• Caol Ila 12 y.o.
    Maisteltua

    Vanha ystävä

    Caol Ila 12 y.o., 43%

    Ystävänpäivänä kaadoin lasiini tutun viskin, joka on kuulunut oman kaapin valikoimiin melkeinpä viskiharrastuksen alkuajoista lähtien. Muistan, kun aikanaan tilasin tätä pullollisen ulkomailta maistettuani sitä ensin jonkin tastingin yhteydessä. Rakkautta ensimaistolla voisin sanoa.

    Vaan kävipä sitten niin, että kun silloisessa Pihlajamäen postissa olin tilaamaani pakettia noutamassa, niin postin tiskille levisi paketista melko tuhti savuisen mallasviskin tuoksu. Kotiin päästyäni paketti auki ja karu totuus paljastui. Kaikista viskeistä juuri Caol Ila oli ottanut iskua kuljetuksessa ja sen pohja oli kauniisti ja tasaisesti irti pullosta. Ei siis päässyt koskaan se kyseinen Caol Ila nautittavaksi.

    Vaan kävipä onni onnettomuudessa. Noin kuukausi edellä mainitun episodin jälkeen kotoisan Alkon hyllylle ilmestyi tutun näköinen pullo, eikä hintakaan silloin päätä pakottanut. Hintalapussa luki: Caol Ila 12-vuotias, 33€. Sittemmin hinta on kohonnut tätä kirjoittaessa Alkossa jo yli kuudenkympin. Inflaatio on ollut siis tämän kohdalla aika hurjaa.

    Silti sen viehätys ei omilla makunystyröilläni ole vähentynyt, vaan sen pariin on aina mukava palata:

    Tuttu makeansavuinen tuoksu, jossa hiven sitrusta ja suolaisuutta. Rasvareunuksista savukinkkua. Maltaan makeutta. Ei mitään turhia monimutkaisuuksia. Tämä on vaan aina sopinut omaan nenään. Savua ei ole liikaa ja se tasapainottaa kivasti maltaista makeutta.

    Maku on kuivempi. Savumallasta ja sitrusta. Kosteaa hiekkamaata. Märkiä kiviä ja aavistus kalkkisuutta.

    Tämä ei ole maailman hienoin viski, mutta se on viski, josta olen aina pitänyt ja siksi sitä löytyykin kaapista lähes aina. Muistelisin joidenkin ”muinaisten pullotteiden” olleen hieman makeampia myös maultaan, mutta se saattaa olla vain häilyvä muistikuva.

    Jos maailmasta loppuisi kaikki muu viski, niin pärjäisin tällä – ja Clynelishillä!

  • Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%
    Maisteltua

    Yllättävä mysteeri

    Morrison Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%

    Morrison Scotch Whisky Distillers on hieman harhaanjohtavasti nimetty yksityinen pullottaja, jonka tuotesarjoihin kuuluvat nyt maistetun Mac-Tallan lisäksi Càrn Mòr, Old Perth sekä Bruadar. Näistä Mac-Talla sisältää Islayn saaren viskejä, mutta pullotuksiin käytettyjen viskien alkuperää ei kerrota. Mitä ilmeisimmin se on kuitenkin Caol Ila, mutta saattaapa se olla jotain muutakin. Càrn Mòr -sarjassa tislaamo sen sijaan mainitaan ihan suoraan. Old Perth -sarja puolestaan on sherrykypsytettyjen mallasviskien sarja, mutta Mac-Tallan tavoin niiden alkuperä on pimennossa.

    Tämä Mac-Tallan PX-kypsytetty Fèis Ile -pullote ilmestyi Alkoon syyskuun alussa ja katosi hyllyiltä aika lailla yhtä nopeasti kuin sinne tiensä löysi. Ehdin kuitenkin koppaamaan pullon kyytiini, eikä onneksi tarvinnut pettyä.

    Avasin tämän jo aikanaan syyskuussa ”synttäriviskinä”. Siksi kuvassa mukana oma suojeluspyhimykseni Pyhä Andreas, joka sattuu olemaan myös Skotlannin suojelupyhimys.

    Mac-Tallan tuoksussa on mukavassa tasapainossa savua ja sherryä. Punaisia marjoja. Puolukkaa ja kypsää luumuisuutta. Myös suolaa ja mineraalisuutta. Puun tuhkaa ja karamellisoitua pekonia.

