-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Se ensimmäinen Suomi-Benkku
BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%
BenRiachin tislaamo pullotti aikanaan useampana vuotena pelkästään Suomen markkinoille tarkoitettuja single cask -pullotteita. Omasta kaapista näitä löytyy kuusi erilaista vuosiväliltä 2007-2013. Nyt uusintatarkasteluun päätyi näistä vuonna 2007 pullotettu ihka-ensimmäinen versio, joka herätti aikanaan paljon keskustelua myös edesmenneellä viskiforumilla.
Tuoksu on alkuun kuin kävelisi kypsiä mansikoita täynnä olevalle pellolle, jolle lähellä oleva metsäpalo on pölläyttänyt sen yllä leijuvan savuvaipan. Turvetta, appelsiinikuorta, kirpeitä hedelmiä. Mummolan saunan maalattialle läikkynyttä appelsiinilimua. Pölyisiä nahkakantisia kirjoja. Muskottia, neilikkaa. Vesilisä nostaa esiin makean turpeisen maltaisuuden ja tuoksu jatkaa kehittymistään koko ajan. Hieno. Todella hieno.
Maku alkaa maanläheisellä turpeisuudella. Ei niin hedelmäinen kuin tuoksu antaa ymmärtää. Nahkaa. Tässä ei ylipäätään ole kyse savusta, vaan turpeesta. Makeasta turpeesta. Ei sellaisesta merellisestä turpeesta kuin Islayn viskien kanssa.
Tilkka vettä avaa hienosti. Hedelmäkakkua, kuivia rusinoita ja sitten maku taas yht’äkkiä kuivahtaa.
Taateleita, tupakanlehtiä, savukinkkua – kroatialaista savustettua ja ilmakuivattua Pršut-kinkkua jos oikein aletaan hakemaan.
Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Turvesavuisia kuivahedelmiä. Lihaisen tuhti ja suuntäyttävä.
Ihan vaan upea viski. Hieno. Mikä ihme siinä on, että tällaisia ei enää Suomeen saada? Tai no BenRiachin kohdalla ihan ymmärrettävää. Tämä oli sitä aikaa kun varastoa oli ja rahaa oli pakko saada. Onneksi on vielä puoli pulloa jäljellä.
-
Kuivaa madeiraa
Auchroisk 8 y.o., ”Whizita – Scottish roadsign series”, dist. 21.12.2010, bott. 28.05.2019, Madeira barrique, cask no. 30, bott. no. 85/296, 61.1%
Auhcroiskin tislaamolta ei ole montaa viskiä tullut aikojen saatossa maisteltua. Tämä Saksalaiselle Flickenshild Whisky & Cigars -kaupan omiin pullotteisiin kuuluva versio ei valitettavasti oikein vakuuttanut. Toivotaan, että pieni hapettuminen pullossa auttaisi ajan saatossa asiaa.
Tuoksussa raikasta maltaisuutta ja kuivaa viinimäisyyttä. Todella sulkeutunut ilman vesilisää, joka tuo tullessaan nahkaisuutta ja pienen happaman vivahteen. Greippiä, aavistus hedelmäisyyttä. Nuori ikä puskee tässä jotenkin normaalia enemmän läpi – eikä ehkä niin miellyttävällä tavalla.
Maussa on rutkasti toffeeta ja vettä tosiaan tarvitaan reippaasti, että tämä lähtee edes jollain tasolla aukenemaan. Muuttuu vesilisän kanssa aavistuksen makeammaksi, mutta tietty happamuus vie edelleen voiton. Nahkaista toffeeta, fudgea, sulatettua voita, viljaa. Tämä on mukavan ja täyteläisen maltainen, mutta madeirakypsytys jää kyllä pahasti sen varjoon, vaikka tiettyä viinimäisyyttä maussa onkin. Jälkimaku kuivuu nopeasti ja muuttuu jopa hieman turhan tammiseksi.
Rehellisyyden nimissä nyt tuli kyllä pieni huti. Ei missään nimessä nouse kuin korkeintaan alempaan keskikastiin maistamieni maltaiden joukossa. Tämä ei jotenkin pysy tasapainossa ja on omaan makuun liian tikkuista vaikka kuinka vedellä lotraisi.
No, joskus ei osu kohdalleen, mutta se on yksi tämän harrastuksen rikkauksia.
-
Pihkaista mentholia
SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%
Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.
Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.
Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä
Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.
Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!
-
Herkkää ja puhdasta
Tomatin 2009, Specially selected for Tallink Silja 30th anniversary, dist. 29/01/2009, bott. 18/04/2019, First fill bourbon cask no. 37897, 52.0%
Tomatin on itselleni vieraampi tislaamo. Myönnän, että ”vyön alla” ei ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta, joten vertailukohtaa tislaamon muihin tuotteisiin ei kamalasti ole. Kyseinen pullo kuitenkin tarttui aikanaan mukaan joltain laivareissulta, koska rohkea kokeilu on jotain mistä tässä harrastuksessa itse kovasti nautin.
Tuoksu oli maltainen, viljainen, kermainen. Vaniljaa ja jotain grappamaista. Alkuun erittäin sulkeutuneen oloinen. Vesilisä avasi tätä hieman, mutta siitä huolimatta tarvittiin aikaa lasissa ennen kuin tämä alkoi aukeamaan. Erittäin puhdas ja raikas. Kuin olisi kävellyt vanhaan puulatoon jonka viereisellä pellolla leikkuupuimurit tekevät työtään. Pölyistä viljapeltoa.
Maussa oli makeaa mallasta, vaniljaa, paahtoleipää – kevyt ja puhdas. Vesilisä tuo mukanaan kermaista pehmeää toffeeta, kuivempaa maltaisuutta ja aavistuksen tammisutta. Todella herkän oloinen viski.
Tämä todella tarvitsi tilkan vettä ja aikaa lasissa kehittyäkseen. Tässä oli herkkyyttä ja puhtautta ehkä jopa liikaa ja tämä jäi siten jotenkin jopa liian yksinkertaiseksi. Annan silti tälle myöhemmin uuden mahdollisuuden jahka pullo on saanut haukata hetken happea kaapissa.
