• Glenfarclas 15 y.o.
    Maisteltua

    Tasapainoista laatua

    Glenfarclas 15 y.o, 46%

    Glenfarclasin tislaamo on harvoja yksityisomisteisia ”vanhoja suuria” tislaamoja Skotlannissa. Tuotanto on kautta linjan omissa hyppysissä ja ainakin omien havaintojen mukaan poikkeuksellisen tasalaatuista hyvässä mielessä. Perusrange on vahva ja nytkään maisteltu 15-vuotias ei ole siitä poikkeus.

    Tuoksu on todella taspainoinen. Upean puhdas sherryisyys sekoittuu tuhdin makeaan maltaisuuteen. Joulukakun mausteisuutta, taateleita.

    Maku jatkaa hienosti samalla linjalla. Hedelmäinen, sherryinen, maltainen. Punaisia omenoita. Todella vieno kuminen häivähdys, joka vie yhdessä muun makupaletin kanssa lapsuuskodin pyöräkellariin, jossa polkupyörien renkaiden ja pienen öljyisyyden tuoksu sekoittuu puuhyllyjen ja tietyn kellarimaisuuden kanssa.

    Jälkimaku taittuu makeammaksi, mutta on hienosti tasapainossa. Tässä viskissä ei ole mitään hyökkäävää, mutta siinä on kaikkea mitä hyvässä viskissä kuuluukin. Hetken maiskuttelun jälkeen jostain nousee aavistus tupakanpuruja.

    Kuten heti alkuun kirjoitin, näistä Glenfarclasin peruspullotteista tekee hienon niiden verraton tasapainoisuus. Ne ovat hienosti tehtyjä viskejä ilman kikkailuja, eikä tämä 15-vuotias ole poikkeus. Suomesta tätä ei valitettavasti A-kaupasta saa, mutta 40€ hintaan maailmalta hankittuna tämä on Hesarin viimitermein ”löytö”! Hatunnosto Glenfarclasille siis myös siitä, että näiden perustuotteiden hinta on pysynyt hyvinkin maltillisena – heh – maltillisena.

  • SMWS 63.56
    Maisteltua

    Vanhassa karkkikaupassa

    SMWS 63.56 (Glentauchers), Fruit got married to spice, 9 y.o, dist. 29.3.2010, Refill ex-bourbon barrel, 1 of 227 bottles, 58.9%

    Aina välillä eteen tulee viskejä, jotka vaan jostain syystä osuvat omaan tuoksu- ja makumaailmaan muita paremmin. Niistä löytää enemmän jotain tuttua, niitä on helpompi kuvailla ja ne nostavat muistien sopukoista esiin koettuja asioita, joita on välillä ehkä hankala pukea sanoiksi vaikka ne olisivat tuttuja. Tämä oli sellainen viski!

    Tuoksussa makeita appelsiineja, marmeladia, todella hedelmäinen! Banaanivaahtokarkkeja, kuin seisoisi vanhassa karkkikaupassa jonka lattia on puuta. Seassa auringossa makaavaa uutta vaneripinoa. Vesilisä nostaa esiin eksoottisempia vaaleita hedelmiä – karambolaa, pitaijaa.

    Maku jatkaa aluksi makealla linjalla. Haribon vaahtobanaanihyökkäys vaniljaisen tammisella twistillä. Sekaan sekoittuu vanhoja kunnon mansikan makuisia Chewits-toffeita. Vesilisän kanssa tämä muuttuu todella öljyiseksi ja makeus taittuu pehmeämmäksi hedelmäisyydeksi sekä neilikan, muskotin ja kanelin sävyttämän klementiinin suuntaan.

    Huikean pitkä jälkimaku joka kuivuu, mutta pitää hedelmäisyydestä kiinni! Puunlastuja. Melkein kuin pureskelisi lyijykynää jonka pää on dipattu makeaan hedelmäsiirappiin, jossa on ripaus maustepippuria.

    Ikäänsä nähden huikea viski! Hedelmäisyyden ilotulitusta, makeutta. Monipuolinen ja -kerroksinen viski. Tämän tietty makeus varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni upeaa tavaraa! Parhaita avattuja SMWS-hankintoja tähän mennessä.

  • Maisteltua

    Rikkaan turpeinen Benkku

    BenRiach 1994, 14 y.o., Selected and Bottled for Finland, Richly Peated, cask no. 1652, Madeira Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/08, 57.5%, bottle no. 239/329

    Tämä Benriach kuuluu Suomen markkinoita varten pullotettuihin tuotteisiin, joita tislaamolta saapui useampiakin 2010-luvun vaihteen molemmin puolin. Benriach eli tuolloin uutta nousukauttaan omistajanvaihdoksen jälkeen ja silloinen suomalainen maahantuoja lähti rohkeasti kysymään olisiko tislaamolta mahdollista saada single caskeja myös tänne pohjolaan. Loppujen lopuksi pulloja tuli tosiaan vuosien varrella useita ja ne olivat kaikki oikein kelvollisia viskejä, vaikka toki keskenään erilaisia ja osa parempia kuin toiset.

