Islay 2008 -matkaraportti

______________________________________________________________________________

Tässä nyt jo aiemmin uhkailtu raportti viskimatkastamme rakkaalle saarelle.

[center]Islay 2008 - Kuuden äijän (uusinta)visiitti viskisaarelle[/center]

Menomatkapäivä

Kupletin juoni on pitkälle sama mikä viimevuotisen reissun (http://www.viskikaappi.net/yabb2/YaBB.pl?num=1186053873) alkuperäisessä plänissä: KLM:n lento Hki-Ams-Gla, Glasgowista bussi Kennacraigiin ja sieltä lautalla yli Port Elleniin Islaylle.

Schipolin kentällä etsimme Glasgowin lennon portin ja kipaisemme "irlantilaiseen" "pubiin", joka on lähellä porttia. Olutta ja pubimässyä naamariin ja sitten koneeseen. Glasgowiin päästyä nostamme seinästä puntia ja suunnistamme taksiin. Meidät kuusi survotaan tiukasti normitaksiin (seinästä avautuvilla penkeillä ei kovinkaan mukava velloa), millä suhailemme Buchanan Bus Stationille. Bussi tulee tupaten täyteen ja huomaamme että oli taas hyvä muuvi ostaa liput etukäteen asemalta: bussista lippunsa ostavat jäivät odottamaan kunnes lipulliset olivat ensin päässeet sisään. Bussimatka sujuu vanhaan tyyliin, joskin tällä kertaa ruuhka Glasgowin keskustassa ei ole niin paha kuin viimevuotisen terrori-iskun jälkikuohuissa. Matkalta napsitaan vielä irtomatkaajia pysäkiltä ja saan viereeni kaksikin eri skottiherraa, kummatkin kovia kuorsaajia...

Kennacraigissa hetken odotettuamme The Arran -nimetty kippo lipuu laituriin. Viime reissun veteraanit tietävät jo baarin lokaation, joten valtaamme lautan ilman verenvuodatusta ja varaamme viimevuotisen sohvaloossin käyttöömme. Poikkeuksellisesti baari avautuukin jo ennen laiturista irtaantumista, joten pääsemme tuhoamaan Islay Ales/viski/gintonic -annoksia etuajassa. Koska pitää kanssa syyä välissä, käymme pikkuryhmissä kaljaasin ruokalassa mässyllä. Itselle maistui irish stew ranskalaisilla, oli kyllä poikkeuksellisen hyvä annos. Pian saavummekin yömyöhään Port Ellenin laituriin, missä meitä odottaa Christine Logan autoineen. Luotisuoraa tietä pimeässä kohti Bowmorea, missä laukkujen dumppauksen jälkeen majoitukseemme (Old Bakery) suoritamme "we have arrived" -ilmoittautumisen Lochside Inniin parin dramin verran.

1. Päivä

Bowmore

Heti aamusta on buukattu naapuriin Bowmore-tislaamon "craftman's tour". Visitors' centerissä hetken krääsäyytsimisen jälkeen siirrymme tislaamopomo Eddie McAfferin johdolla tislaamokierrokselle. Veteraaneille tämä on jo tuttu setti, mutta siitä huolimatta sekä meille että uusille tyypeille täysin paikallaan. Malting floorilla pääsemme taas testaamaan maltaan pöyhimistä mallaslapiolla. Eddie tuttuun tapaan juttelee rentoon sävyyn kaikesta mitä hänelle eteen heitämme, ei ole todellakaan mikään kiire fiilis. Malting floor/kiln -rakennuksesta ulos tullessamme huomaamme että tislaamon etupihaan on vedetty kunniaksemme Suomen lippu liehumaan (Saksan lipun kaveriksi). Sentoo! Huomio, katse oikeaan...äinn! Isänmaalliset kyyneleet silmistä pyyhittyämme jatkamme kierrosta ja käymme läpi kuivatusuunin, lauhdutinsysteemin (viereinen uimahalli saa siitä vetensä lämmitettyä), mallasmyllyn, mäskäysastiat ja viimein low wines- ja spirit still -pannut. Bowmorella, kuten muillakin tislaamoilla, käytetään Mauri-nimistä hiivaa...en tarkistanut, oliko säkillä tupee.

