotta ja odotetaan vielä ainakin kaksi lisää.
Olen osana porukkaa, joka osti aikanaan vuonna 2015 Valamosta tynnyrillisen viskiä kypsymään. Aikojen saatossa olen päässyt seuraamaan tuon viskin kehittymistä kiitos ystäväni Mikan, joka toimii hommassa primus motorina.
Ja olipa nautinto!
Reilu vuosi vierähtänyt edellisestä samplesta. Katsotaas mitä se on tuonut mahdollisesti mukanaan!
Tuoksussa vaniljaisuus on vallannut enemmän alaa. Alla on vihreän maltaisuuden huntu, jota höystää kuivattu hento yrttisyys – minttua lähinnä. Kaiken kaikkiaan raikas. Olin myös aistivinani ensimmäistä kertaa jonkinlaisen vienon hedelmäisyyden. Luumujen hedelmälihaa? Tynnyri lienee imaissut itseensä entistä enemmän tisleen sikunoita, antaen hedelmäisyydelle tilaa.
Mukaan sekoittuu hetken kuluttua lakritsifudgea. Lakritsi ylipäätään on omissa havainnoissani kulkenut tämän kanssa aina mukana, mutta ei niinkään makeassa muodossaan, vaan lakritsinjuurena. Pidemmällä odottelulla esiin nousee myös Creme Bruleemaista aavistuksen makeahkoa paahteisuutta.
Vesitilkan kanssa tuoksu pehmenee huomattavasti. Se poikkeuksellisesti jopa hetkeksi sulkeutuu hieman. Mallas nousee enemmän esiin, mutta leikkisyys jollain tapaa vähenee. Hetken odottelulla – joka selvästi kannattaa – lakritsi nousee kuitenkin taas esiin ja mukaan tulee heinäladon aromeja.
Suutuntuma on tuhdin öljyinen. Runkoa on tullut taas upeasti lisää! Tuhdisti maltaan makeutta, joka kuivuu pienellä pyörittelyllä jättäen jälkeensä erehdyttävästi lempitislaamolleni Clynelishille tyypillisiä piirteitä. Mehiläisvahakynttilän ilmaan nostattamia pieniä savukiehkuroita, jotka eivät ole niinkään savua, vaan ilmassa tuntuvaa haihtunutta mehiläisvahan hentoa hunajaisuutta.
Vaniljainen tammisuus on myös vahvasti läsnä. Samoin edelleen se tuoksun pieni salmiakkisuus, joka on kyllä iän saatossa hieman vähentynyt.
Vesitilkka pehmentää särmiä. Vahaisuus ja öljyisyys vähenee, mutta on silti tallella. Mallasta, vaniljaa, tammea. Tähtianista ja aivan hitunen neilikkaa.
Jälkimaku on huikean pitkä. Lähimmät verrokit skottitislaamoista ovat itselleni ehdottomasti Glencadam, jonka listasin jo viime vuonna, mutta ilokseni myös Clynelish ja osittain myös Craigellachie!
Kaikki kolme tislaamoita, joissa myös itse tisle näkyy hienosti lopputuloksessa, eikä tynnyreiden ole annettu jyrätä alkutuotetta alleen.
Uskallan nostaa tämän meidän tynnyrin jo nyt samaan kategoriaan. Se on persoonallinen, osittain jopa haastavakin, mutta ai että kun tämä on nyt jo hyvää!
Ja jos maltamme sen pari vuotta odottaa, niin ei tämä huonommaksi ainakaan muutu!
(Artikkelikuvassa oma Valamo-kokoelma, eli kaikki viralliset pullotteet. Jos lukijoista löytyy tynnyrinomistajia jotka ovat jo omansa pullottaneet, niin olisi kiva olla yhteydessä. Olisi hauska maistaa mitä teidän tynnyreistänne on lopputulemana löytynyt!)
-
Tomusokeria, sherryä ja savua
Kuten joskus aiemminkin on tullut kirjoiteltua, on yksi viskiharrastuksen mukavia puolia samplevaihtelu. Muiden viskiharrastajien kaapeissa on melkein 100% varmuudella jotain, mitä omasta kaapista ei löydy. Ja toki sitten aina välillä niitä sampleja on mukava myös maistella ja laittaa riviin. Tämänkertainen setti oli noukittu ihan vaan periaatteella ”kai näitäkin voisi joskus maistella” ilman mitään sen kummempaa tausta-ajatusta. Luvassa siis sekalainen setti samplekaapin antia:
The NZ Whisky New Make, 45%
Tuoksussa makean sokerista hedelmäisyyttä. Banaanivaahtokarkkia ja aavistus sitrusta. Todella erilainen ”new maken” tuoksu mihinkään muuhun kokemaani newa makeen verrattuna. Ihan kuin tässä ei olisi käytetty mallasta lainkaan?
