• Tamnavulin Sherry Cask Edition
    Maisteltua

    Helppoa tasapainoisuutta

    Tamnavulin Sherry Cask Edition, Batch No. 30502, 40%

    Alkoon tupsahtaa aina silloin tällöin viskejä, jotka pääsevät yllättämään positiivisesti. Tämä Skotlannin rumimmaksi tislaamoksikin haukutun Tamnavulinin sherrytynnyrissä möllötellyt versio osoittautui oikein kustannustehokkaaksi ja maukkaaksi tuotokseksi.

    Tuoksussa makeaa appelsiiniä ja sitrushedelmiä, kanelisokeria, marsipaania ja taustalla hentoa vaniljaa. Ei mikään monipuolisin tuoksu, mutta oikein tasapainoinen.

    Suutuntuma ja maku on pehmeä, kermainen. Hunajaa, kevyttä sherryisyyttä, makeaa mallasta ja aavistus sitrusmaista happamuutta. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan ja sherryisyys nousee enemmän esiin. Mausteita – muskottia ja kanelia.

    Tämä ei ole mikään järjetön ilotulitus, vaan helppo, tasapainoinen ja helposti juotava mallasviski. Hinta huomioon ottaen tämän on miltei erinomaista, vaikka prosentteja onkin vain 40%, väriainetta on lisätty ja suodatuskoneessakin on käyty.

    Vahva suositus tälle! Oikein mukava tuttavuus ja hintakin on kohdillaan.

  • Auchroisk 8 y.o.
    Maisteltua

    Kuivaa madeiraa

    Auchroisk 8 y.o., ”Whizita – Scottish roadsign series”, dist. 21.12.2010, bott. 28.05.2019, Madeira barrique, cask no. 30, bott. no. 85/296, 61.1%

    Auhcroiskin tislaamolta ei ole montaa viskiä tullut aikojen saatossa maisteltua. Tämä Saksalaiselle Flickenshild Whisky & Cigars -kaupan omiin pullotteisiin kuuluva versio ei valitettavasti oikein vakuuttanut. Toivotaan, että pieni hapettuminen pullossa auttaisi ajan saatossa asiaa.

    Tuoksussa raikasta maltaisuutta ja kuivaa viinimäisyyttä. Todella sulkeutunut ilman vesilisää, joka tuo tullessaan nahkaisuutta ja pienen happaman vivahteen. Greippiä, aavistus hedelmäisyyttä. Nuori ikä puskee tässä jotenkin normaalia enemmän läpi – eikä ehkä niin miellyttävällä tavalla.

    Maussa on rutkasti toffeeta ja vettä tosiaan tarvitaan reippaasti, että tämä lähtee edes jollain tasolla aukenemaan. Muuttuu vesilisän kanssa aavistuksen makeammaksi, mutta tietty happamuus vie edelleen voiton. Nahkaista toffeeta, fudgea, sulatettua voita, viljaa. Tämä on mukavan ja täyteläisen maltainen, mutta madeirakypsytys jää kyllä pahasti sen varjoon, vaikka tiettyä viinimäisyyttä maussa onkin. Jälkimaku kuivuu nopeasti ja muuttuu jopa hieman turhan tammiseksi.

    Rehellisyyden nimissä nyt tuli kyllä pieni huti. Ei missään nimessä nouse kuin korkeintaan alempaan keskikastiin maistamieni maltaiden joukossa. Tämä ei jotenkin pysy tasapainossa ja on omaan makuun liian tikkuista vaikka kuinka vedellä lotraisi.

    No, joskus ei osu kohdalleen, mutta se on yksi tämän harrastuksen rikkauksia.

  • Glenfarclas 15 y.o.
    Maisteltua

    Tasapainoista laatua

    Glenfarclas 15 y.o, 46%

    Glenfarclasin tislaamo on harvoja yksityisomisteisia ”vanhoja suuria” tislaamoja Skotlannissa. Tuotanto on kautta linjan omissa hyppysissä ja ainakin omien havaintojen mukaan poikkeuksellisen tasalaatuista hyvässä mielessä. Perusrange on vahva ja nytkään maisteltu 15-vuotias ei ole siitä poikkeus.

    Tuoksu on todella tasapainoinen. Upean puhdas sherryisyys sekoittuu tuhdin makeaan maltaisuuteen. Joulukakun mausteisuutta, taateleita.

    Maku jatkaa hienosti samalla linjalla. Hedelmäinen, sherryinen, maltainen. Punaisia omenoita. Todella vieno kuminen häivähdys, joka vie yhdessä muun makupaletin kanssa lapsuuskodin pyöräkellariin, jossa polkupyörien renkaiden ja pienen öljyisyyden tuoksu sekoittuu puuhyllyjen ja tietyn kellarimaisuuden kanssa.