Ja vihdoin sitten päästään Itse Asiaan, eli Warehouse no 1:n puolelle maistelemaan. Mukaan tulee lasipullo new makea ja varastossa Eddie nassauttaa auki pari tynnyriä, yhden -95 bourbon-kypsytetyn ja yhden -99 sherryvastaavan. Näyttää aika samalta kamalta mitä viimekin vuonna. Ja eikun juomaan... Meidän särpiessä ja fotaillessa Eddie suorittaa oman "vattauksen", eli kaataa kolmanteen lasiin bourbonkypsytettyä ja hieman vähemmän sherrykypsytettyä sekaan. Tämä pikablendi hyvin ilmentää sherryn pehmentävää vaikutusta ja saa hyvät pisteet arvostetulta juryltämme.

Tynnyrifiilistelyn jälkeen siirrymme takaisin visitors' centeriin ja sen yläkerran chillailutilaan, missä Eddie kaataa vielä lasilliset (16yo -92 wine cask matured, 53,5%, 6y bourbontynskässä, 10y viinitynskässä). Tämän jälkeen hän hyvästelee revohkamme ja jäämme hiimailemaan hetkeksi viskiä nauttien. Juotavan loputtua palaamme alakerran shoppiin, missä suoritamme ostoksia: itselle tarttuu käteen Bowmore Maltman's Selection -pullo (100 puntaa) ja otan haltuuni myös aiemmin minulle varatun Feis Ile 2008 -pullotteen (8 yo, 80 puntaa). Astelemme ostoskasseinemme majoitustiloihin, jonne Christine pian kiikuttaakin ison tarjottimellisen pikku kolmioleipiä ja kattilan kasviskeittoa. Palvelu pelaa!

Lagavulin

Lagavulinin visitors' centerissä on hiljaista ja saamme tietää että distillery manager Graham Logie ei ole vielä tavattavissa, hän oli vetämässä työhaastattelua. Pitäisiköhän heittää CV sisään?. Jarkon harmitellessa Feis Ilen aikasia varastokierroksia ja niiden puutetta muina aikoina, tiskintakana hymyilevä Marjorie kysyy: "Ai te haluaisitte tutustua varastoihimme?". Vastausta ei tarvinnut puoleltamme kauaa arpoa. Marjorie miettii hetken, tokaisee laittavansa visitors' centerin ovet lukkoon ja nykäisee kaaderimme mukaan kohti varastorakennusta. Kirmaamme sateen läpi pitkin liukasta asvalttiramppia ja tupsahdamme hämyiseen tynnyrivarastoon, missä meitä tervehtii menninkäisen näköinen ukkeli.

Marjorie esittelee warehouse manageri Iain MacArthurin heti lempinimellä "Pinky" ja hakee pitkän lasisen "koeputken" pikkuisten muovishottilasien kera valmiiksi. Sen jälkeen todistammekin astetta perverssimmän lappotekniikan: Pinky ottaa normaalin metallipipetin, mutta sen sijaan että stoppaisi vaan sormellaan yläpään, hän suullaan imaisee koko putkilon täyteen ja sen jälkeen lorottelee noin pullollisen verran viskiä "koeputkeen". Siitä sitten alkaa annostelu pikkukuppeihin "marskin mitalla", viskiä loiskuu piripinnan yli käsille ja pitkin lattiaa. Ja kun härmäläinen saa jotain lasiinsa niin juotavahan se on! Alussa jaksamme nuuhkia ja haistella viskiä asiantuntevasti, mutta Pinky alleviivaa että "kun kerran otettiin tynskästä tän verran kamaa niin se on sit juotava kaikki kans!". Mehän tottelemme. Kesken alkukorkkauksen varastoon pölähtää sekalainen sakki muita turisteja (ruotsista ja saksasta) ja saavat hekin osansa viskikaadosta. Seuraavien tynnyrien avautuessa heidän rintamansa kuitenkin murenee ja jäämme taas varastoon monopoliasemiin.

Ensimmäiseksi maistamme 15-vuotiasta sherry-cask Lagavulinia, sen jälkeen vuoden -66 (cask number 552, n.42%) ja -69 (quarter cask) tuotoksia. Lopuksi vielä Classic Malts -tynskästä (8yo, hogshead, vuoden 2000 ensimmäinen tynnyri) ja päälle vielä -97 nuorikkoa. Tässä vaiheessa alkaa jo posket punottaa ja nauru on herkässä. Tiukan tinaamisen yhteydessä menee jo sen verran pasmat sekasin että ei tule pidettyä lukua juoduista annoksista. Pinkyltä riittää juttua ja hauskaa pottuilua mutta saamme kuulla hieman "hyshys"-juorujakin. Yhdessä vaiheessa hän intoutuu taputtelemaan viskiä Jarkon kaljulle, josko siihen lähtisi kasvamaan paremmin kuontaloa. Voe perkele...viime vuonna herra sai viskikasteen Jim McEwanilta, nyt läpsitään Lagavulinilla vuoden 1966 tynnyrikamaa kaljuun. Me muut olimme taas kateudesta vihreinä...

