• BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%
    Maisteltua

    Se ensimmäinen Suomi-Benkku

    BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%

    BenRiachin tislaamo pullotti aikanaan useampana vuotena pelkästään Suomen markkinoille tarkoitettuja single cask -pullotteita. Omasta kaapista näitä löytyy kuusi erilaista vuosiväliltä 2007-2013. Nyt uusintatarkasteluun päätyi näistä vuonna 2007 pullotettu ihka-ensimmäinen versio, joka herätti aikanaan paljon keskustelua myös edesmenneellä viskiforumilla.

    Tuoksu on alkuun kuin kävelisi kypsiä mansikoita täynnä olevalle pellolle, jolle lähellä oleva metsäpalo on pölläyttänyt sen yllä leijuvan savuvaipan. Turvetta, appelsiinikuorta, kirpeitä hedelmiä. Mummolan saunan maalattialle läikkynyttä appelsiinilimua. Pölyisiä nahkakantisia kirjoja. Muskottia, neilikkaa. Vesilisä nostaa esiin makean turpeisen maltaisuuden ja tuoksu jatkaa kehittymistään koko ajan. Hieno. Todella hieno.

    Maku alkaa maanläheisellä turpeisuudella. Ei niin hedelmäinen kuin tuoksu antaa ymmärtää. Nahkaa. Tässä ei ylipäätään ole kyse savusta, vaan turpeesta. Makeasta turpeesta. Ei sellaisesta merellisestä turpeesta kuin Islayn viskien kanssa.

    Tilkka vettä avaa hienosti. Hedelmäkakkua, kuivia rusinoita ja sitten maku taas yht’äkkiä kuivahtaa.

    Taateleita, tupakanlehtiä, savukinkkua – kroatialaista savustettua ja ilmakuivattua Pršut-kinkkua jos oikein aletaan hakemaan.

    Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Turvesavuisia kuivahedelmiä. Lihaisen tuhti ja suuntäyttävä.

    Ihan vaan upea viski. Hieno. Mikä ihme siinä on, että tällaisia ei enää Suomeen saada? Tai no BenRiachin kohdalla ihan ymmärrettävää. Tämä oli sitä aikaa kun varastoa oli ja rahaa oli pakko saada. Onneksi on vielä puoli pulloa jäljellä.

  • Auchroisk 8 y.o.
    Maisteltua

    Kuivaa madeiraa

    Auchroisk 8 y.o., ”Whizita – Scottish roadsign series”, dist. 21.12.2010, bott. 28.05.2019, Madeira barrique, cask no. 30, bott. no. 85/296, 61.1%

    Auhcroiskin tislaamolta ei ole montaa viskiä tullut aikojen saatossa maisteltua. Tämä Saksalaiselle Flickenshild Whisky & Cigars -kaupan omiin pullotteisiin kuuluva versio ei valitettavasti oikein vakuuttanut. Toivotaan, että pieni hapettuminen pullossa auttaisi ajan saatossa asiaa.

    Tuoksussa raikasta maltaisuutta ja kuivaa viinimäisyyttä. Todella sulkeutunut ilman vesilisää, joka tuo tullessaan nahkaisuutta ja pienen happaman vivahteen. Greippiä, aavistus hedelmäisyyttä. Nuori ikä puskee tässä jotenkin normaalia enemmän läpi – eikä ehkä niin miellyttävällä tavalla.

    Maussa on rutkasti toffeeta ja vettä tosiaan tarvitaan reippaasti, että tämä lähtee edes jollain tasolla aukenemaan. Muuttuu vesilisän kanssa aavistuksen makeammaksi, mutta tietty happamuus vie edelleen voiton. Nahkaista toffeeta, fudgea, sulatettua voita, viljaa. Tämä on mukavan ja täyteläisen maltainen, mutta madeirakypsytys jää kyllä pahasti sen varjoon, vaikka tiettyä viinimäisyyttä maussa onkin. Jälkimaku kuivuu nopeasti ja muuttuu jopa hieman turhan tammiseksi.

    Rehellisyyden nimissä nyt tuli kyllä pieni huti. Ei missään nimessä nouse kuin korkeintaan alempaan keskikastiin maistamieni maltaiden joukossa. Tämä ei jotenkin pysy tasapainossa ja on omaan makuun liian tikkuista vaikka kuinka vedellä lotraisi.