Makupuolella ensimmäinen tunne on tomusokeri, johon on tipautettu sekaan greipin kuoren öljyjä. Todella karvas maku, joka vaan voimistuu hetki hetkeltä. Melkein kuin katajanmarjoja. Tässä on jotain hyvin ginimäistä.
Outo on. Monella tapaa. Olisi jännä maistaa lopputuotetta.
Auchentoshan Distillery Cask, Oloroso cask #4485, 2009/2019, 59.4%
Kunnon sherrytöräys nokkaan heti alkuun! Yrttilikööriä – kuin Jägermeisteria seassa olisi. Kuivaa tammea, yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Onpa tuhti nokka!
Maku jatkaa samoilla linjoilla. Raskasta, kuivaa sherryä. Nahkaa, tummia tupakanlehtiä. Tiukkaa tammea. Underberg-Jägermeister -linja jatkuu maussa. Raakalakritsia. Tilkka vettä vie pahimman kitkeryyden pois, mutta ei se silti mihinkään katoa.
Todella tuhdin kuiva sherrypommi, joka jättää pitkän tammisen ja puisen jälkimaun. Ei aivan nyt osuttu nappiin tämän kanssa. Yrttisyyttä on ehkä vähän liikaan omaan makuun, vaikka ei tämä nyt sinällään pahaa ollut.
Bruichladdich Black Art 4.1, 23 y.o., 49.2%
Tuoksun aloittaa hedelmäinen ilotulitus. Aavistuksen raakoja luumuja. Pyöreää maltaisuutta, makeaa tupakkaa, tölkkihedelmiä, joiden päälle on lorautettu tummaa siirappia. Mausteista puuta. Silti mukavalla tavalla raikas. Aromaattisia yrttejä – mentholia, anista. Kauheasti tapahtuu koko ajan! Viski, jonka tuoksuttelemiseen kannattaa todella varata aikaa!
Mitenkäs maku sitten? Makea, karvas, jopa aavistus savua – vaikka sitä ei kyllä tässä pitäisi olla. Kuin syksyn kuivia lehtiä pureskelisi – en kyllä koskaan ole pureskellut, mutta tältä voisin kuvitella niiden maistuvan. Vihreää mallasta, kuivia mausteita – kanelia, neilikoita, muskottia. Kuivattuja kirsikoita. Jälkimaku kestää iät ja ajat tuoden mukanaan tumman suklaan vivahteita.
Todella monipuolinen viski upealla tuoksulla. Makupuolella tapahtuu myös paljon. Vaatii aikaa lasissa ja vaatii aikaa myös maistajaltaan. Ei todellakaan kiireisen ihmisen viski!
SMWS 10.207 (Bunnahabhain), ”Wa-Wa-Woom!”, 12 y.o., dist. 7 February 2008, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 220 bottles, 56.2%
Kahteen edelliseen verrattuna arvatenkin tyystin erilainen. Puhdas, raikas. Sitrusten värittämää turvesavua. Sitruunankuorta, makeaa vaniljaa, hiilitabletteja. Mutkaton ja rehellinen tuoksu.
Maussa turvesavu iskee vahvasti. Vaniljaa ja tammen tanniineja, jotka leikkivät makeuden kanssa. Tuhtia tavaraa – vesilisä on paikallaan ja se pehmentää makuja, mutta ei vie mitään pois. Pieni kalkkisuus nousee esiin.
Suoraviivainen bourbon-kypsytetty savuinen Bunnahabhain ilman kikkailuja. Hyvää.
Sampleista kiitos kuuluu Smoke On The Waterille, Viskisiepolle ja Finwhiskylle!
-
Maailman toisella puolen
Uusi-Seelanti ei varmasti tule monelle mieleen ensimmäisenä kun puhutaan viskistä. Maailman toisella puolellakin on kuitenkin aikanaan viskiä tehty – ja tehdään taas. Maistelussa kolme jo edesmenneen Wilson’sin tislaamon tuotetta.
Wilson’sin tislaamo on aikojen saatossa tunnettu usealla eri nimellä: Willowbank, Wilson’s, Dunedin, Lammerlaw ja onpa sitä pullotettu myös nimellä Milford. Koska tällä kertaa kyseessä oli Wilson’sin nimellä pullotettuja viskejä, niin puhuttakoon viskeistä sillä nimellä. Olihan se tislaamon alkuperäisen brändin nimi.
