• Tequila & Viski
    Maisteltua,  Tastingit

    Titti-di-di-di-titti. Tequila!

    Aina välillä pitää vähän ”vatkata pönttöä” ja kokeilla jotain uutta! Pöntönvatkaamiseen tarjoutui tilaisuus huhtikuun lopulla, kun laitoimme tequilaseura Añejon kanssa hynttyyt yhteen hauskaksi iltapäiväksi.

    Idea yhteisen tastingiin tuli viime tammikuussa Tequilaseura Añejon puheenjohtajalta Immosen Antilta, joka oli kokeillut kepillä jäätä Viskisiepon suuntaan. Kuulemani mukaan kaimani Antti oli joutunut suorittamaan melkoista salapoliisintyötä saadakseen Viskisiepon henkilöllisyyden selville, joten jätettäköön se tässäkin mainitsematta – tietäjät tietää jne.

    Kokoonnuimme Helsingin Hakaniemessä sijaitsevalle Olvin konttorille idean ollen kolme erilaista viskiä viskiharrastajilta ja kolme erilaista tequilaa tequilaharrastajilta. Ei kalleimpia, ei kaikkein hienoimpia, vaan läpileikkaus siihen mitä nämä jalot juomat voivat olla.

    Kuuden hengen porukan kesken tunnelma oli vähintäänkin lämminhenkinen. Homma lyötiin käyntiin tequiloilla niiden aavistuksen kevyemmän luonteen vuoksi.

    Tequila – sehän on sitä mistä tulee paha olo!?

    Vai onko sittenkään? Suurimmalla osalla meistä tequilasta tulee mieleen sitruuna otsaan ja suolaa silmiin. Niin se ainakin aikanaan itsellä joskus meni. EI! Tequila on monivivahteinen juoma siinä missä viskikin, joskin aliarvostetumpi juuri edellä mainitusta syystä, jossa se mielletään baarissa shotteina juotavaksi loppuillan lärvijuomaksi.

    Tequila on paljon muutakin. Ja hyvä tequila vielä enemmän. Se on parhaimmillaan yhtä aromikasta kuin mikä tahansa tislattu ja kypsytetty juoma. Tequilaa on monenlaista. Löytyy kypsyttämätöntä blancoa, hetken kypsynyttä reposadoa, pidempään tynnyrissä möllötellyttä añejoa ja vielä pidempään kypsynyttä extra añejoa. Näistäkin löytyy hyvää infoa Añejon sivuilta.

    Aito tequila valmistetaan vain ja ainoastaan Meksikossa siniagavesta. Tequila-nimikettä saa käyttää, jos 51% valmistuksessa käytetystä raaka-aineesta on siniagavea, mutta aito laatutequila on 100% aitoa tavaraa. Vähän siis kuin esim. bourbonissa pitää olla 51% maissia ja ruisviskissä 51% ruista.

    Aha Toro Blanco, 40%

    Tequilanmaistelu aloitettiin Tequila Aha Toro Blancolla. Vinkeän näköiseen siniseen pulloon loroteltu 40% vahvuinen juoma kirvoitti itseltäni seuraavanlaisia kommentteja: tuoksussa new makea, raikkautta, aavistus mentholia. Maku oli raikkaan pehmeä mentholmaisen raikkauden jatkuessa. Yllättävän hedelmäinen jälkimaku.

    Casamigos Reposado, 40%

    Seuraavaksi siirryimme jonkin aikaa kypsytetyn reposadon pariin. Casamigos Reposado 40% puski tuoksussa makean siirappista vaniljaa – vaniljauutetta jopa – sekä valkosuklaata. Maku oli selvästi mausteisempi. Vaniljaa, kanelia, suklaisuutta. Suuntuntumaltaan mukavan öljyinen.

    Casa Noble Añejo, 40%

    Kolmantena tqeuilana oli Casa Noble Anejo 40%. Tämä oli selvästi ottanut (luonnollisesti) eniten makua tynnyristä itseensä. Tammista mausteisuutta tuoksussa. Neilikkaa, kanelia, aavistus jotain fenkolimaista. Maussa oli hauskalla tavalla kuivaa tammea, joka ajan kanssa makeutui. Tämäkin oli selvästi jollain tapaa öljyisen tuntuinen. Liekö sitten tyypillistä laatutequiloille? Kokemusta ei ennen tätä ole niin kovasti karttunut, että osaisin sanoa onko tämä tyypillinen piirre.