Kun siirrymme takaisin visitors' centeriin, on "merenkäynti" sen verran kovaa että osan porukasta pitää ottaa pieni istumisbreikki kalibroidakseen keinohorisontin. Ennen kuin poistumme, ehtii Grahamkin piipahtamaan vaihtamassa muutaman sanan.

Laphroaig

Lievästi humaltunut porukkamme karauttaa "lappiraikaan" pihaan. Sekalaisen pihahäröilyn päätteeksi sisäistämme itsemme sovittuun tapaamiseemme visitors' centeriin, missä FOL-jäsenet ilmoittavat nimensä/jäsennumeronsa "maatodistusten" kirjoittamista varten. Pian siirrymme chillailuhuoneen puolelle, mihin meille on katettu maistiaisiksi Laphroaigin 10yo, 15yo ja 25yo. Tässä vaiheessa homma sortuukin hieman kaaokseksi, visitors' centerin vastanimitetty manageri Vicky puhuu kärsivällisen vuolaasti ja mainosmaisesti viskeistä...me yritämme "maistella" niitä asiantuntevasti. Fakta on vaan se, että me olemme *humalassa*. Toivottavasti kukaan ei nähnyt meidän älämölöporukkaa FOL:in webbikamerassa. Ennen poislähtöä pinkaisemme tietysti ottamaan ne pakolliset kuvat "LAPHROAIG"-seinätekstin alle.

...jatkuu seuraavassa postauksessa...

______________________________________________________________________________

Shinobi (11.11.2008 12.30.51 last edit 11.11.2008 15.13.46)

...matkakertomus jatkuu...

2. Päivä

Aamun valjetessa huomaa ekan päivän hurvittelun painavan yllättävänä vähän. Olo aamiaisella on hilpeän reipasta, ilman sen ihmeempää krapulavalittelua.

Bruichladdich

Aamiaisen jälkeen suuntaamme Christinen kyydillä kohti Bruikkaa, koko ajan tietoisina siitä ikävästä tosiasiasta että Jim McEwan ei olisi siellä meitä vastassa, mies oli työmatkalla Hollannissa. Ekalla Islay-reissulla Jimin tarjoama tajunnanräjäytys oli vielä tuoreessa muistissa veteraaneilla. Hetken tislaamon shopissa ihmeteltyämme hyppäämme takaisin Christinen autoon ja hurautamme ylävarastolle tarkistamaan yhtä tynnyreistämme. Vastassa olevalla varastojannulla on käsissään pieni ja isompi 0.7l sample-pullo Lochindaal-tynnyrin sisuksia. Isomman pullon verojen maksamisesta tuleekin sitten pikku probleemi eteen: maksuvälineeksi haluttaisiin shekki; käteinen tai luottokortti ei käy. Joku kumma sääntö, joka kai pyrkii "personoimaan" maksun jotenkin. Voi tätä kaksoishanojen ja kokolattiamattojen maata...

Jätämme toimistoneidin (Joanne, joka oli ennen Ardbegillä) ratkomaan asiaa kopperoonsa ja lähdemme pienimuotoiselle kierrokselle Bruikan ylävarastoon. Jannu esittelee meille vattaussäiliöt, jonka jälkeen siirrymme isompaan varastotilaan, missä tynskät on kasattu noin kymmenkerroksisiin telineisiin. Trukki suhailee ahkerasti ja piikkaa hyllystä kamaa autoihin ja päin vastoin. Nuorimies osoittaa yläilmoihin kohti tynskäämme, yritämme vaihtelevalla menestyksellä ottaa kuvaa pimeässä varastossa. Hetken ihmeteltyämme palaamme aloituspaikkaan, samalla meille esitellään "webcam-tynnyri" (http://www.camvista.com/scotland/scenic/isleofislay/bruichladdichdistillery-whisky-cask-cam.php): pienehkö tynskä, jonka pohjalevyt on korvattu läpinäkyvällä pleksillä, toiseen päätyyn on pultattu valo, toiseen webbikamera. Näin voipi rahvas katsella reaaliajassa viskin kypsymistä tynnyrissä. Hauska gimmick, ei siinä mitään.

