takaisin

Laphroaig

Laphroaig sijaitsee Islayn etelärannalla naapureinaan Lagavulin ja Ardbeg. Laphroig on gaelin kieltä ja tarkoittaa kutakuinkin "Kaunista laaksoa leveän lahden rannalla". Tislaamon perusti 1812 John Johnston, jonka veli vuodesta 1817 alkaen johti naapuritislaamoa joka nykyisin tunnetaan nimellä Lagavulin. Vuonna 1847 John Johnstonin poika Donald kuoli tipahdettuaan sammiolliseen Burnt Alea, viskin valmistuksen yhteydessä syntynyttä sakkaa.

Vuonna 1837 Laphroaigin viereen perustettiin jälleen yksi tislaamo lisää. Keski-skotlantilaiset tislausperinteistään tunnetun Steinin perheen veljekset kutsuttiin johtamaan tätä Kildatonina tai Ardenistielina tunnettua tislaamoa. Kuuluisin veljeksistä, Robert, oli kymmenisen vuotta aikaisemmin keksinyt ensimmäisen jatkuvan tislauksen menetelmän. Ardenistiel kuitenkin liitettiin myöhemmässä vaiheessa osaksi Laphroaigia. Tämä johtui lähinnä siitä seikasta, että tislaamon johtaja oli kiinnostunut ohramaltaiden kuivatuksen sijaan palvikinkun tuottamisesta, johon ohran kuivatukseen sopiva mallastamo käytännössä oivallisesti sopiikin.

Aika kului ja vuonna 1908 Johnstonin sisarukset perivät tislaamon ja heidän kuoltuaan 1928 tislaamon omistajaksi tuli Isabellan poika, Ian Hunter. Vuonna 1934 otetussa valokuvassa näkyy tislaamossa työskennellyt sihteeri, Bessie Williamson, joka oikealta koulutukseltaan oli kemisti. Bessiestä tuli vuonna 1954 koko Laphroaigin johtaja kun hänen oivallinen sihteerintyönsä palkittiin jättämällä tislaamo hänen käsiinsä. Hän ei ollut ensimmäinen nainen tislaamon johdossa, mutta tuohon aikaan ainoa koko Skotlannissa. Bessiestä tuli tunnettu hahmo viskimaailmassa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1972, mutta jatkoi silti asumistaan Laphroaigin viereisessä Ardenestiel housessa.

Laphroaigilla on omat turvepeltonsa suolla lähellä Port Ellenin lentokenttää. Huhtikuussa turve leikataan ja pinotaan. Elokuussa turve kerätään kuivumaan ja käytetään seuraavalla tislauskaudella. Alunperin vuonna 1882 käyttöön otetut tislauspannut saivat tuotantomäärien kasvaessa kaverikseen vuonna 1923 tismalleen samanlaiset pannut. Vuonna 1968 lisättiin vielä pari tislauspannua lisää, sekä vuonna 1974 vielä yksi spirit still. Yhteensä pannuja on siis seitsemän. Laphroaig käyttää edelleen lattiamallastusta, ollen siten ainoa tislaamo joka Bowmoren lisäksi tätä menetelmää enää käyttää. Turpeisen vetensä Laphroaig ottaa Klibriden joesta.

Laphroaigin etiketti ja tislauspannu