    Seuraavaksi viskien pariin:

    Aloitusviskinä toimi Viskipullopostia -Lauran mukanaan tuoma irkkuviski Dead Rabbit. Kevyen kukkainen ja hedelmäinen aloitus, joka antoi hyvän kuvan Irlannin huimaa nostetta saaneesta viskiskenestä ja kirvoitti mainiosti kielenkannat. Banaania, vaniljaa, mangoa ja ananasta tuoksussa – varsinainen hedelmäsalaatti! Maku oli mukavan pehmeä ja kermainen – hedelmätoffeinen.

    Seuraavaksi pöytään lyötiin allekirjoittaneen mukanaan tuoma Arran Sherry Cask, joka tynnyrivahvana esimerkkinä tymäkästä sherrykypsytyksestä laittoi jo osan porukkaa yskimään ennen pienen vesitilkan lisäämistä. Hieno viski, vaikka itse sanonkin. Upeasti sherryä, nahkaa jne. Lisänuotteja voi lukea täältä.

    Kolmantena viskinä astuttiin savun maailmaan. Viskisiepon mukanaan tuoma Ardbeg Wee Beastie kirvoitti viimeistään kielenkannat. Tömäkkää savua ja nuoruuden intoa riitti! Nokisen tervaista savua, mutta silti myös hedelmäisyyttä ja grillauksen fiiliksiä.


    Kaiken kaikkiaan kovin silmiä avaava hetki, jossa kaksi erityyppistä tislattua juomaa kohtasivat hienolla tavalla – ihmisiä unohtamatta! Iltapäivämme jatkui vielä hetken Olvin tiloissa juomia maistellessa, kunnes allekirjoittanutta kutsui muutaman korttelin päässä jo aikaisemmin varattu ilta muiden ystävien kanssa. Kiitos vielä kerran näin jälkikäteen homman primus motoreina toimineille kaima-Antille ja Viskisiepolle ja muulle paikalla olleelle maan mainiolle seurueelle!

  • Starward tasting
    Tastingit

    Tähtien taa – Starwardin tahtiin

    Helmikuussa allekirjoittaneella oli ilo osallistua tastingiin, jossa omien maisteltujen australialaisten viskien määrä moninkertaistettiin kertaheitolla.

    Starwardin vuonna 2004 vanhaan Qantas-lentoyhtiön hangaariin alunperin perustettu tislaamo käyttää kypsyttämiseen lähes yksinomaan Barossan laaksosta peräisin olevia käytettyjä viinitynnyreitä. Melbournessa sijaitsevan tislaamon sijainti aiheuttaa omat haasteensa viskin kypsymiselle, sillä lämpötilat vaihtelevat kaupungissa nopeasti. Ovatpa jotkut vääräleuat sanoneet, että Melbournessa saattaa saman päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Starwardin viskit ovat skotlantilaisiin verrattuna nuoria, mutta ne myös kypsyvät ilmaston vuoksi huomattavasti nopeammin. Kolmen-neljän vuoden kypsytysikä on tälle tislaamolle täysin normaalia.

    Illan isäntänä toimi Finwhisky – a.k.a Juhis, joka oli onnistunut haalimaan viskit kasaan sieltä täältä kyselemällä ja välillä pientä riskiäkin pelkäämättä.

    Huikea settimme koostui kolmesta viiden viskin kokonaisuudesta ja aloitusviskistä, joten yhden illan aikana tuli maistettua yhteensä kuuttatoista eri viskiä. Itse väitin ensin alkuun, että en olisi aussiviskejä aiemmin maistellut, mutta onneksi kirjanpidostaan tarkempi Viskisieppo riensi korjaamaan tämän virheen. Vastahan siitä oli kymmenen vuotta kun australialaista viskiä (siis sitä yhtä ainoata ennen näitä) maistoin – ja kirjoitin siitä vieraskynäjutunkin!

