Glen Mhor

______________________________________________________________________________

Tutustuin illalla tislaamoon nimeltä Glen Mhor, joka suljettiin vuonna 1983 ja jonka paikalla sijaitsee nykyään jotakin supermarketin ja ostoskeskuksen kaltaista (huoh).

Gordon & MacPhailin Glen Mhor 1979 (40%) yllätti positiivisesti. Tässä osa muistiinpanoista:

Väri:  Kupari/sinapinruskea.

Tuoksu:  Mallasta, suolainen. Myös suolaisuuden mukanaan tuomaa raikkautta. Keski-ikäistä puuta (ei vanhaa, muttei nuortakaan). Liköörimäinen, lievästi makea sivutuoksu. Tuo mieleen Meukowin vanilja-konjakkiliköörin. Muutenkin konjakki tulee välillä mieleen. Veden lisäys toi tuoksuun selvästi mukaan jotain mehua (greippi, valkoviinimarja, karpalo ja limetti). Tulee mieleen erityisesti greippilimonadi.

Maku:  Hyvä maku! Juuri sitä mitä tuoksu antoikin odottaa. Uhkea ja lievästi makea, tällä kertaa vanhaa puuta ja syksyn lehtiä. Herkullista. Myös liköörielementti säilyy, mutta vaimeampana. Kauraleipää (vai olikos se ohraleipää?). Myös jotain samaa makua kuin Turkish Delights -makeisissa. Veden lisäys muuttaa myöskin makua hieman mehumaisemmaksi, mutta ei tämä varsinaisesti miltään mehulta siltikään maistu.

Jälkimaku:  Jotain kasveja. Muuttuu happamammaksi. Maistan valkosipulia, mutta se ei liity viskiin vaan monta tuntia sitten syömääni erinomaiseen pizzaan! Jälkimaku on tämän viskin heikoin yksittäinen osa-alue. Veden lisäyksen jälkeen mukana appelsiinimehua.

Muut:  Viskositeetti on vähän keskivertoa alhaisempi. Suutuntuma on öljyinen ja miellyttävä. Erikoista, että tuoksussa oli yhtä aikaa makea ja suolainen elementti. Käyttämässäni miniatyyrissä oli korkki jostain syystä löysästi kiinni joten varsin suuri osa alkoholista oli haihtunut pois. Pullo oli avattaessa selvästi vajaa. Alkoholi ei tuntunut nenässä ollenkaan kuten yleensä viskissä, eikä myöskään suussa. Luettuani mm. foorumilta muiden kommentteja luulisin, että alkoholin haihtuminen on saattanut jopa parantaa sen makua. Muiden kokemukset ovat nimittäin olleet negatiivisempia kuin omani.

---

5/5  15.10.2006

______________________________________________________________________________

pere (16.10.2006 5.31.41)

En tiedä eroavatko toisistaan paljon, kun en tuota 40% versiota ole maistanut, mutta muistiinpanoni G&M:n 1979 43% versiosta ovat seuraavat:

tuoksu: makeahko, banaania, sitruksen kirpeyttä, ruohoa, tammea

maku: ensin pehmeä ja maltaisen makea, sitten paahteisen savuinen, paahdetut pähkinät, tuhkaa(?)

jälkimaku: kuivempi, aavistus palanutta turvetta

Jotenkin sellanen vähän kärähtämään päässyt kokonaisvaikutelma tuosta itselleni jäi. Ei iskenyt ainakaan ihan hirveästi, mutta makujahan on monia :)

______________________________________________________________________________

misa (17.10.2006 17.26.58)

Oma maistamani on Glen Mhor 30 v. Italialaista bar metroa varten tehty pullotus. 30v. sherrytynnyrissä ei varmasti anna oikeaa kuvaa, mutta erittäin hyvältä vaikuttaa. Uskoisin että Rare Malts-sarjan tuote voisi olla lähempänä totuutta.

______________________________________________________________________________

-Raul- (10.1.2007 18.08.42)

Oliskohan kellään suuntuntumaa seuraavasta pullotteesta "Glen Mhor 28 y.o. (1976) Rare Malt 51,9%" ??

Kiinnostaisi kovasti hankkia pari tuommosta, lähinnä tuon komian vuosiluvun vuoksi  :)

______________________________________________________________________________