• Teerenpeli Kulo
    Maisteltua

    Rusinapaketti

    Teerenpeli Kulo, 7 y.o., (3/21), 50.7%

    Teerenpeli on suomalaisista viskitislaamoista kenties tunnetuin. Aikojen saatossa Teerenpelin viskejä on tullut maisteltua aina silloin tällöin, mutta millään tapaa kokeneena en voi itseäni kyseisen tislaamon viskien osalta pitää. Nyt maisteltu Kulo on kuitenkin vähintäänkin positiivinen yllätys.

    Tuoksu on kuin olisi juuri avannut uuden paketin rusinoita. Tuhdisti sherryä, cashew-pähkinöitä. Aavistus likaista rasvaisuutta, maitosuklaata ja maitokahvia. Todella ”tumma” tuoksu.

    Maku alkaa makean ja tanniinien leikillä. Sherry on vahvasti läsnä! Valdespinon Olorosoa, tammea. Rusinat jatkavat marssiaan. Kuivuu hetken päästä tammen noustessa vahvemmin esiin. Mukana on myös jotain yrttisnapsimaista. Tilkka vettä nostaa pintaan kuivia mausteita.

    Kuivuu hetken päästä Van Houtenin kaakaon suuntaan. Aavistus savuakin nousee jostain.

    Omaan suuhuni oikein makoisa sherryinen tuotos!

  • Kyrö 100 rye
    Maisteltua

    Ruista ranteeseen ja karvoja rintaan!

    Kyrö Malt Rye Whisky, 47.2%

    Suomessakin osataan tehdä viskiä ja vielä hyvistä kotimaisista raaka-aineista. 100% ruisviskin teko ei ole ihan helppoa, mutta tähänkin on keinot kehitelty! Kyrön menestystarina on yksi suomalaisten laatujuomien hienoimmista ja on ilo, että Suomessa on nykyään monta laadukasta viskiä tuottavaa tislaamoa.

    Mitä itse viski sitten piti sisällään:

    Tuoksu on todella mausteinen. Ruista – joka lienee itsestään selvää. Ruislimppua, kaakaojauhoa, SA-INT kenkälankkia, puista vaniljaa. Sanomalehden mustetta tai oikeastaan sanomalehteä! Vesilisällä pehmenee ja mukaan tulee tummaa hunajaa jota löytyi vielä tyhjästä lasistakin.

    Makupuolella ensimmäisenä tulee mieleen paahdettu Real-leivän viipale. Pähkinäistä mausteisuutta – rouhittua saksanpähkinää. Puun tuomaa kuivuutta. Vesitilkka nostaa mausteisuutta entisestään ja tuo mukaan mustapippuria. Pehmenee ja mukaan tulee pehmeän pyöreää kahvia.

    Tässä on kyllä alkuun ”karvat kasvaa rintaan” -tyyppistä fiilistä, mutta ajan kanssa tämä pehmenee, pyöristyy ja tasapainottuu. Ymmärrän hyvin jos joku ei tästä pidä. Ruis on sen verran vahvana tässä, että jos ruisviskit on muutenkin no-go, niin tämä on se viimeisin mistä lähtisin niihin tutustumaan. Ruisviskien ystävälle tämä on sen sijaan vähän kuin Spinal Tapin vahvistin – ”These go to eleven”!