    Ihan tyypillisen syvällisiä analyysejä ei kaikista viskeistä tällä kertaa tullut tehtyä, mutta mennään niillä mitä on!

    Illan starttiviskinä toimi saksalais-belgialaisena yhteistyönä pullotettu Kirsch Import / Nectar Belgium, American Oak, 4 y.o., 07/2016-06/2021, single barrel #6850, 58.9%, josta nuotit seuraavanlaiset:

    Tuoksu: Makean hedelmäinen, aprikoosia, säilöttyä persikkaa, vaniljaa. Tuhti, mutta raikas ja mukavan voimakas.

    Maku: Hedelmäisyys jatkuu raikkaana, mukavan täyteläinen ja pureskeltavana. Vaniljaa ja lopussa tamminen vivahde.

    Line Up no. 1:

    Ykkössetti keskittyi tislaamon ns. ”perusrangeen”, joskin osa näistäkin on jo poistuneita pullotteita.

    Starward flight 1
    Starttiviski ja Line Up no. 1

    Starward Two Fold, 40%

    Kevyesti liikkeelle. Tämän valmistukseen on käytetty mallastettua ohraa ja australialaista vehnää. Vanhan maailman mittapuilla siis kyseessä ns. blendi, mutta ei kuitenkaan, koska molemmat tisleet ovat samalta tislaamolta. Eli Single Malt, mutta valmistukseen on vaan käytetty sekä mallas-, että viljatislettä.

    Aavistuksen mineraalinen tuoksu, josta löytyi viljaisuutta ja vehnäistä pölyä. Makunsa puolesta kevyt, makea ja helppo.

    Starward Left-Field, 40%

    Tislaamon perusrangeen kuuluvan Left-Fieldin (kyllä, väliviivalla) tuoksussa oli punaista omenaa ja hedelmiä, mutta muuten tämä oli kyllä melko yksioikoinen.

    Makupuolella aika perusmallas. Maltaisuutta, hedelmiä ja vaahtokarkkia. Ei tällä kuuhun mennä, mutta ihan kelpo törpöttelyviski. Lyhyt kypsytysaika lienee osasyynä siihen, että vaikka viski kyllä omalla tavallaan kyllä kypsyy, niin tietty syvyys jää saavuttamatta.

    Starward Nova, 41%

    Nova on kenties se Starwardin tunnetuin viski. Itse löysin tuoksusta kauraomenapaistosta ja mineraalisuutta samoin kuin viinimäistä ”takatuoksua”, joka lienee ihan oletettavaa, koska viinitynnyrikypsytyksestä on luonnollisesti kyse.

    Makunsa puolesta pehmeä ja pyöreän maltainen. Jälkimaku oli lyhyt. Ei nyt oikein vieläkään irronnut muuta kuin se ”perusviski” -kuvaelma.

    Starward Fortis batch II, 50%

    No nyt alkaa löytyä vähän potkua. Voltteja vähän enemmän ja suodatukset sikseen. Tämä on majaillut jenkkitammitynnyreissä – joissa toki on ollut punaviiniä ennen viskiä.

    Tuoksu on aavistuksen liimamainen, maakellaria, ruiskiviskimäisyyttä. Tiukemmat prosentit puskevat vähän turhan ärjysti läpi.

    Maku mehumainen, puolukkamehua tarkemmin ottaen. Aavistuksen omituinen, mutta ihan hauskalla tavalla. Jälkimaussa käväisee vahva astringoiva tunne ja sen jälkeen maku tasoittuu tammiseen suuntaan.

    Starward 10th Anniversary bottling 2017, 52%

    Tislaamon kymmenvuotispullote on kypsynyt sherryn tapaan valmistettua apera-viiniä aikaisemmin sisältäneissä tynnyreissä. Koska sherryä on ainoastaan Jerezin alueella valmistettu väkevöity viini, niin muualla valmistettuja ”sherryjä” kutsutaan nykyisin kyseisellä nimellä.

    Tuoksussa makeaa jälkiruokaviiniä, vaaleaa rypälemehua, valkoherukkaa, sokeroitua appelsiininkuorta ja sitrusta.