Palattuamme toimistokopperolle hyvästelemme varastohenkilökunnan ja valumme autolla parikymmentä metriä alas, jossa hyppäämme kyydistä yytsimään Bruichladdich Whisky Academyn majoitusrakennusta. Tännehän osa porukastamme on jo vannonut tulevansa 2009 Vapun tienoilla. YO-lakki päässä maltaita pöyhimään vaan, pojat... Itse majoitustilat ovat saarelaistyyliin melko spartalaiset, mutta siistit. Lopuksi rullaamme taas takaisin visitors' centeriin. Jarkko lähtee vielä säätämään yläkerran toimistohuoneisiin samplepullon suhteen, me muut joko chillailemme sohvalla maistellen Rocks-perustuotetta (ei säväytä) tai muuten vain olemme tekemättä mitään. Viime reissusta poiketen en itse valuta tynnyristä valinchia, mutta jotkut ryhmästämme pulputtavat pulloonsa enkelietikettistä "Whisky Dream Dram" -tynnyrikamaa.

Siirryttyämme autoon, Jarkko kertoo toimistolla käydystä säädöstä: hikisessä pikku kopissa oli käyty pitkä keskustelu, jolloin oli paljastunut että muun muassa tekemämme pikku visiitti varastotiloihin oli kovin "verboten": sivullisilla ei pitäisi sinne olla asiaa. Lisäksi ison samplepullon ulosmyynti ei onnistunut ollenkaan, pieni sentään tuli mukaan. Kierroksen vetänyt nuorimies oli ilmeisesti ylittänyt valtuutensa jossain määrin, toivon mukaan siitä ei aiheutuisi hänelle jatkossa hankaluuksia. Paska juttu.

Caol Ila

Viimevuotiseen tyyliin pysäytämme auton Caol Ilan tislaamolle kiemurtelevan tien yläpäässä ja kävelemme hissuksiin alas nauttien mahtavasta Jura-maisemasta. Täällä ei olisi muuta kuin "stop, shop & dram"; kierrosta tai tislaamopomoa ei tällä kertaa olisi ohjelmassa. Kaupassa pirtsakat daamit maistattavat meillä koko Ilan perussuoraa: unpeated 8, 12, 18, 25, NAS CS, DE sekä Distillery only -pullotetta. Harmikseni viime vuonna väliin jättämäni ostos, "Rare Malts" -sarjan 23yo Caol Ila, on hävinnyt hyllystä. Saatanan saatana. Arvon hetken josko ottaisin tilalle vaikka 25yo perustuotteen, mutta en sitten tartu siihen. Drammailyn päätteeksi vieraskirjaan nimet ja kohti autoa taas. Päätämme jättää tällä kertaa Bunnahabhainin tislaamon kokonaan väliin, kun dram tai shoppaus siellä ei viimeksikään antanut mitään säväreitä.

Ardbeg

"Isoon A:han" päästyämme istumme saman tien Old Kiln Cafen pöytään ja tilaamme lounasta. Itse, kuten moni muukin, otan curryannoksen. Ihan maittavaa ja melko tulistakin...mikä ei kyllä mahdollisen viskimaistelun kannalta ole ihan optimaalinen tilanne.

Pian saapuukin paikalle viime reissusta tuttu distillery manager Michael "Mickey" Heads, joka kättelee porukkamme tervetulleeksi. Mies on sillä hetkellä itse asiassa lomalla, joten työpaikalle vaivautuminen meidän takia oli hyvinkin hatunnoston arvoinen tempaus. Siirrymme Mickeyn kanssa "manageribaarin" perillä olevan lukitun oven takana sijaitsevaan pikkuhuoneeseen, missä silmiä hivelee seinällä valaistu hylly täynnä Ardbegin tarjontaa vuosien varrelta (1974 Provenancesta aina muutamien harvinaisempien single caskien kautta Alliedin aikaiseen kymppiin). "Hienovaraisista" pyynnöistä huolimatta Prove jää hyllylle edelleenkin avaamattomana. Juttelemme pitkän tovin samalla kun maistelemme eri tuotteita (uusi Ten, alkuperäinen tynnyrisekoite josta Reneissance rakennettiin, 2x -98 "toasted oak" bourbontynnyrituotetta kirkkaista pikkulesteistä, Lord of the Isles (L8), -75 sherry single cask no 1375). Yhdessä vaiheessa Mickey demonstroi "tosimiesten" after shavea eli new make -ponun käyttöä hajusteena: reilu loraus kämmenelle, pikku levittely ja naamaan (tällä kertaa siis hipiälle) taputtelu. Muutama meistäkin kokeilee sitä ja heti on skottilaisempi habitus aistittavissa. Maistelusessiomme päätteeksi kiittelemme taas vuolaasti vieraanvaraisuudesta ja siirrymme takaisin shopin puolelle. Shoppailun päätteeksi hyvästelemme Mickeyn ja shopin daamit, autoon mars ja kokka kohti majoitusta.

