-
Maailman toisella puolen
Uusi-Seelanti ei varmasti tule monelle mieleen ensimmäisenä kun puhutaan viskistä. Maailman toisella puolellakin on kuitenkin aikanaan viskiä tehty – ja tehdään taas. Maistelussa kolme jo edesmenneen Wilson’sin tislaamon tuotetta.
Wilson’sin tislaamo on aikojen saatossa tunnettu usealla eri nimellä: Willowbank, Wilson’s, Dunedin, Lammerlaw ja onpa sitä pullotettu myös nimellä Milford. Koska tällä kertaa kyseessä oli Wilson’sin nimellä pullotettuja viskejä, niin puhuttakoon viskeistä sillä nimellä. Olihan se tislaamon alkuperäisen brändin nimi.
Tislaamo itsessään aloitti tislauksen vuonna 1969 ja tunnettiin nimellä Willowbank. Bakerin perheen perustama tislaamo sijaitsi Uuden-Seelannin Eteläsaarella Dunedinissa. Ensimmäinen viski julkaistiin myyntiin asti vuonna 1974 nimellä Wilson’s. Vuonna 1981 tislaamon osti Seagram’s, joka vaihtoi teräksestä tehdyt tislauspannut kuparisiksi ja vaihtoi viskin nimeksi Lammerlaw.
Tislaamo suljettiin vuonna 1997, kun se myytiin tuolloin australialaiselle Foster’sille, joka on tunnetumpi siitä sinietikettisestä oluestaan, jonka etiketissä on iso F-kirjain. Jostain syystä Foster’s kuitenkin päätti aika lailla siltä istumalta, että koko tislaamo suljetaan ja puretaan. Kuparipannut ja kolumnitislaimet myytiin Fijin saarelle, jossa niillä alettiin valmistaa rommia.
Tislaamon jäljelle jääneet viskivarastot omistaa nykyään The New Zealand Whisky Company, joka on julkaissut tuota varastoa sitten useammankin nimen alla – esimerkkinä jo mainittu Milford. Mikä hienoa, aloitti samainen tekijä vuonna 2021 uudestaan tislaamaan viskiä Uudessa-Seelannissa yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Uutta on siis tulossa myös tältä saarelta!
Sampleista tässä vaiheessa suurkiitos Viskisiepolle!
No miltä ne Wilson’sin viskit sitten maistuivat?
Wilson’s, 37.5%
Tuoksussa sokerikuorrutetta, vatkattuja munanvalkuaisia, keltaisia luumuja ja tölkkiananaksista ylijäänyttä mehua. Todella makea tuoksu, mutta mukana ihan mukava hedelmäisyys.
Maku kärsii alhaisista prosenteista. Maltaista makeutta, vaniljaa, aavistus hedelmäisyyttä. Pieni mentholinen vivahde lopussa.
Matalat voltit eivät oikein jaksa kantaa kaikkia makuja loppuun asti. Viskisieppo on kovasti on yrittänyt selvitellä mikä noiden prosenttien takana oikein on ja selvitystyö jatkuu edelleen.
Wilson’s 7 y.o., 37.5%
No huppista! Ensinuuhkaisulla tuli kyllä sellainen makeiden hedelmien ilotulitus, että oksat pois. Banaania, mansikkaa – kuin mansikka-banaanipirtelöä haistelisi. Mukana on myös makeita mausteita. Muskottia, anista ja sen päälle vielä punaisia lakunauhoja.
Matalat voltit eivät itseni kohdalla taaskaan oikein jaksa kantaa makuja ja tekevät makujen erottelusta jotenkin hankalaa. Punaiset lakunauhat (sellaiset Snöret – jos joku muistaa) jatkavat makuun. Toisaalta todella pehmeä ja suunmyötäinen. Jälkimaussa on pieni kuivan tamminen vihvahde, joka kuitenkin katoaa nopeasti.