    Huomattavasti täyteläisempi ja maukkaampi kuin muut tähän asti maistetut! Makeutta on, mutta sitä tasapainottaa aavistuksen kuiva ja kirpakka hedelmäisyys. Jälkimaku kääntyy aavistuksen märän pahvin suuntaan ja tuo mukanaan kuivaa tammisuutta.

    Nyt alkoi jo löytymään vähän enemmän makuja!

    Line Up no. 2:

    Kakkossetti keskittyi erilaisiin tynnyrikypsytyksiin, joita Starward on ehtinyt tekemään aimo liudan.

    Line up 2
    Line Up no. 2

    Starward Solera 2020, Apero barrels, 43%

    Kuten nimikin kertoo, niin tämän kohdalla on käytetty Solera-kypsytystä, jossa lisäillään ns. uutta viskiä aina vanhan päälle – noin niin kuin yksinkertaistettuna.

    Tuoksussa toffeeta ja mallasta, kypsää sitrusta, aavistus mausteisuutta.

    Makeus ja mausteisuus jatkaa makuun. Puhdaspiirteinen viski, mutta syvyyttä jäin jälleen kaipaamaan.

    Starward Tawny, 2015-2019, 48%

    Pienissä 100 litran Yalumba-portviinitynnyreissä kypsynyt versio.

    Tuoksussa pomeranssinkuorta, rasvaisia pähkinöitä, ”viinasuklaata” – ei siis mitään liköörikonvehteja, vaan sellaista suklaata jota valmistettaessa on lotrattu vähän viinaksilla. Mentholia ja vaniljaa.

    Maku on mukavana mausteinen ja suklainen sekä raikkaan yrttinen.

    Tässä alkaa taas olla mukavaa yritystä. Kelpo viski.

    Starward Ginger Beer Cask Finish, batch #6, 2017-2021, 48%

    Jaahas… kaikkea sitä. Jotenkin ei yllättänyt, että tuoksusta löytyi inkivääriä. Siinä sivussa kanelia ja yleistä mausteisuutta.

    Ja maku jatkaa samoilla linjoilla. Inkivääriä, rommisuutta, makeutta. Fazerina-suklaata, inkiväärikeksejä ja se fiilis kuin vanhaa kunnon Old Spice -partavettä olisi vähän lipsahtanut suuhun.

    Tämä oli vähän kuin sukujuhliin saapunut vanha ja hyvin pukeutunut herrasmies, jonka partavesipullosta on tippakorkki hukkunut.

    Starward Dolce, 2016-2020, 48%

    Dolce on kypsynyt Marsala-tyyppistä viiniä aiemmin sisältäneissä viinitynnyreissä. Kaikesta päätellen kiinalaisten sijaan kopioimisen mestareita ovatkin australialaiset! On sherrytyyppistä viiniä, portviinintapaista ja nyt sitten ”marsalaa”.

    Tämä oli itselleni todella hankala. En saanut oikein mitään irti. Kuivia, makeita rypäleitä. Hieman vaniljaa ja kermaa. Niin tuoksussa kuin maussa.

    Starward Unexpeated, 2017-2021, 48%

    Kuten nimikin ehkä jo antaa olettaa, on tämä viski nähnyt jotain turpeista. Tällä kertaa kyse on viimeistelystä tynnyrissä, jossa on aiemmin majaillut tislaamon mukaan ”super-peated” viskiä Islayn saarelta.

    Turpeisuus ei kuitenkaan kanna kohvin vahvana tuoksuun asti. Pieni vivahde kyllä löytyy. Toffeeta ja aavistus makeaa turvetta.

    Maussa sama mieto turvesavuisuus, savusuolaa ja Caol Ilamaisia viboja, mineraalisuutta ja kalkkisuutta, hippunen savumaldonia.

    Vaikka se ei ehkä makukuvauksista täysin ilmene, niin tämä kakkossetti oli kyllä melkoinen makujen haitari!

    Line Up no. 3

    Kolmosetti koostui täysin single cask -viskeistä, joita tuskin maailmalta enää suuria määriä löytyy, joten ainutlaatuista oli tarjolla!

    Line Up 3
    Suttuinen Line Up no. 3 ja illan isäntä sekä koollekutsuja Juhis.