Tislaamo itsessään aloitti tislauksen vuonna 1969 ja tunnettiin nimellä Willowbank. Bakerin perheen perustama tislaamo sijaitsi Uuden-Seelannin Eteläsaarella Dunedinissa. Ensimmäinen viski julkaistiin myyntiin asti vuonna 1974 nimellä Wilson’s. Vuonna 1981 tislaamon osti Seagram’s, joka vaihtoi teräksestä tehdyt tislauspannut kuparisiksi ja vaihtoi viskin nimeksi Lammerlaw.
Tislaamo suljettiin vuonna 1997, kun se myytiin tuolloin australialaiselle Foster’sille, joka on tunnetumpi siitä sinietikettisestä oluestaan, jonka etiketissä on iso F-kirjain. Jostain syystä Foster’s kuitenkin päätti aika lailla siltä istumalta, että koko tislaamo suljetaan ja puretaan. Kuparipannut ja kolumnitislaimet myytiin Fijin saarelle, jossa niillä alettiin valmistaa rommia.
Tislaamon jäljelle jääneet viskivarastot omistaa nykyään The New Zealand Whisky Company, joka on julkaissut tuota varastoa sitten useammankin nimen alla – esimerkkinä jo mainittu Milford. Mikä hienoa, aloitti samainen tekijä vuonna 2021 uudestaan tislaamaan viskiä Uudessa-Seelannissa yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Uutta on siis tulossa myös tältä saarelta!
Sampleista tässä vaiheessa suurkiitos Viskisiepolle!
No miltä ne Wilson’sin viskit sitten maistuivat?
Wilson’s, 37.5%
Tuoksussa sokerikuorrutetta, vatkattuja munanvalkuaisia, keltaisia luumuja ja tölkkiananaksista ylijäänyttä mehua. Todella makea tuoksu, mutta mukana ihan mukava hedelmäisyys.
Maku kärsii alhaisista prosenteista. Maltaista makeutta, vaniljaa, aavistus hedelmäisyyttä. Pieni mentholinen vivahde lopussa.
Matalat voltit eivät oikein jaksa kantaa kaikkia makuja loppuun asti. Viskisieppo on kovasti on yrittänyt selvitellä mikä noiden prosenttien takana oikein on ja selvitystyö jatkuu edelleen.
Wilson’s 7 y.o., 37.5%
No huppista! Ensinuuhkaisulla tuli kyllä sellainen makeiden hedelmien ilotulitus, että oksat pois. Banaania, mansikkaa – kuin mansikka-banaanipirtelöä haistelisi. Mukana on myös makeita mausteita. Muskottia, anista ja sen päälle vielä punaisia lakunauhoja.
Matalat voltit eivät itseni kohdalla taaskaan oikein jaksa kantaa makuja ja tekevät makujen erottelusta jotenkin hankalaa. Punaiset lakunauhat (sellaiset Snöret – jos joku muistaa) jatkavat makuun. Toisaalta todella pehmeä ja suunmyötäinen. Jälkimaussa on pieni kuivan tamminen vihvahde, joka kuitenkin katoaa nopeasti.
Wilson’s 21 y.o., 42.7%
Tuoksussa kuivattuja ananaksia ja mangoa. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Vaniljaa. Pehmeän pyöreä tuoksu. Mukana on myös joku hauskan pölyinen vivahde. Makea, mutta alla on myös jotain kuivaa. Ei ehkä tammea, mutta jotain puumaista.
Suutuntuma on öljyinen. Huomattavasti nuorikoita kuivempi. Sekalainen sekoitus viljanjyviä. Todella puhdas ja herkkä. Vihjaus kuivuneesta ruohosta. Kuin ajaisi nurmikkoa hellejakson jälkeen ja suuhun lentäisi sen synnyttämää pölyä.
Todella herkkä ja jollain tapaa hauras viski.
Mielenkiintoinen ja harvinainen kolmikko. Nämä oli ilo maistaa, vaikka ne eivät mitään hiuksia nostattavia viskejä olleetkaan. Kuitenkin tärkeä osa yhden kaukaisen maan viskihistoriaa, joka onneksi on saamassa jatkoa.
Ps. kuvan kaveri välittää aika lailla fiilikset ensinuuhkaisusta.
Pps. Sample uuden tislaamon New Makestakin löytyy kaapista. Sekin on menossa piakkoin maistoon!
Lähteenä tislaamon historiassa käytetty sivustoa Whiskipedia.