    No, joskus ei osu kohdalleen, mutta se on yksi tämän harrastuksen rikkauksia.

  • Tullibardine
    Maisteltua

    Pihkaista mentholia

    SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%

    Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.

    Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.

    Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä

    Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.

    Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!

  • Tomatin 2009
    Maisteltua

    Herkkää ja puhdasta

    Tomatin 2009, Specially selected for Tallink Silja 30th anniversary, dist. 29/01/2009, bott. 18/04/2019, First fill bourbon cask no. 37897, 52.0%

    Tomatin on itselleni vieraampi tislaamo. Myönnän, että ”vyön alla” ei ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta, joten vertailukohtaa tislaamon muihin tuotteisiin ei kamalasti ole. Kyseinen pullo kuitenkin tarttui aikanaan mukaan joltain laivareissulta, koska rohkea kokeilu on jotain mistä tässä harrastuksessa itse kovasti nautin.

    Tuoksu oli maltainen, viljainen, kermainen. Vaniljaa ja jotain grappamaista. Alkuun erittäin sulkeutuneen oloinen. Vesilisä avasi tätä hieman, mutta siitä huolimatta tarvittiin aikaa lasissa ennen kuin tämä alkoi aukeamaan. Erittäin puhdas ja raikas. Kuin olisi kävellyt vanhaan puulatoon jonka viereisellä pellolla leikkuupuimurit tekevät työtään. Pölyistä viljapeltoa.

    Maussa oli makeaa mallasta, vaniljaa, paahtoleipää – kevyt ja puhdas. Vesilisä tuo mukanaan kermaista pehmeää toffeeta, kuivempaa maltaisuutta ja aavistuksen tammisutta. Todella herkän oloinen viski.

    Tämä todella tarvitsi tilkan vettä ja aikaa lasissa kehittyäkseen. Tässä oli herkkyyttä ja puhtautta ehkä jopa liikaa ja tämä jäi siten jotenkin jopa liian yksinkertaiseksi. Annan silti tälle myöhemmin uuden mahdollisuuden jahka pullo on saanut haukata hetken happea kaapissa.

  • Valamo Single Cask
    Maisteltua

    Valamon lakritsainen

    Valamo Monastery Whisky, Single Cask 603, bottled for Finnish Malt Whisky Day 2021, Oloroso Cask, 58.5%

    Valamossa on tislattu viskiä jo hyvä tovi ja erilaisia tynnyreitä ja tisletyyppejäkin on ehditty kokeilemaan jo useampia. Olen onnekseni päässyt maistamaan niistä useampaa ja kimppatynnyrikin täyttää kohta jo kuusi vuotta. On ollut hieno nähdä miten tisle ja toiminta on tässä pitkän odotuksen aikana kehittynyt.

    Tällä kertaa maisteluun pääsi Suomalaisen viskin päivän kunniaksi pullotettu Oloroso-tynnyrissä kypsynyt versio. Ikämerkintää ei tässä versiossa mainittu, mutta omien fiilisten perusteella nuorikosta on edelleen kyse.

    Tuoksu tarjosi maltaisuutta, salmiakkia, hedelmiä ja hunajaa. Alkutisle, eli new make puskee hieman läpi, mutta ei mitenkään pahalla tapaa. Luostarifiiliksiäkin löytyi, sillä olin löytävinäni myös tuohuksen tuoksua. Toisaalta taas trooppisia hedelmiä, raakaa ananasta, aprikoosia ja valkoherukkaa.

    Maussa oli leipäistä maltaisuutta ja tuoksustakin löytynyttä salmiakkia. Sherryisyys tulee hieman jälkijunassa ylikypsien hedelmien kera. Maku kuivuu ja esiin nousee puuta. Vesitilkka pehmentää tätä huomattavasti nostaen myös esiin selvää tammisuutta.

    Valamon viskeillä on oma hieno profiilinsa. Se ei yritä olla skottiviskiä, vaan kulkee hienosti omia polkujaan, mutta ovat omassa luokassaan hauskalla ja hyvällä tapaa omalaatuisia. Pieni ikälisä ei olisi ollut tälle kyseiselle pullotteelle pahitteeksi, mutta oikein nautittavaa se oli tällaisenaankin.