    Starward, Berry Bros & Rudd, 3 y.o., 2017-2020, Single Cask #10067, 53%

    Lontoolaispullottaja Berry Bros & Ruddille pullotetun version tuoksusta löytyi mukavasti makeutta, mausteisuutta, kuivaa puuta, vaniljaa ja mallasta. Tuhti tuoksu ikäisekseen. BBR:llä osataan valita yleensä hyviä tynnyreitä.

    Maussa oli maltaista makeutta, tummaa hunajaa, kuivaa tammisuutta, mausteisuutta, muscovado-sokeria. Selvästi ikäistään kypsempi.

    Starward, The Barrossa Valley American Oak, 4 y.o., 06/2016-02/2021, Single Barrel #12192, 57.8%

    Viinimäinen tuoksu, muscovado-sokeria, runsas vaniljaisuus! Tuoksussa jenkkitynnyreiden vaniljaisuus tuli hienosti esiin.

    Maku oli mukavan makea, öljyinen ja vaniljaisuus jatkoi vahvaa esitystään. Vesilisä nosti öljyisyyttä entisestään. Maukas.

    Starward, Kirsch Import, French Oak, 3 y.o., 08/2017-+2/2021, Single Barrel #4289, 55.7%

    Tämä yllätti sulkeutuneisuudellaan. Mallassiirappia ja vähän makeutta ja lisänä loraus pirtua. Ei auennut, ei sitten niin millään. Vesilisä lähinnä laimensi kokemusta, mutta tästä jäi vähän sellainen Alko Viski ”88” -fiilis. Kuin olisi yritetty tiivisteestä tehdä mallasviskiä. Valitettavasti ei jatkoon.

    Starward, The Barrossa Valley, French Oak 4 y.o., 08/2016/-02/2021, Single Barrel #, 52.2%

    Mausteisen neilikkainen tuoksu, kanelia, pureskeltua lyijykynää.

    Valitettavan sulkeutunut tämäkin. Yksioikoinen, vaniljaa ja makeutta, mutta siihen se sitten jäi.

    Veikkaan, että sekä tämä, että edellinen paranisivat huomattavasti avatussa pullossa saatuaan hiukan happea, mutta reiluuden nimissä olisi ollut vähän hölmöä keskeyttää tasting ja palata aiheeseen puolen vuoden kuluttua. Aiheesta käytiin myös yleisössä keskustelua ja tulimme aika lailla yhteisesti samaan tulokseen.

    Starward, Coonawarra French Oak, 4 y.o., 09/2016-02/2021, Single Barrel #2397, 57.2%

    Valitettavasti sama vika kuin kahta edellistä vaivasi tätäkin. Viinimäisin kolmikosta, mutta valitettavan sulkeutunut ja tässä vaiheessa kenties myös maisteltujen viskien määrä saattoi alkaa vaikuttaa tuomioon.

    Olipahan aussiviskejä kerrakseen – eli pieni yhteenveto

    Vaikka se ei ehkä maistelunuoteista käy ilmi, niin kyseessä oli nuorisotermiä käyttäen kyllä kaiken kaikkiaan melkoisen päräyttävä setti. Juhis oli nähnyt huikean vaivan haaliessaan nämä hankalasti saatavat viskit kasaan ja kuten alussa jo todettua, ei tällaista viskimäärää Australiasta ja varsinkaan yhdeltä tislaamolta ole mahdollisuus päästä käytännössä koskaan maistamaan. Hattu siis päästä tastingin järjestäjälle!

    Itselleni kakkossetti toimi näistä parhaiten. Makumaailma oli vaihtelevin ja herätti taatusti eniten keskustelua. Ykkössetti oli hyvä perehdytys tislaamon perusmakumaailmaan. Kolmossetin Single Caskit eivät päässeet säväyttämään aivan siinä määrin kuin olisin olettanut, mutta osasyyksi ainakin itse arvelen jo aiemmin mainitun. Nämä vaatinevat hetken aikaa avatuissa pulloissa möllöttämistä ennen kuin kaikki nyanssit irtoavat.