-
Samplevaihdon saldoa
Viski on siinä mielessä kiva harrastus, että kaikki eivät aina osta samoja pulloja. Toisella harrastajalla on aina jotain, mitä itsellä ei ole. Ja sitten vaihdellaan sampleja!
Maailmassa on järjetön määrä viskejä, joista jokaista on mahdotonta maistella tai hankkia omaan kaappiinsa. Oma kokoelmani on ihan kohtuullinen ja tulen sen kanssa toimeen, mutta jo harrastuksen lähipiiristä löytyy ihmisiä joiden rinnalla oma kokoelmani kalpenee tyystin. Viskiharrastamisessa on kuitenkin se kiva puoli, että minkäänlaista kateutta esiintyy kokemukseni mukaan erittäin harvoin. Toisilla on aikaa harrastaa enemmän, toisilla taasen kokoelmaa kertyy ihan huomaamatta.
Ja kun sitä kokoelmaa kertyy, niin valtaosa harrastajista on myös valmis jakamaan omastaan. Samplevaihto on yksi viskiharrastuksen rikkauksista. Jos omasta kaapista sattuu löytymään jotain jota kaverilta ei löydy ja vastavuoroisesti sen kaverin kaapissa on jotain itseään kiinnostavaa, niin miksipä ei lorauttaisi pieneen pulloon kaverille maistiaiset. Varsinkin kun ”vastalahjana” saa kaverilta jotain itseään kiinnostavaa?
Pitkän johdannon jälkeen asiaan. Vaihdoimme Smoke on the Waterin kanssa keväällä hyvän satsin sampleja. Itseltäni löytyi SMWS:n pullotteita, jotka kiinnostivat, ja toisaalta vastapuolelta löytyi melkoinen määrä mielenkiintoisia viskejä, joita tuskin mistään muualta olisin ikinä päässyt maistamaan ja kokemaan. Ei siis muuta kuin pullotuslinja käyntiin ja sai siinä samalla itsekin vähän taas muistella, että mitähän sitä oli tullut maisteltua.
Myönnän, että olen tätä kirjoittaessa hieman jarrutellut saamieni samplejen kanssa. Suurin osa on edelleen kaapissa odottamassa oikeaa hetkeä. Otetaan nyt tähän kuitenkin nuotit yhdestä jo lasiin löytäneestä tisleestä:
Royal Findhorn Scotch Whisky, Blended and bottled by Gordon & MacPhail. (75cl, 1980’s), 57%
Paksu ja tuhti tuoksu, johon on mukava uppoutua. Paahdettua maltaisuutta, taustalla ylikypsiä hedelmiä, tasapainoista tammisuutta, vaaleapaahtoisia kahvipapuja. Raikas. Hetki sitten niitettyä kukkaketoa, josta leikatut kasvit ovat pikkuhiljaa alkaneet kuivumaan, mutta kesäkukkien tuoksu yrittää silti vielä työntää ilmaan viimeisiä henkäyksiään.
Öljyinen suutuntuma. Mausteisuutta, voimakasta maltaisuutta ja tumman suklaan karvautta. Suutuntuma kuivuu ja paljastaa maukkaan tammisuuden, kun makuun samalla ilmestyy lääkemäinen vivahde – mutta hyvällä tasapainoisella tavalla. Hetken päästä viljaisuus nostaa päätään.
Tuhti ja tasapainoinen sekoiteviski. Voi että kun tällaisia tehtäisiin vieläkin, mutta taitaapa ne päivät olla suurelta osin takanapäin.
Tyyli on vapaa. Käsin tai koneella – kunhan saa selvää mitä pullossa on! Kaapissa odottaa vielä monen monta samplea. Kaikkien arviot eivät välttämättä päädy tänne Viskikaappiin tai minnekään muuallekaan netin syövereihin. Teen niistä kyllä muistiinpanot omiin varastoihini, mutta ne lojuvat siellä joskus pitkäänkin odotellen ehkä jotain oikeaa hetkeä jolloin niiden pariin on hyvä palata.
Pointtini joka tapauksessa on, että jos teidän varastoistanne löytyy joku upea viski, niin älkää pantatko sitä vaan itseänne varten. Olen aivan varma siitä, että jollain toisella harrastajalla on kaapissaan vähintäänkin yhtä upea viski – ja hän on varmasti valmis vaihtamaan sinun kanssasi pienen siivun sitä juuri sinun kaapissasi majailevaa upeaa viskiä, jota hänen kaapissaan ei ole. Ja sen seurauksena sinullakin on mahdollisuus maistaa jotain, mitä et ole ikinä voinut kuvitella maistavasi.