    Kyseinen yksilö on ehtinyt kypsymään Madeira-tynnyrissä 14 vuotta ja se on Benriachin tisleiden turpeisimmasta päästä joka myös tuntuu.

    Tuoksussa makeiden hedelmien vyöry, jota seuraa samanaikainen tervainen savuisuus. Ruusuvettä, muskottia, kuin avaisi vanhan tammilipaston jossa säilytetään kuivattuja kukkia.

    Maku on tuoksun tavoin makean hedelmäinen, mutta samaan aikaan likaisen, nokisen ja tervaisen savuinen. Maku kuivuu ja esiin nousee tuhkaista puuta ja makeaa happamuutta. Jälkimaku kestää iät ajat tuoden mukanaan kuivaa tammisuutta savun häilyessä edelleen taustalla.

    Tämän viski käy melkoista sisäistä hedelmien ja savun taistoa, jossa molemmat ottavat ja antavat vuoronperään. Etiketin ”Richly Peated” ei ole pelkkää sanahelinää. Ihan mukavia Suomi-Benkkuja tänne aikanaan saatiin! Vähissä ovat vaan olleet kotimaan kaupan single caskit viimeaikoina.

  • Maisteltua

    Tammisia uuniomenoita

    Longmorn 16 y.o., 48%, ”Brown and green label”

    Longmorn on tislaamona yksi niistä ensimmäisistä ”ihastuksista”. Tähän ehkä suurimpana vaikuttimena oli harrastuksen alkuaikoina ostettu tislaamon 15-vuotias pullote, joka on jo ajat sitten sellaisenaan kadonnut valikoimasta. Huutokaupoista sitä saattaa vielä löytää ihan kohtuuhintaan.

    Tuon 15-vuotiaan poistuttua valikoimista joskus 2010-luvun alussa vaihtoi tislaamo peruspullotteensa iän 16-vuotiaaksi ja pakkaus muuttui tähän nyt maistellun malliseen. Senkin jälkeen pullo on vielä kokenut uudistuksen ja nykyisin myynnissä on purppuran värisillä korostuksilla koristeltu pullo.

    Samalla kun vanhasta 15-vuotiaasta siirryttiin näihin uudempiin pullotuksiin, tehtiin lukemani mukaan tislaamon omistamalla Chivas Regalilla myös päätös siitä, että tislaamon viskejä myytäisiin jatkossa enemmän luksukstuotteena. Tämä näkyy siinä, että pullon alareunaa kiertää nahkaremmi ja hinta on pompsahtanut melkoisesti – keino kai se on sekin työntää luksusta markkinaan. No, miltä se itse viski sitten maistui:

    Tuoksussa omenoita, vaniljaa, aprikoosia, vaaleaa hunajaa, kakkupohjaa, inkivääriä, heinää.

    Maku alkaa makeana, mutta kuivuu nopeasti. Uuniomenaa ja ripaus kanelia sekä vaniljaa ja mausteisuutta. Rungoltaan ja tuntumaltaan kultaista keskitietä, mutta maku jaksaa kantaa todella pitkään! Jälkimaku on pitkä ja leikittelee tammen, hedelmäisyyden ja hunajaisen vivahteen kesken.

    Hieno ja maistuva viski tämäkin on, vaikka ei olekaan mikään tuhannen maun tisle. Wanha 15-vuotias kiilaa silti omissa makumuistoissani tämän eteen ja myönnettäköön, että uudempia versioita ei ole tullut maistettua.

  • Maisteltua

    Raikasta sherryisyyttä

    Speyburn 18 y.o., 46%

    Jos en aivan väärin muista, oli aikanaan ensimmäinen Alkosta ostamani mallasviskipullo Speyburn 10 y.o. Aikaa tuosta on vierähtänyt jo 17 vuotta, eikä siitä alkaneelle viskimatkalle ole kovin montaa kyseisen tislaamon tuotetta eksynyt. Tuo kymmenvuotias ei aikanaan ollut mikään huikea kokemus, vaikka toki sekin silloin kokemuksen puutteessa ihan juotavaksi kelpaavalta maistui. Oli siis aika kokeilla miltä tislaamon tuotanto nykyisellään näyttää ja ottaa kokeiluun hieman vanhempi sherrykypsytetty versio.

    Tuoksussa tulvii vastaan raikasta sherryä, puolukoita sekä täyteläisyyttä ja mausteisuutta. Eukalyptusta, karamellisuutta, mustaherukkaa.

    Maku jatkaa samoilla linjoilla. Alkuvaikutelma oli vähän kuin mustaherukkapastillin olisi heittänyt suuhunsa. Raikkaus taittuu tasapainoiseen sherryisyyteen ja maku kuivuu tammiseen, mausteiseen sekä pähkinäiseen suuntaan.

    Todella raikas tuttavuus – ja hyvällä tapaa. Tasapainoinen ja maukas viski ja positiivinen yllätys! Täytynee jatkossa ottaa tämä(kin) tislaamo hieman paremmin kiikareiden alle.