Aina välillä pitää vähän ”vatkata pönttöä” ja kokeilla jotain uutta! Pöntönvatkaamiseen tarjoutui tilaisuus huhtikuun lopulla, kun laitoimme tequilaseura Añejon kanssa hynttyyt yhteen hauskaksi iltapäiväksi.

Idea yhteisen tastingiin tuli viime tammikuussa Tequilaseura Añejon puheenjohtajalta Immosen Antilta, joka oli kokeillut kepillä jäätä Viskisiepon suuntaan. Kuulemani mukaan kaimani Antti oli joutunut suorittamaan melkoista salapoliisintyötä saadakseen Viskisiepon henkilöllisyyden selville, joten jätettäköön se tässäkin mainitsematta – tietäjät tietää jne.

Kokoonnuimme Helsingin Hakaniemessä sijaitsevalle Olvin konttorille idean ollen kolme erilaista viskiä viskiharrastajilta ja kolme erilaista tequilaa tequilaharrastajilta. Ei kalleimpia, ei kaikkein hienoimpia, vaan läpileikkaus siihen mitä nämä jalot juomat voivat olla.

Kuuden hengen porukan kesken tunnelma oli vähintäänkin lämminhenkinen. Homma lyötiin käyntiin tequiloilla niiden aavistuksen kevyemmän luonteen vuoksi.

Tequila – sehän on sitä mistä tulee paha olo!?

Vai onko sittenkään? Suurimmalla osalla meistä tequilasta tulee mieleen sitruuna otsaan ja suolaa silmiin. Niin se ainakin aikanaan itsellä joskus meni. EI! Tequila on monivivahteinen juoma siinä missä viskikin, joskin aliarvostetumpi juuri edellä mainitusta syystä, jossa se mielletään baarissa shotteina juotavaksi loppuillan lärvijuomaksi.

Tequila on paljon muutakin. Ja hyvä tequila vielä enemmän. Se on parhaimmillaan yhtä aromikasta kuin mikä tahansa tislattu ja kypsytetty juoma. Tequilaa on monenlaista. Löytyy kypsyttämätöntä blancoa, hetken kypsynyttä reposadoa, pidempään tynnyrissä möllötellyttä añejoa ja vielä pidempään kypsynyttä extra añejoa. Näistäkin löytyy hyvää infoa Añejon sivuilta.

Aito tequila valmistetaan vain ja ainoastaan Meksikossa siniagavesta. Tequila-nimikettä saa käyttää, jos 51% valmistuksessa käytetystä raaka-aineesta on siniagavea, mutta aito laatutequila on 100% aitoa tavaraa. Vähän siis kuin esim. bourbonissa pitää olla 51% maissia ja ruisviskissä 51% ruista.

Tequilanmaistelu aloitettiin Tequila Aha Toro Blancolla. Vinkeän näköiseen siniseen pulloon loroteltu 40% vahvuinen juoma kirvoitti itseltäni seuraavanlaisia kommentteja: tuoksussa new makea, raikkautta, aavistus mentholia. Maku oli raikkaan pehmeä mentholmaisen raikkauden jatkuessa. Yllättävän hedelmäinen jälkimaku.

Seuraavaksi siirryimme jonkin aikaa kypsytetyn reposadon pariin. Casamigos Reposado 40% puski tuoksussa makean siirappista vaniljaa – vaniljauutetta jopa – sekä valkosuklaata. Maku oli selvästi mausteisempi. Vaniljaa, kanelia, suklaisuutta. Suuntuntumaltaan mukavan öljyinen.

Kolmantena tqeuilana oli Casa Noble Anejo 40%. Tämä oli selvästi ottanut (luonnollisesti) eniten makua tynnyristä itseensä. Tammista mausteisuutta tuoksussa. Neilikkaa, kanelia, aavistus jotain fenkolimaista. Maussa oli hauskalla tavalla kuivaa tammea, joka ajan kanssa makeutui. Tämäkin oli selvästi jollain tapaa öljyisen tuntuinen. Liekö sitten tyypillistä laatutequiloille? Kokemusta ei ennen tätä ole niin kovasti karttunut, että osaisin sanoa onko tämä tyypillinen piirre.

Seuraavaksi viskien pariin:

Aloitusviskinä toimi Viskipullopostia -Lauran mukanaan tuoma irkkuviski Dead Rabbit. Kevyen kukkainen ja hedelmäinen aloitus, joka antoi hyvän kuvan Irlannin huimaa nostetta saaneesta viskiskenestä ja kirvoitti mainiosti kielenkannat. Banaania, vaniljaa, mangoa ja ananasta tuoksussa – varsinainen hedelmäsalaatti! Maku oli mukavan pehmeä ja kermainen – hedelmätoffeinen.

Seuraavaksi pöytään lyötiin allekirjoittaneen mukanaan tuoma Arran Sherry Cask, joka tynnyrivahvana esimerkkinä tymäkästä sherrykypsytyksestä laittoi jo osan porukkaa yskimään ennen pienen vesitilkan lisäämistä. Hieno viski, vaikka itse sanonkin. Upeasti sherryä, nahkaa jne. Lisänuotteja voi lukea täältä.

Kolmantena viskinä astuttiin savun maailmaan. Viskisiepon mukanaan tuoma Ardbeg Wee Beastie kirvoitti viimeistään kielenkannat. Tömäkkää savua ja nuoruuden intoa riitti! Nokisen tervaista savua, mutta silti myös hedelmäisyyttä ja grillauksen fiiliksiä.

---

Kaiken kaikkiaan kovin silmiä avaava hetki, jossa kaksi erityyppistä tislattua juomaa kohtasivat hienolla tavalla – ihmisiä unohtamatta! Iltapäivämme jatkui vielä hetken Olvin tiloissa juomia maistellessa, kunnes allekirjoittanutta kutsui muutaman korttelin päässä jo aikaisemmin varattu ilta muiden ystävien kanssa. Kiitos vielä kerran näin jälkikäteen homman primus motoreina toimineille kaima-Antille ja Viskisiepolle ja muulle paikalla olleelle maan mainiolle seurueelle!