3. Päivä

Kilchoman

Suunnistamme kohti Kilchomanin farmitislaamoa. Matkalla pysähdymme pikku Spar-kaupan eteen Bridgendissä ja käymme tutustumassa todelliseen "miljoonalaatikkoon", pieni ja ahdas kauppa on näet ahdettu täyteen kaikkea A:sta Ö:hön, pesupulverista kiikaritähtäimiin. Porukkamme suorittaa myös pienimuotoisen löydön, kassan vieressä myytävissä pikkuviskipulloissa kiinnittyy huomio epästandardiin Laphroaig 10 -etikettiin, kyseinen pullo on 43% vahvaa (normaalisti 40%) ja on ilmeisesti tehty ranskan markkinoita varten. Suoritamme kaikki jäljelläolevat pullot parempaan talteen.

Pääsemme vihdoin Kilchomanin tilalle, missä meitä on taas vastassa Anthony Willis, distillery manager. Otamme kierroskäynnin heti alkuun ja käymme läpi pienimuotoisen tuotannon eri vaiheet. Anthony on taas hyvin rennolla päällä ja juttua piisaa. Tällä kerralla malting floorilla on ihan mallastakin. Lopulta pääsemme sinne tärkeimpään, eli varastoon. Etsimme oman tynnyrimme, joka paikallistetaan kapean välikön päätyyn, alariviin. Tynnyri numero 200/2007. Hoikemmat meistä käyvät verifioimassa nassakan ja räpsimässä useamman kuvan sen päädystä. Signeeraamme tynnyrin "viskikerhomme" nimellä. Tästä siirrymme sitten takaisin shopin puolelle, missä maistelemme new makea ja vähän pitempään tynnyrissä ollutta Kilchomania. Turisemme tovin ja pikkulestin oman tynnyrimme kamaa saatuamme siirrymme sitten shoppailemaan. Itse nappaan messiin "connoisseur packin", eli kolmen pikkusamplen pullosetin, "Kilchoman" -brändätyn taskumatin, sekä kahvikupin "I'd rather be on Islay" -painatuksella. Tätä pikkutislaamoa pitää tukea! Ostokset kassissa istumme kahvilan pöytään ja vedämme maukkaan lounaan muutaman Magnersin kera. Lounaan päälle kädenpuristus Anthonyn kanssa ja autoon.

Portnahavenin kylä

Christine potkii porukkamme ulos autosta raikkaaseen ilmaan kylän laitamilla, kävelemme myrskyävän meren ympäröimän majakan edustalta pieneen poukamaan, missä kalastusveneet heiluvat aallokossa ja hylkeet vilauttavat kekkosmaista kaljuaan veden pinnalla aina välillä. Emme ole ruotsalaisia, joten emme syvyyspommita hylkeitä venäläisinä sukellusveneinä vaan kävelemme kiltisti kohti autoa. Poispäin ajaessamme pysähdymme kuitenkin Portnahavenin "An tigh seinnse" -nimiseen pubiin parille lasilliselle. Ryhmä paikallisia daameja on lounaalla ja bongaammekin sieltä erään Bowmoren "teinibaarissa" näkemämme tytsän. Itse uppoudumme kuitenkin paikan viskivalikoimaan, pienessä pubissa löytyy hyllyltä hyvinkin mielenkiintoisia ja halpoja maltaita (PC CS 6 yo refill bourbon cask 85 2002/2008, 57,6 %...mielenkiintoinen pullo josta taisimme tyhjentää puolet sekä PC5, PC6 ja lukematon määrä Bruikan tuotteita...) näitä osa ryhmästämme innostuu tilaamaan jopa tuplina. Kiireettömään tyyliin viihdymmekin pubissa useamman drinkin verran, jutut alkavat taas luistamaan entiseen malliin. Viereisen pöydän saadessa tietoonsa Quercuksen gaelin kielen opinnot, saamme todistaa hämmentävää näytelmää: Christinen käskystä Mr Q polvillaan anomassa gaeliksi lohkoperunaa daamien lautaselta. Kielitaito taitaa riittää, pottua irtoaa helposti. Kaksi pöydällistä räkättää tikahtuakseen kun Pinky Gaelic Boy pääsee viimein ulkoruokintaan. Ilon kyyneliä pyyhkien jätämme Portnahavenin taaksemme.