    Maun aloittaa rasvainen savupekoni, joka on saanut höysteekseen makean karpalokastikkeen. Homma menee vahvasti käsi kädessä tuoksun kanssa. Ripaus pippuria. Tästä on aistittavissa nuoruutta, mutta ei millään tapaa häiritsevällä tavalla.

    Tilkka vettä nostaa suolaisen savuisuuden enemmän esiin. Kuin avaisi savustuspöntön, jossa on juuri kypsynyt hyvin suolattuja tuoreita ahvenia ja samalla joku avaa vieressä vanhan maakellarin oven.

    Oikein oivallinen sherrykypsytelty Islayn viski!

  • Bunnahabhain Toiteach A Dhà
    Maisteltua

    Toch-ach ah-ghaa!!!

    Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%

    Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.

    Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.

    Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.

    Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.

    Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.

    Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.

    Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!

  • Arran 7 y.o. RMW
    Maisteltua

    Marjaisen savuista usvaa

    Arran 2012, 7 y.o, Peated Sherry Hogshead, Drinkmonger & Royal Mile Whiskies Exclusive, 54.2%

    Tämä hieman erilainen Arran tarttui aikanaan mukaan viimeiseltä työreissulta ennen kuin korona iski oikein kunnolla. Muutama viikko tämän ostamisen jälkeen maailma eristäytyi neljän seinän sisään. Mokoman seurauksena myös tämän ostopaikka, eli Lontoon Royal Mile Whiskies on sittemmin laittanut lapun luukulle. Reilu pari vuotta on vierähtänyt tämän pullon hankkimisesta ja mikäs oli jokunen viikko sitten parempi syy korkata tämä kuin oma syntymäpäivä.

    Ja onpahan muuten viski!

    Tuoksussa punaisia marjoja, mausteita, melkein ylikypsiä kirsikoita, mutta myös sitrusta. Appelsiininkuoria verhoutuneena vaniljaiseen turpeisuuteen. Tummaa metsähunajaa, johon on ripoteltu muutama merisuolakide joukkoon. Sherrykin on läsnä, mutta ei niin suorasukaisena kuin voisi äkkiseltään luulla. Hetken päästä esiin nousee vaaleaa suklaisuutta. Vesi avaa tätä hienosti. Toffeeta nousee esiin, turpeisuus pehmenee ja kaikenlaisia hedelmiä liittyy leikkiin mukaan.

    Vesitilkan myötä ja tästä tulee ehkä yksi sameimmista viskeistä joita eteeni on sattunut. Melkein kuin maitolasia katselisi! Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että kaikki ne mukavat luonnolliset öljyt ja makuaineet siellä alkavat pilkkoutumaan, tuoden vielä lisää makua ja tuoksua mukaan leikkiin!

    Suuntuntuma on alkuun hyvin öljyinen – melkein kuin oliiviöljyä. Maussa sherryä ja turvetta – ei sinällään yllätys. Mustapippuria ja aavistus poltetta, mutta kaiken sen takana jatkavat tuoksun mausteiset punaiset hedelmät ja marjat. Hetken päästä tämä kuivuu tuoden mukanaan aavistuksen suolaisuutta. Kuivia lehtiä, aavistus tupakkaa ja turve kääntyy savuisempaan suuntaan.

    Vesilisä nostaa turpeisen maltaan esiin. Samalla hommaan hiipii suklaista toffeeta ja maut tasapainottuvat hienosti ilman, että mitään häviää. Öljyisyys pilkkoontuu hienosti suuntäyttäväksi mauksi.

    Etiketti ei petä. Turpeinen ja sherryinen Arran. Savuttomiin Arraneihin verrattuna tislaamon omat tunnuspiirteet jäävät ehkä vähän jalkoihin, mutta toisaalta tislekin on erilainen, koska se on periaatteessa ”Machrie Moorea”, eikä Arrania sinällään.

    Kaikesta huokuu silti tisleen laatu. Öljyisyys ja tietty taustalla vaaniva makeus ja appelsiinikuoret ovat jotain, jonka itse yhdistän Arraniin. Tämä viski iskee kovaa. Nuorehko, voimakas turpeinen sherrymonsteri – joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Vedellä lotraaminen kannattaa jo ihan vaan siksi, että pääsee ihmettelemään mitä se ”scotch mist” oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtavan hyvää, mutta vaatii aikaa ja vettä!

  • Port Charlotte 10 y.o.
    Maisteltua

    Kalamiehen kaveri

    Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%

    Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.

    Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.

    Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.

    Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.