    Kolmen setin tasting oli upeasti rakennettu ja toimi loistavasti. Väliajalla pupelletut murkinat pitivät pään kirkkaana loppuun asti ja puitteet toimivat hienosti – ja mainittakoon ajankohta huomioon ottaen – myös esimerkillisen koronaturvallisesti.

    Kiitos vielä kerran tästä mahdollisuudesta Finwhiskylle – a.k.a Juhikselle!

  • Maisteltua,  Yleinen

    Glenfiddich – kaikille tuttu, mutta silti vieras

    Sain helmikuun puolessa välissä ilokseni osallistua pienellä porukalla pidettyyn tastingiin – turvavälejä noudattaen ja hygieniasta huolehtien! Emmin aluksi hetken osallistuako vaiko eikö ja syynä tähän oli oikeastaan vain yksi syy: tuossa tastingissä maisteltaisiin Glenfiddichin viskejä. Nehän kun ovat jotenkin oletuksena kaikille niin tuttuja, että onko niissä muka oikeasti mitään maisteltavaa?

    Tuo kolmionmallinen pullo, joka löytyy aika lailla jokaisesta baarista tai eteläeurooppalaisen supermarketin hyllystä silloinkin, kun muita maltaita ei näy mailla halmeilla. 12-vuotias Glenfiddich on eräänlainen käsite. Se on niin tunnettu, että sen hartioilla olevan painolastin vuoksi ihmiset kiertävät sen kaukaa. Sehän on vaan se tylsä tavallinen Glenfiddich – vai onko?

    Glenfiddich on paljon muutakin!

    Tällä kertaa tastingkutsussa oli kuitenkin pieni koukku. Ei sillä, sen verran on kukaan mitään viime aikoina sattuneesta syystä järjestänyt, että olisin osallistunut luultavasti ilman koukkuakin.

    Maisteltavat viskit eivät nimittäin olisi mitään aivan perusrangea. Ne olivat Glenfiddichin Malt Master Brian Kinsmanin valitsemia tynnyrivahvoja Glenfiddichejä, joita ei ikinä tultaisi sellaisenaan pullottamaan tai myöskään maistelemaan kunhan nämä pullot tyhjenisivät.

    Pullojen tarina on myös sinällään mielenkiintoinen, sillä alunperin kyseiset ”näytteet” oli pullotettu syksyllä järjestetyksi tarkoitettua Cinderellan viskiristeilyä varten. Sen siirtyessä hamaan tulevaisuuteen päätti maahantuoja maistattaa näitä herkkuja valikoidulle harrastajaporukalle.

    Ja täytyy myöntää, että silmät kyllä avautuivat! Glenfiddichin perustisle sopii todella hienosti monenlaiseen kypsytykseen ilman, että tisle hukkuu tynnyrin jalkoihin. Ilta opetti paljon ja siitä kuuluu kiitos tastingin puuhamiehinä toimineelle Finwhiskylle, eli Juha-Matti Virkkulalle sekä Beverage Partnersin Jyri Pylkkäselle, mutta ennen kaikkea etäyhteyksillä mukana olleelle Glenfiddichin Global Brand Ambassador Struan Grant Ralphille a.k.a The Whisky Beardille.

    Maistellaan viskiä, mutta syödään ensin!

    Aivan suoraan erikoisuuksien kimppuun ei hyökätty, sillä Jyri oli mukavaksi yllätykseksi järjestänyt alkuun pienen viski-ruoka -parituksen, jossa annoksista vastasi Ravintola W30. Hyvät ja toimivat paritukset! 12-vuotias Glenfiddich sai seurakseen oivallisen porsasannoksen, jonka omenaisuus osui hienosti yhteen viskin omenaisuuden kanssa. 15-vuotias sai seurakseen blinit ja mätimoussen ja 18-vuotiaan kanssa tarjoiltu härkätartar toimi mausteineen upeasti yhteen viskin kanssa.