Paluumatkalla kohti Bowmorea pysähdymme Port Charlotte Hotelin eteen ja käymme tarkistamassa mestan. Mukavan näköinen pubin puoli saa meidät jäämään yhdelle. Jarkko nappaa dramikseen Ardbeg SC 1973 Cask 1143sen. Kiire on eteenpäin muttei kyseistä nektaria viitsi hoputtaa, onneksi Christine loihtii autostaan samplepullon jossa drami matkaa turvallisesti eteenpäin. Plowed -merkintä samplepullossa herättää hiljaista kunnioitusta. Kodikas pubi vaatii ehdottomasti uusintakäynnin, Bruichladdichin viskiakatemiasta tänne voi melkein jo kävelläkin. Illalla ostamme paikalliselta butcherilta 4 kiloa lihaa ja värkkäämme kämpillä aimoannoksen kunnolla haudutettua karjalanpaistia.

4. Päivä

Neljäs päivä alkaa leppoisissa merkeissä, kun erikseen buukattua ohjelmaa ei tälle päivälle ole. Tänään on Jarkolla ja Quercuksella SE mielessä...eli Black Bowmore (tarkemmin vielä 1964/1995 Final Edition #1060/1812 49 %). Aamupäivä aloitetaan lounasaikaan Lochside Innin baarissa, itse saavun paikalle siinä vaiheessa kun "BB" on jo laseissa. Voi sitä poikien nuuhkimista ja lasin kallistelua. Tummanpuhuva nektari säilyy lasissa pitkään (herrat J & Q saavat dramin "sopuhintaan" £90, lisäksi lasiin ilmaantuu vielä merkittävästi enemmän kuin perusdramillinen)... Itse maistelen Caol Ila Rare Malts -sarjasta 20yo ja 21yo, kun jäi se 23-vuotias saamatta sieltä Caol Ilan kaupasta. Tämän lisäksi nykäisen kitusiini Ardbegin Very Old 30yo:ta, josta kyllä totisesti löytyy Jarkon puffaamaa "hansaplastia", mutta muuten jää ehkä alhaisen vahvuutensa takia hieman hennoksi minun makuuni.

Kesken iloisen tilaisuutemme paikan nokkamies Duffie tuo pöytään pari lasia mysteeriviskiä saatesanoin "jos tykkäsitte Black Bowmoresta niin..." ja haastaa meidän tunnistamiskisaan. Kovan nuuhkimisen ja maistelun tuloksena tulee ainoastaan sekalainen lista Islay-tislaamoista, mutta Duffie pläjäyttääkin yllärikortin pöytään: kyseessä on hänen oma pullotteensa, "Duffie's Dram": kuusivuotiasta pikkuruisessa "blood tub" -tynnyrissä pikakypsynyttä Port Charlottea! Revohkamme on ällikällä lyöty, kuusivuotinen näinkin maistuvaa? Sitä se pieni tynskä tekee. Hetken maisteltuamme heitämme tietysti pakollisen kysymyksen, myykö hän näitä ulos pulloittain? Saman tien saamme aikaiseksi kolmen pullon ostopyynnön, yksi Jarkolle, yksi minulle ja yksi jaetuksi maistelupulloksi matkaseurueellemme. Hetken kestävän varastoreissun jälkeen Duffie palaa kolmen pullon kera, mukana on vielä erinäisiä pakkaussylintereitä ja kuplamuovia, mikä on mukava lisä, koska pullolla itsellään ei ole erillistä laatikkoa. Kuten muistakin aamupäivän juomaostoksistamme, Duffie sipaisee pienen rabatin kaupan päällisiksi, muutoin sadan punnan pullo irtoaa yhdeksällä kympillä. Pullon etiketissä herra itse patsastelee vaimonsa kanssa Lochsiden baarin tiskin takana. Pyydämme tietysti jotain signeerausta etikettiin, aluksi ei meinaa irrota muuta kuin vitsailua "noh, voin kyllä kirjoittaa F*CK OFF siihen", mutta viimein herralta heltiää pikku terveiset etiketin reunaan. Pelkää tietysti että laitamme ne heti eBay-myyntiin tai jotain.

