• Port Charlotte 10 y.o.
    Maisteltua

    Kalamiehen kaveri

    Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%

    Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.

    Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.

    Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.

    Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.

  • Glenfiddich 125th Anniversary Edition
    Maisteltua

    Yllättävää savuisuutta

    Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%

    Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!

    Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.

    Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.

    Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.

  • Maisteltua

    Tervaa ja tummia hedelmiä

    Kilchoman Loch Gorm ”2020 edition”, 46%

    Kilchomanin nuoren, mutta kovin tuottoisan tislaamon (ainakin julkaisujen määrässä mitattuna) Loch Gorm yhdistelee savua ja sherrykypsytystä. Aiemmat versiot ovat saaneet hieman ristiriitaisia arvioita, mutta tämä vuoden 2020 näkemys aiheesta osoittautui syystäkin kehutuksi tuotteeksi. Tätä kirjoittaessa vuoden 2021 version tynnyrit on jo tislaamolla valittuna. Toivotaan, että tänne Suomeenkin yksi satsi eksyisi!

    Loch Gormin tuoksu on makea ja tervaisen savuinen. Sherryn vaikutus on selvä. Lihaisa, salmiakkinen, tummia hedelmiä, märkää männynkaarnaa ja jotain hieman pihkaista. Kiillotettua tammea ja kuivuneita ruokoja.

    Maku on mukavasti balanssissa. Tervasavu ja tumma hedelmäisyys maistuvat nätisti. Alussa pieni kalkkinen häivähdys. Kivan paahteinen yleismaku. Jotain joka muistuttaa juuri uunista tulleen rapean leivän kuorta. Jälkimaku muuttuu makeammaksi ja taas kerran tervaiseksi ja hedelmäiseksi.

    Yllättävän pehmeä, pyöreä ja makea alusta loppuun. Hieno savun ja sherryn kombinaatio. Kilchomanille hatun nosto siitä, että vaikka valikoima ja erilaisten kypsytysten määrä on laaja, niin nykypullotteet tuppaavat olemaan laadultaan oikein hyvätasoisia. Tykkään!

  • Maisteltua

    Turpeista Bunnaa

    Bunnahabhain Mòine, 46.3%

    Bunnahabhain Mòine kuuluu Bunnahabhainin tislaamon turpeiseeen tuotantoon. Tällä kertaa kyseessä Alkostakin saatavilla oleva Mòinen ns. perusversio. Tislaamo käyttää tätä samaa turvetta tarkoittavaa Mòine-sanaa myös muissa turpeisissa versioissaan erottaakseen ne turpeettomasta tuotannostaan.

    Itse viski tarjoilee tuoksussa makeaa turvetta ja vaniljaa, raikkautta, aavistus suolaisuutta. Märkiä sammaleisia kiviä, sitrusta ja ylikypsiä hedelmiä taustalla.

    Maku on savuisen suolainen, mineraalinen, pippurinen. Vaniljaa, makeutta ja puun tuhkaa. Jälkimaussa savu jää mukavasti pyörimään ja yhdistyy salmiakin vivahteisiin.

    Ei se monimutkaisin savuviski, mutta mukavan tasapainoinen ja rehellinen. Nuorehkoksi viskiksi myös yllättävän täyteläinen ja maukas. Bunnahabhainin nykytuotanto on kaiken kaikkiaan oikein laadukasta ja siihen on varmasti myös osasyynsä sillä, että tislaamo ei enää nykyisin kylmäsuodata tai värjää viskejään lainkaan.