-
Suomi, Pohjanmaa, juhannus
Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Isossakyrössä sijaitseva Kyrön tislaamo on lienee ainakin kaikille suomalaisille viskiharrastajille tuttu. Jos ei sijaintinsa, niin ainakin viskinsä kautta. Ja ihan selvyyden vuoksi – ainakaan tietääkseni n. 5 kilometrin päässä sijaitseva Tuuralan kylä ei ole millään tavalla liitoksissa omaan sukunimeeni. Saatan kyllä olla väärässäkin. Pitääpä kysäistä vielä…
Ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä on saatavilla neljän pullon setti Kyrön tislaamon viskejä, joiden kautta pääsee maistelemaan eri tavalla kypsytettyjä ja savuisesta ja savuttomasta maltaasta valmistettuja tuotteita. Tästä ”lentokenttäsetistä” tarkempaan analyysiin pääsi tällä kertaa: Kyrö, Kyrö’s choice, Smoked Rye & Pedro Ximénez Finish, 47.2%
Nokka alkaa tutulla Kyrön mausteisuudella. Mukana on kuitenkin selvä hedelmäinen nuotti, joka tuo mukanaan vielä oman lisänsä mukaan peliin. Taustalla häilyy makean savuinen huntu. Ja sitten… makean appelsiinin kuoria, joita on savustettu hetki leppäsavussa. Niin että mitä?
Maku on huomattavasti kuivempi. Tanniineja, mineraalista savua, kalkkinen. Pieni häivähdys PX:stä, mutta tisleen mausteisuus ajaa nopeasti sen ohi. Ruisleipätaikinaa.
Jälkimaku on paahteisen savuisen rukiinen. Kuin olisi istunut sateisena iltana nuotion – tai juhannuskokon lähellä – ja heräisi seuraavana aamuna nuotiossa käynyt hiha suussaan ihmetellen kenen idea oli heittää neilikkaöljyä nuotioon?
Ei nyt ihan lähtenyt. Tietty ruistaikinaisuus häiritsi. Kunnon ruisleipä on todella hyvää, mutta se taikina ei. Perinteisen ruisleivän pitäisi antaa levätä muutama päivä ennen kuin se syödään – fakta johon uskon sen perusteella, että tätini on leiponut ruisleipää yli 50 vuotta – ja se on parasta ruisleipää jota olen syönyt.
Päivien sijaan tämän kohdalla lepoaika olisi ehkä voinut olla sen pari vuotta lisää?
Ps. Kuvan kirja ihan vaan, koska Suomessa on paljon nähtävää ja tästä löytyy ihan hauskoja juttuja.
-
Viskipäivää Valamolta
Valamo 8 y.o., Single Cask #303, Unpeated 1st fill Bourbon Barrel, bottled for SVP24, 50%
Suomalaisen Viskin Päivää on juhlistettu vuodesta 2014 asti toukokuun 23. päivä. Tätä kirjoittaessa vuonna 2024 juhlittiin siis jo kymmenettä vuotta sitä, että täällä meillä Suomessa osataan tehdä upean vivahteikkaita ja laadukkaita viskejä! Perinteisesti suomalaiset tislaamot juhlistavat päivää julkaisemalla sen lähitienoilla tätä päivää varten pullotettuja erikoispullotteita. Tänäkin vuonna niin Teerenpeli, Kyrö, Helsinki Distilling Company kuin Valamo julkaisivat omat juhlapullotteensa myyntiin Alkoon.
Nyt maisteluun pääsi kuitenkin näistä omaa sydäntä lähimpänä olevan Valamon tislaamon kahdeksanvuotias bourbon-tynnyrissä kypsynyt versio.
Makeus valtaa alkuun nokan. Raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. Selvääkin selvempi bourbonin vaikutus tuoreesta tynnyristä. Vihreitä männynkäpyjä tai pihkaisuutta – itselleni tuttu nuotti aiemmista valamolaisista. Aavistus maustepippuria ja muita kuivattuja mausteita. Toffeeta
Maku alkaa vaniljaisella purskahduksella. Mukava öljyinen suutuntuma. Kivan aktiivinen tynnyri osunut kohdalle. Taasen toffeeta johon sekoittuu jotain kuusenkerkkämäistä. Carmolis-munkkitippojen raikkautta. Mikä sen sopivampaa luostariviskille!
Tämä vahvistaa edelleen sitä kokemusta ja tuntemusta, että Valamon tisle tarvitsee ikää tasoittuakseen enemmän kuin ehkä moni muu suomiviski. Nuoretkin versiot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Nämä vanhemmat versiot säilyttävät sitä samaa pahimpien särmien hioutuessa pois.