    Oikein mukava aloitus, mutta sitten siirryttiin itse pääohjelmaan ja sepä olikin varsin vakuuttava. Viskeinä olivat alla mainitussa järjestyksessä:

    • Glenfiddich 15yo Bourbon Barrel abv 63,70%
    • Glenfiddich 10yo Virgin Oak abv 66,00%
    • Glenfiddich 10yo Quarter Barrel abv 58,60%
    • Glenfiddich 12yo Wine Cask abv 55,70%
    • Glenfiddich 15yo Sherry Hogshead abv 62,60%
    • Glenfiddich 17yo Port Pipe abv 59,90%

    Hienoja viskejä kaikki tyynni. Ei minkäänlaisia hämyisiä sivumakuja tai kummallisuuksia, vaan hyvin puhtaita kypsytyksiä, joissa tynnyri tuli hienosti esille silti jyräämättä tisleen omenaisen päärynäistä hedelmäisyyttä alleen.

    Muutama muistiinpanokin tuli rustattua:

    Glenfiddich 15yo Bourbon Barrel abv 63,70%

    Vaniljaisen tomusokerinen tuoksu, hattaraa, vahva bourbonin vaikutus, sitrusmaista kirpeyttä ja mansikkaa. Maku oli öljyinen, vaniljainen, todella tamminen ja metsämansikkainen, raparperia. Vähän kuin olisi mansikka-raparperitorttua syönyt. Pitkä täyteläinen ja raikas jälkimaku.

    Glenfiddich 10yo Virgin Oak abv 66,00%

    Tuoksussa kanelia ja paahdettuja kastanjoita. ”Raakaa” puuta, kuin kääntelisi kuivunutta puutikkua käsissään siten, että sen säikeet erottuvat toisistaan. Jotain aavistuksen taikinaista. Makupuolella mausteinen, kanelia, muskottia, paksua vaniljaisuutta.

    Glenfiddich 10yo Quarter Barrel abv 58,60%

    Toffeeta, oliiviöljyä, puhdasta maltaisuutta, omenaa. Tämä oli itselleni näistä selvästi hankalin löytää tuoksuja ja makuja, mutta toi hyvin esiin Glenfiddichin tisleen luonnetta.

    Glenfiddich 12yo Wine Cask abv 55,70%

    Tuoksussa vaaleita makeita hedelmiä, sokerinen, toffeinen, paahtovanukasta, aavistus kirpeää viinisyyttä. Maku oli puhdas, maltainen, aavistuksen kirpeä ja erittäin erittäin täyteläinen. Upean pitkä ja kestävä jälkimaku – todella ”maiskuteltava” viski!

    Glenfiddich 15yo Sherry Hogshead abv 62,60%

    Hieno ja puhdas sherrykypsytys vailla minkäänlaisia sivunuotteja kuten kumisuutta, rikkisyyttä tms. Ei ehkä se anteliain sherrytynnyri, mutta todella hyvin balanssissa tisleen kanssa. Punaisia marjoja, vadelmia, punssimaisuutta, mausteisuutta ja pientä pippurisuutta.

    Glenfiddich 17yo Port Pipe abv 59,90%

    Suklaiden, rusinoiden ja mausteiden ilotulitus. Pehmeä, mehukas, nahkainen, täyteläinen. Hienon hieno viski, mutta tällä kertaa jäi itselläni huikeudestaan huolimatta viinitynnyrikypsytetyn jalkoihin.

    Ja ne loppusanat…

    Itselleni näistä parhaaksi osoittautui Chateau de Charronin Chablis-viinitynnyrissä kypsytetty versio. Sen hedelmäisyys jotenkin entisestään nosti esiin tislaamon oman tisleen hedelmäisyyttä ja se tuki hienosti Glenfiddichin omia peruspiirteitä niitä kuitenkaan peittämättä.

    Valitettavaa on, että tietyllä tapaa tällaisten erikoisuuksien kohdalla Glenfiddichin oma mammuttimaisuus aiheuttaa sen, että tällaisia spesiaaleja nähdään markkinoilla ani harvoin – jos koskaan. Toivotaan kuitenkin, että nämäkin kokeilut jatkossa poikivat lisää hienoja viskejä sen niin tutun, mutta kuitenkin ehkä sittenkin aika vieraan Glenfiddichin tislaamon tuotantoon.

    Kiitos vielä kerran hienosta tilaisuudesta! Taidanpa ottaa seuraavaksi siivun Glenfiddichiä. Se saattaa olla monivivahteisempi tislaamo kuin moni meistä luuleekaan.