-
Haastava suuntäyttäjä
SMWS 41.127 (Dailuaine), Mind that big ginger fae’ moffat!, 13 y.o, dist. 14 July 2006, Initial cask: Ex-oloroso butt / Final cask: New Oak Puncheon, 1 of 557 bottles, 58.9%
Dailuaine on Diageon omistama tislaamo, joka tuottaa mallasviskikomponenttia lähinnä Johnnie Walkerin täyteaineeksi. Eväitä olisi paljon enempäänkin, kuten tämä SMWS:n pullottama mukavan haastava viski osoittaa.
Tuoksussa kermaista toffeeta, johon sekoittuu sherrykypsytyksen vaikutus. Yllättävän raikas! Hetki aikaa lasissa ja hedelmäinen toffeisuus nousee entistä selvemmin esiin. Poltetun tammen sävyt tuovat mukavan twistin. Kuten yleensä näiden SMWS:n viskien kanssa vaatii aikaa lasissa ja kehittyy koko ajan.
Hetken odottelulla mausteisuutta – sellaisia Ras El Hanout viboja. Vesitilkka pyöräyttää esiin hedelmäisyyttä. Säilöttyjä hapankirsikoita. Vastaleikattua nahkaa. Puuöljyjä.
Ensihuikalla voltit iskee. Pippurisuutta, mutta samaan aikaan suutuntuma on mukavan öljyinen – pureksittava. Toffeeta täälläkin, mutta myös sulaa tummaa suklaata. Kuin paksua tummaa kaakaota. Nimessäkin mainittu inkivääri iskee hetken päästä.
Lusikallisella vettä polte katoaa ja maku vaihtuu viljaisen keksiseen suuntaan. Tuoksun mausteisuutta. Esiin nousee lisää hedelmäisyyttä. Aavistuksen kitkerää punaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua teetä – varsinkin jälkimaussa, joka kestää todella pitkään!
Haastava viski. Suuntäyttävä ja täynnä makuja. Ajan ja veden kanssa tämä aukeaa, mutta ei silti jotenkin paljasta itsestään aivan kaikkea. Hauska viski silti. Pitää ”käyttäjänsä” koko ajan varpaillaan ja aivot töissä hyvällä tavalla.
-
Marjaista mausteisuutta
Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%
Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.
Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!
Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?
Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.
Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!
Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.
Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.
Onnistunut joulukorkkaus!
-
Viskisinfonia
Longmorn 15 y.o., 45%
Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.
Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!
Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!
Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.
Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!
-
Raikasta tasapainoa
Glendullan, 12 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2009, dist. 14.10.2009, bott. 2.5.2022, Hogsheads, Casks no. 313232+313252, Bottle no. 261, 46%
Glendullan kuuluu joku aika sitten maistetun Glen Speyn kanssa tislaamoihin, jotka eivät itsestään juuri meteliä pidä. Näitä löytyy toki Diageon Flora & Fauna -sarjasta ja viskiä on pullotettu myös Singleton of Glendullan -nimen alla, mutta muuten sen tuotanto valuu lähinnä blendien täytteeksi. Ohessa kuitenkin Signatoryn näkemys siitä, mitä Glendullan voisi olla – eikä ollenkaan huono sellainen.
Tuoksu alkaa raikkaan ja vaalean hedelmäisenä. Tölkkipäärynöitä ja -persikoita, karambolaa. Pirskahdus sitruunankuoren öljyjä. Häivähdys toffeeta ja kuorittuja manteleita. Puhdas maltaisuus nousee mukaan leikkiin. Kauniin tasapainoinen tuoksu, jossa mikään yksittäinen komponentti ei hyökkää esiin.
Maku alkaa saman hedelmäisyyden saattelemana, mutta kääntyy nopeasti aavistuksen kuivahkon tammen tasapainottamana maltaiseen ja vaniljaiseen suuntaan. Kermainen. Sitruunatäytteisiä Marie-keksejä. Hienosti integroitunut maku. Balanssissa, kuten tuoksukin.
Ei vau-efektejä sinällään, mutta kaiken kaikkiaan hyvin tehty, erittäin tasapainoinen ja nautittava bourbon-kypsytetty mallas. Helppoa juoda, helppoa nauttia. Puhdas, raikas, hedelmäinen ja mukavan positiivinen yllätys!
-
Ruista, irlantilaista, vai sittenkin mallasta?
Glen Spey, 11 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2011, dist. 01.06.2011, bott. 16.6.2022, 1st use Hogsheads, Cask no. 802464+802467+802469, Bottle no. 347, 46%
Glen Speyn tislaamo ei kuulu oikein millään mittapuulla Skotlannin tunnetuimpien viskitislaamoiden joukkoon. Tämä Diageon talliin kuuluva tislaamo on tuotannoltaan pieni saman firman jättiläisten joukossa. Se on kuitenkin porskuttanut menemään jo vuodesta 1878 – joskin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeiset muutamat vuodet sen kohtalona on ollut tislata viskin sijasta giniä.
En käynyt koko viskihistoriaani täikammalla läpi, mutta epäilen, että tämä on joko ensimmäinen tai korkeintaan toinen koskaan maistamani Glen Spey.
Tuoksu alkaa yllättävän ”irlantilaisena. Roppakaupalla makeaa mallasta. Kandisokeria, raikasta yrttisyyttä. Tuhdin täyteläinen nokka – lupaavaa! Homma jatkuu vaniljalla, tammella ja vahvalla ex-bourbon viitteellä.
Yht’äkkiä hommaan pomppaa mukaan myös ruisviskin vivahteita! Taustalla lymyilee kypsiä hedelmiä. Vähän kuin sitruunankuoria, jotka olisivat jo vähän lähempänä parasta ennen -päiväystään. Viinassa lionneita kirsikoita.
Maku alkaa hyvin raikkaana, mutta mukana on todella paljon ruisviskimäisiä elementtejä. Maakellarimaisuutta, kuivaa kanelista mausteisuutta, mentholia. Aavistus ruohoa.
Kuivuu nopeasti. Märkää mustaa multaisuutta. Kuiva tanniinisuus nousee jälkimaussa enemmän esiin.
Sokkotastingissä olisin joutunut miettimään todella pitkään mitä tämä on ja mistä tämä on! Ruisviskiä Irlannista? Tai ihan vaan ruisviskiä, tai sittenkin irkkua. Tai sittenkin omalaatuisen hauska ja erilainen mallasviski – jollainen se oikeasti sitten loppuviimeksi kuitenkin on!