    Jälkimaku taittuu makeammaksi, mutta on hienosti tasapainossa. Tässä viskissä ei ole mitään hyökkäävää, mutta siinä on kaikkea mitä hyvässä viskissä kuuluukin. Hetken maiskuttelun jälkeen jostain nousee aavistus tupakanpuruja.

    Kuten heti alkuun kirjoitin, näistä Glenfarclasin peruspullotteista tekee hienon niiden verraton tasapainoisuus. Ne ovat hienosti tehtyjä viskejä ilman kikkailuja, eikä tämä 15-vuotias ole poikkeus. Suomesta tätä ei valitettavasti A-kaupasta saa, mutta 40€ hintaan maailmalta hankittuna tämä on Hesarin viimitermein ”löytö”! Hatunnosto Glenfarclasille siis myös siitä, että näiden perustuotteiden hinta on pysynyt hyvinkin maltillisena – heh – maltillisena.

  • SMWS 63.56
    Maisteltua

    Vanhassa karkkikaupassa

    SMWS 63.56 (Glentauchers), Fruit got married to spice, 9 y.o, dist. 29.3.2010, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 227 bottles, 58.9%

    Aina välillä eteen tulee viskejä, jotka vaan jostain syystä osuvat omaan tuoksu- ja makumaailmaan muita paremmin. Niistä löytää enemmän jotain tuttua, niitä on helpompi kuvailla ja ne nostavat muistien sopukoista esiin koettuja asioita, joita on välillä ehkä hankala pukea sanoiksi vaikka ne olisivat tuttuja. Tämä oli sellainen viski!

    Tuoksussa makeita appelsiineja, marmeladia, todella hedelmäinen! Banaanivaahtokarkkeja, kuin seisoisi vanhassa karkkikaupassa jonka lattia on puuta. Seassa auringossa makaavaa uutta vaneripinoa. Vesilisä nostaa esiin eksoottisempia vaaleita hedelmiä – karambolaa, pitaijaa.

    Maku jatkaa aluksi makealla linjalla. Haribon vaahtobanaanihyökkäys vaniljaisen tammisella twistillä. Sekaan sekoittuu vanhoja kunnon mansikan makuisia Chewits-toffeita. Vesilisän kanssa tämä muuttuu todella öljyiseksi ja makeus taittuu pehmeämmäksi hedelmäisyydeksi sekä neilikan, muskotin ja kanelin sävyttämän klementiinin suuntaan.

    Huikean pitkä jälkimaku joka kuivuu, mutta pitää hedelmäisyydestä kiinni! Puunlastuja. Melkein kuin pureskelisi lyijykynää jonka pää on dipattu makeaan hedelmäsiirappiin, jossa on ripaus maustepippuria.

    Ikäänsä nähden huikea viski! Hedelmäisyyden ilotulitusta, makeutta. Monipuolinen ja -kerroksinen viski. Tämän tietty makeus varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni upeaa tavaraa! Parhaita avattuja SMWS-hankintoja tähän mennessä.

  • Maisteltua

    Rikkaan turpeinen Benkku

    BenRiach 1994, 14 y.o., Selected and Bottled for Finland, Richly Peated, cask no. 1652, Madeira Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/08, 57.5%, bottle no. 239/329

    Tämä Benriach kuuluu Suomen markkinoita varten pullotettuihin tuotteisiin, joita tislaamolta saapui useampiakin 2010-luvun vaihteen molemmin puolin. Benriach eli tuolloin uutta nousukauttaan omistajanvaihdoksen jälkeen ja silloinen suomalainen maahantuoja lähti rohkeasti kysymään olisiko tislaamolta mahdollista saada single caskeja myös tänne pohjolaan. Loppujen lopuksi pulloja tuli tosiaan vuosien varrella useita ja ne olivat kaikki oikein kelvollisia viskejä, vaikka toki keskenään erilaisia ja osa parempia kuin toiset.

    Kyseinen yksilö on ehtinyt kypsymään Madeira-tynnyrissä 14 vuotta ja se on Benriachin tisleiden turpeisimmasta päästä joka myös tuntuu.

    Tuoksussa makeiden hedelmien vyöry, jota seuraa samanaikainen tervainen savuisuus. Ruusuvettä, muskottia, kuin avaisi vanhan tammilipaston jossa säilytetään kuivattuja kukkia.

    Maku on tuoksun tavoin makean hedelmäinen, mutta samaan aikaan likaisen, nokisen ja tervaisen savuinen. Maku kuivuu ja esiin nousee tuhkaista puuta ja makeaa happamuutta. Jälkimaku kestää iät ajat tuoden mukanaan kuivaa tammisuutta savun häilyessä edelleen taustalla.

    Tämän viski käy melkoista sisäistä hedelmien ja savun taistoa, jossa molemmat ottavat ja antavat vuoronperään. Etiketin ”Richly Peated” ei ole pelkkää sanahelinää. Ihan mukavia Suomi-Benkkuja tänne aikanaan saatiin! Vähissä ovat vaan olleet kotimaan kaupan single caskit viimeaikoina.