Kaiken kaikkiaan todella upea viski Valamolta!
Ps. Oma tämä yksilö pullosta vielä kiinni. Samplekeijuna toimi tällä kertaa (taas) Viskisieppo. Kiitos!
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
-
Pihkaa Valamosta
Valamo Luostariviski, lightly peated (12ppm), bourbon cask matured, 40%
Tämä Valamon Luostariviski on tietojeni mukaan se ns. peruspullote, joka edustaa valikoimassa pienempien erien sijaan Valamon tislaamon tuotantoa. Oma veikkaukseni on, että tämän kohdalla tullaan tulevien erien ja vuosien karttuessa näkymään muutosta kunhan tislaamolta alkaa löytyä hieman vanhempaa tavaraa pullotettavaksi. Otetaan kuitenkin rohkeasti korkki auki avoimin mielin!
Ensinuuhkaisulla käy ilmi, että tämä on nuorikko. Pienellä odottelulla alta löytyy kuitenkin paljon muutakin kuin nuoren viskin aromeja ja tämä alkaa kehittyä. Pihkaista savua. Kuin heittelisi tuoreita kuusenoksia nuotioon. Vastajauhettua mallasta, kuivaa heinää, metsäpolku kuumana kesäpäivänä, mausteisuutta – kanelia, vaniljaa ja hunajaa.
Maussa ensinuotti on huomattava hunajaisuus, sekä tamminen vanilja. Kuivaa heinänpölyä – tämä vei takaisin lapsuuden kuumaan kesäpäivään vaarivainaan heinäpellolle paalikuorman päälle istumaan. Keskivaiheilla esiin nousee pieni sivumaku – märkiä villasukkia kenties? Sivumaku kestää vain todella lyhyen hetken, kunnes se kääntyy aavistuksen savuiseen ja maltaiseen jälkimakuun, joka kestää yllättävän pitkään!
Huomaahan tästä, että tämä on nuorta. En veikkaisi kovin paljoa yli kolmevuotiaaksi, eikä lisäprosentitkaan olisi pahitteeksi. Kantaa kuitenkin makunsa tällaisenaankin. Tätä ei pidä lähteä mielestäni vertaamaan skotlantilaisiin. Tämä on pienen tislaamon luostarissa tislaamaa viskiä. Sillä on oma hauska persoonallisuutensa, josta kaikki eivät ehkä pidä ja saattavat siksi ylenkatsoa kyseistä pullotetta. Itse en siihen ylenkatsojien joukkoon kuulu.
Hauska, mutta varmasti erilainen viski! Jään innolla odottamaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja toivotan samalla Valamon tislaamolle monia vuosia!
-
Valamon lakritsainen
Valamo Monastery Whisky, Single Cask 603, bottled for Finnish Malt Whisky Day 2021, Oloroso Cask, 58.5%
Valamossa on tislattu viskiä jo hyvä tovi ja erilaisia tynnyreitä ja tisletyyppejäkin on ehditty kokeilemaan jo useampia. Olen onnekseni päässyt maistamaan niistä useampaa ja kimppatynnyrikin täyttää kohta jo kuusi vuotta. On ollut hieno nähdä miten tisle ja toiminta on tässä pitkän odotuksen aikana kehittynyt.
Tällä kertaa maisteluun pääsi Suomalaisen viskin päivän kunniaksi pullotettu Oloroso-tynnyrissä kypsynyt versio. Ikämerkintää ei tässä versiossa mainittu, mutta omien fiilisten perusteella nuorikosta on edelleen kyse.
Tuoksu tarjosi maltaisuutta, salmiakkia, hedelmiä ja hunajaa. Alkutisle, eli new make puskee hieman läpi, mutta ei mitenkään pahalla tapaa. Luostarifiiliksiäkin löytyi, sillä olin löytävinäni myös tuohuksen tuoksua. Toisaalta taas trooppisia hedelmiä, raakaa ananasta, aprikoosia ja valkoherukkaa.
Maussa oli leipäistä maltaisuutta ja tuoksustakin löytynyttä salmiakkia. Sherryisyys tulee hieman jälkijunassa ylikypsien hedelmien kera. Maku kuivuu ja esiin nousee puuta. Vesitilkka pehmentää tätä huomattavasti nostaen myös esiin selvää tammisuutta.
Valamon viskeillä on oma hieno profiilinsa. Se ei yritä olla skottiviskiä, vaan kulkee hienosti omia polkujaan, mutta ovat omassa luokassaan hauskalla ja hyvällä tapaa omalaatuisia. Pieni ikälisä ei olisi ollut tälle kyseiselle pullotteelle pahitteeksi, mutta oikein nautittavaa se oli tällaisenaankin.