Wilson’s 21 y.o., 42.7%
Tuoksussa kuivattuja ananaksia ja mangoa. Vaaleaa juoksevaa hunajaa. Vaniljaa. Pehmeän pyöreä tuoksu. Mukana on myös joku hauskan pölyinen vivahde. Makea, mutta alla on myös jotain kuivaa. Ei ehkä tammea, mutta jotain puumaista.
Suutuntuma on öljyinen. Huomattavasti nuorikoita kuivempi. Sekalainen sekoitus viljanjyviä. Todella puhdas ja herkkä. Vihjaus kuivuneesta ruohosta. Kuin ajaisi nurmikkoa hellejakson jälkeen ja suuhun lentäisi sen synnyttämää pölyä.
Todella herkkä ja jollain tapaa hauras viski.
Mielenkiintoinen ja harvinainen kolmikko. Nämä oli ilo maistaa, vaikka ne eivät mitään hiuksia nostattavia viskejä olleetkaan. Kuitenkin tärkeä osa yhden kaukaisen maan viskihistoriaa, joka onneksi on saamassa jatkoa.
Ps. kuvan kaveri välittää aika lailla fiilikset ensinuuhkaisusta.
Pps. Sample uuden tislaamon New Makestakin löytyy kaapista. Sekin on menossa piakkoin maistoon!
Lähteenä tislaamon historiassa käytetty sivustoa Whiskipedia.
-
Foorumi elpyy luettavaksi!
Virtuaalinen viskiforum oli suuri osa vanhoja sivujani. Se keräsi yhteen viskiharrastajia ennen Facebookia ja muita varsinaisia sosiaalisen median palveluja – toki ollen itsessään sosiaalinen media jo ennen edellä mainittuja. Keskustelu kävi vilkkaana. Yhteensä vuosien saatossa foorumilla aloitettiin 2156 uutta keskustelua joiden alta löytyy lukematon määrä viestejä. Rekisteröityneitä käyttäjiäkin oli useita satoja.
Virtuaaliselle viskiforumille kertyi siis melkoinen määrä suomalaisen viskiharrastuksen historiaa, josta löytyy varmasti jokaiselle muisteltavaa ja luettavaa – oli sitten aikanaan itse foorumilla aktiivinen tai vasta hiljattain viskin pariin vihkiytynyt. Uuteen sivupohjaan siirtyessä vanhalle foorumille oli kuitenkin aika heittää hyvästit sellaisenaan.
Pähkäilin hetken itsekseni kuinka foorumin tekstit saataisiin takaisin luettavaan muotoon ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon, kunnes Viskisieppo-blogin ylläpitäjä Mika H. otti minuun yhteyttä. Koska herra osaa koodaamisen jalon taidon, oli aktiivinen viskikaappilainen heti alusta asti ja kaiken lisäksi olemme pyörineet samoissa viskiympyröissä miltei harrastukseni alusta alkaen, tarjoutui hän auttamaan urakassa.
Paria lähettämääni tiedosta tutkimalla hän pyöräytti ohjelman, joka muuntaa liian pitkään viskitastingissä viihtyneen kirjoittamalta mongerrukselta näyttävät tiedostot takaisin luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.
Perusrunko on nyt valmiina ja yritän tulevien viikkojen aikana pikkuhiljaa viritellä foorumin tekstejä jälleen luettavaksi. Aktiivisena toimivana foorumina Virtuaalinen Viskiforum ei vanhassa muodossaan jatka, mutta sen sisältö tulee ajan kanssa takaisin selailtavaan muotoon. Pieniä haasteita saattaa olla vielä edessä, kuten mainittujen yli 2000 sivun parsiminen takaisin järkevään järjestykseen, mutta tahtotila on kova.
Jahka saan foorumin sisällön järkevällä tavalla järjesteltyä, niin liitän ja linkitän tämän suomalaisen nettiviskittelyä sisältävän kokoelman myös tänne sivuilleni pengottavaksi.
Ja jos ei muuten, niin saapa hyvän syyn naukkailla muutaman viskin tällaisen virtuaalisen rakennusprojektin yhteydessä!
