Pullotus

Suurin osa viskistä laimennetaan ennen pullotusta. Minimivahvuus on 40%, mutta yhä useammin viski pullotetaan nykyisin tätä vahvempana. Yleisimmin kuitenkin 40-46% vahvuisena.

Osa viskistä pullotetaan niin sanottuna cask strength -tuotteena, eli viskiä ei pullotuksen yhteydessä laimenneta. Loppu kypsynyt viski laimennetaan ja pullotetaan tavallisena viskinä.

Suodattamaton vs. suodatettu

Viskipullon kyljestä saattaa löytää maininnan ”Non-chill Filtered”. Tähän kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota. Se tarkoittaa, että viskiä ei pullotusvaiheessa ole kylmäsuodatettu.

Kylmäsuodatus otettiin aikanaan käyttöön siksi, että suodattamaton viski saattaa pullossa ollessaan samentua jos lämpötila laskee liian alhaiseksi – vähän kuin oliiviöljy. Samean näköinen viski saattaa karkottaa asiasta tietämättömän. Onko viski kenties pilalla jos se näyttää samealta?

Vastaus: ei ole. Se on parempaa! Kylmäsuodatuksessa viskin lämpötila lasketaan huomattavan alhaiseksi, jopa alle 0 °C. Samalla se pusketaan läpi ohuesta paperista tehdyistä suodattimista, jotka nappaavat mukaansa tiettyjä valmistus- ja kypsytysvaiheessa viskiin liuenneita öljyjä ja estereitä.

Nämä öljyt ja esterit ovat kuitenkin olennainen osa viskin tuoksua, makua ja suutuntumaa. Kun ne suodatetaan pois myös osa viskin luonteesta katoaa. Suodattamista käytetään silti edelleen yleisesti. Suodattamisella on havaittava vaikutus, jonka huomaa jos pääsee maistelemaan rinnakkain esimerkiksi saman tislaamon suodatettua ja suodattamatonta viskiä.

Itse olen suodattamattomien viskien kannalla. Ne maistuvat täyteläisemmiltä, öljyisemmiltä ja niiden suutuntuma on omaan suuhuni sopivampi. En silti karta suodatettujakaan viskejä ja muutaman oman lempitislaamoni tislaamopullotteet ovat suodatettuja. Silti väitän näiden tislaamoiden suodattamattomia viskejä maistaneena, että ne hyötyisivät huomattavasti jos suodatusta ei käytettäisi. Ne olisivat luonteikkaampia, täyteläisempiä ja maukkaampia.

Suodattamiseen syyllistyvät yleensä suuremmat valmistajat, joiden on pakko myydä viskiä suurelle yleisölle. Samea viski hyllyssä ei myy, mutta onneksi tämä mielikuva on muuttumassa!

e150

Väriaineiden käyttö viskeissä on yleistä. Syy tähän on, että viskin halutaan näyttävän hyllyssä tasalaatuiselta. Toinen syy on se, että tummemman värinen viski myy paremmin. Älä kuitenkaan haksahda viskiostoksille värin perusteella!

Ainoa sallittu väriaine jota viskin värjäämiseen saa käyttää on sokerikulööri, jonka teollinen e-koodi on e150. Kyseessä on värjäämiseen käytetty laillinen lisäaine, jota käytetään esimerkiksi virvoitusjuomissa. Sokerikulööri on käytännössä poltettua sokeria, joka valmistetaan kemiallisesti.

Tarkemmin määriteltynä alkoholijuomissa käytetty e150 on emäksinen sulfiittisokerikulööri E150b, joka valmistetaan lämpökäsittelemällä hiilihydraatteja rikkiyhdisteillä. (lähde: Wikipedia)

Kannattaa siis oikeasti miettiä haluaako maistaa viskissään rikillä sotkettua sokeria! Se ei sinällään tee viskistä pahaa, koska sitä käytetään todella pieniä määriä, mutta kysymys kuuluu miksi sitä yleensä käytetään, jos sen ainoa tarkoitus on värjätä viskiä? Me emme maista väriä! Sen ainoa tehtävä on tehdä viskistä paremman väristä, ei makuista.

Kiinnitä siis huomiota siihen lukeeko ostamasi viskipullon kyljessä teksti ”Natural colour”. Jos näin on, ei viskiin ole lisätty teollisia väriaineita – ja se on hyvä se!

Tynnyrivahvaa vai ei?

Suurin osa viskeistä pullotetaan valmiiksi laimennettuina. Tuliko yllätyksenä? Tislaamolla on siis lisätty vettä ostamaasi pulloon! No se ei kuitenkaan aina ole huono juttu. Viskit laimennetaan yleisesti pullotusvahvuuteen jo käytännön syistä. Suurin osa viskiä maailmalla ostavista varmasti kavahtaisi jos etiketissä lukisi yli 50% lukemia.

Yleisimmin viski laimennetaan pullottaessa 40-46% tilavuusvahvuuteen. Lain mukaan 40% on pienin vahvuus jolla mallasviski saadaan pullottaa. Valitettavan usein edelleen näkee, että tislaamot tyytyvät tähän minimiprosenttiin, kun niiden viskit hyötyisivät selvästi niin maun kuin tuoksun kannalta hieman vahvemmasta pullotusvahvuudesta.

Viime aikoina yhä useampi tislaamo on kylmäsuodatuksen hylätessään nostanut myös pullotusvahvuutta. Osasyynä tähän on, että yli 46% vahvuudessa viskissä olevat luontaiset öljyt eivät kiteydy ja sameuta viskiä niitä varastoitaessa tai esille pantaessa.

Tislaamot ja erityisesti yksityiset pullottajat pullottavat myös ns. tynnyrivahvoja viskejä. Niitä ei siis laimenneta pullotusvaiheessa, vaan laimentaminen jätetään niistä nauttivan kuluttajan vastuulle. Riippuu täysin viskistä, ja ennen kaikkea sen kypsytykseen käytetystä tynnyristä/tynnyreistä kuinka vahvana tällainen viski pullotetaan.

Iäkkäämmät tynnyrivahvat viskit ovat saattaneet menettää kypsytysvaiheessa huomattavan määrän alkoholistaan, mutta nuoremmat tynnyrivahvat viskit saattavat yltää jopa lähemmäs 65% tilavuusprosenttilukemiin.

Suuremmalle kuluttajaryhmälle tällaiset prosenttiluvut saattavat olla melko tyrmääviä, mutta toisaalta ne sallivat harrastajalle mahdollisuuden laimentaa viskin omaan suuhunsa sopivaksi.

Mitään tiettyä ohjenuoraa sille ostaako tynnyrivahvoja vai normaalivahvuisia viskejä en osaa itsekään antaa. Itse suosin tynnyrivahvoja viskejä jos sellaisia on saatavilla, mutta toisaalta nautin myös ns. valmiiksi laimennetuista viskeistä. Moni tislaamo onneksi tietää mikä on juuri heidän viskilleen se oikea pullotusvahvuus.

Pääasia kuitenkin on, että ostat viskiä!