Jatkamme iloista päiväkännäilyä, Quercus käy välissä uimaretkellä Bowmoren tislaamon lämmittämässä uima-altaassa, toinen porukkamme jäsen taas lähtee Christinen kanssa pikavisiitille paikallisen kalastusekspertin luokse kuuntelemaan Islayn parhaat kalavaleet (Christine yllättäen osasi etsiä meitä Lochsiden baarista!). Kuusituntisen Lochside-istunnon aikana pöydässä vilahtelee kolmisenkymmentä dramia, joiden joukossa edellämainittujen lisäksi mm. Sheriff's Bowmore Shiplabel, Port Ellen 1st Annual release sekä muutama harvinaisempi OB Laphroaig: 13 yo Feis Ile 2005, 1994 Vintage Feis Ile 2006 ja tislaamon 190-vuotisjuhlapullo 19 yo vuodelta 2005.

Paluumatkapäivä

Heräämme erittäin aikaisin, jotta ehdimme aamulautalle. Tämä muuvi antaa meille näin enemmän aikaa Inveraryyn ja varmistaa sen että pääsemme lentokentälle hyvissä ajoin. Paluumatkan formaateista oli aiemmin ollut kovasti vääntöä, bussia käyttäen olisi aikaa jäänyt liian vähän lentokentälle siirtymiseen, pikkukoneella lentäminen taas oli kasvanut melko hinnakkaaksi (ja oli yhä sääriskin armoilla). Olimmekin siis päätyneet herrasmiesvaihtoehtoon: Duncan-niminen heppu oli tilattu takseineen odottamaan meitä Kennacraigin lauttarantaan. Tilavassa pakutaksissa oli mukavampaa matkustaa kuin kuorsaavien skottiukkojen saartamana...

Noin tunnin-parin pituisen etapin jälkeen pääsemme taas puolimatkan krouviin eli Inveraryyn, sovimme Duncanin kanssa ajan ja paikan missä näemme ja suunnistamme kohti Loch Fyne Whiskies -kauppaa. Kauppakäynnin jälkeen nopea lounas ja takaisin taksiin. Glasgowin lentokentälle päästyämme lätkäisemme kuskiherralle käteen sovitun 180 puntaa plus pari kymppia tippiä. Siirrymme rauhassa turvatarkastuksen läpi suoraan tax-free myymälään (ovelaa sijoittelua), missä suuntaamme tietenkin heti tarkistamaan viskihyllyn tilanteen. Ei mitään järisyttävää, itse nappaan kuitenkin litran pullon uutta Ardbegin TENiä, mitä minulla ei vielä ole verrokiksi wanhaa kymppiä vastaan.

Tylsien lentojen jälkeen Helsinki-Vantaalle päästyämme taas nuuhkimme ja ravistelemme laukkujamme, mutta mitään ei tälläkään kertaa ollut mennyt rikki kuljetuksessa, huh! Paluu arkeen oli taas edessä.

[edit]Joku kirosanafiltteri mankeloi viestiä...[/edit]

______________________________________________________________________________

JaRiMi (11.11.2008 14.15.44)

Mitä tähän voi sanoa, erinomainen raportti! Oli mukavaa luettavaa.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (12.11.2008 13.27.04)

Hmm....pitää alkaa suunnittelemaan itsekin uutta reissua. Mahtavaa luettavaa!

______________________________________________________________________________

SeBBe (12.11.2008 19.17.13)

Kerrassaan muikea reissu teillä kyllä on ollut. Eihän tuota kuivin suin saanut luettua edes puoliväliin, pakko oli muutama islaynektari kaataa laseihin. Kiitokset mukavasta lukuhetkestä!

______________________________________________________________________________

Rowley (16.2.2009 22.14.56)

Mukavan epäformaalia kerrontaa. Tuli melkein itsellekin humala kun luki tätä :)

Kuinka arvokkaita tuollaiset ohjatut retket ovat jos nyt ei tuomisia lasketa mukaan?

______________________________________________________________________________