______________________________________________________________________________
JaRiMi (3.5.2010 17.59.28)
Onko Glenglassaugh Speysideri vaiko Highlands-mallas, siitä voisi vääntää kättä jonkin aikaa, taitaa olla molempia.
Maistelussa tänään kuitenkin kaksi sherrytynnyriversiota tästä mallasviskistä, kumpikin indypulloja.
Glenglassaugh 25yo 1984, Old Malt Cask DL ref 5362, 50% , 624 pulloa
Väri: Meripihka.
Tuoksu: Jotain jännää tässä on; dronningholmin wanhanajan mansikkahilloa, tuoretta olorosoa/ pedro ximenez sherryä, nahkaakin vähäsen, makeutta
jälkiruokaviinimäinen, kuivattu aprikoosi ja sitrus nousee esiin hetken kuluttua. Jotain mausteista?
Maku: Aijee, aikamoinen tummasuklaakonvehti tulee mieleen, kyllä on nättiä! Tästä en rikkiä löydä, laatutynnyri ollut kyseessä. Tehdäänpäs Murrayt tälle (eli lämmitetään): Noh, hieno balanssi löytyy, ja mukaan tulee jotain keksimäistä joka yhdistyy toffeeseen. Rusinaa, ja jotain tummaa hedelmää, taas tuota keksiä. Ei kyllä muutu mitenkään ihmeellisesti. Hmm, aprikoosimarmelaadia sekoitettuna pomeranssinkuoren makuun (?). Raikas ja hedelmäinen, jopa banaania mukana.
Vesilisä kuivaa makua (ei hyvä minun suussani), ikä alkaa maistua puun tullessa mukaan hieman kitkeränäkin, sekoittuen tuohon appelsiininkuoreen ja allaleijuvaan makeuteen.
Jälkimaku: Pitkä, lämmittävä, appelsiininkuorta, raikas tuulahdus tulee yhtäkkiä mukaan, aika erikoinen.
Kommentit: Maistui minulle.
Glenglassaugh 1973 33yo, Murray McDavid Mission Gold, sherry cask 5166, 55.1%, 477 pulloa
Väri: Tumma tee.
Tuoksu: Todella, todella tuhti sherry, puuta, nahkaa, kuiva ja hieman kemikaalinenkin. Sherrymonsteri, antiikkivahaa, iäkäs rommi.
Maku: Huh, tuhti on!!! Sherryä, sherryä, puuta, vahaa, vanhaa rommia, rusinaa, todella syvän ja vanhan oloinen sherrymonsteri sellaisenaan hieno! Vesilisä, lämmitys toimii itse asiassa tässä ihan mukavasti, mutta onpa rommimainen viski! Tämä ei ihme kyllä kuivu vesilisällä pahemmin, mielenkiintoista yksi harvoista vastaan tulleista sherrymonstereista joka kestää näin hyvin pientä vesilisää. Huh, onpa tuhtia VIELÄKIN!! Jostain hiipii mukaan joka tapauksessa vähän sitä rikkiä..
Jälkimaku: Pitkä, rusinainen, makeuttakin löytyy vielä pikkasen, tummaa kuivahedelmää, tummaa täysin makeuttamatonta suklaata, nahkaa, tummaa teetä. Vesilisä (reilumpi) tuo esiin aivan pienen rikkisen vivahteen mukaan...vai liekö sittenkin ihan vaan puuta? En ole ekspertti, paha sanoa.
Kommentit: TÄMÄ - on sherryinen viski, ja myös hyvin rommimainen jossain mielessä. Erittäin hieno, kuin tosivanha Glenfarclas konsanaan. Varmaankin joillekin jopa liian tuhti, mutta hieno esimerkki ja varmaankin yksi parhaita viskejä mitä olen ikinä "MurriMctaavin" valikoimista maistanut (kun tätä ei ole pilattu uittamalla vaikkapa Tokaijissa). Hieno, ei ihan joka illan juoma. Tähän verrattuna edellinen on aikalailla höyhensarjalainen..! Tässä piisaa makua, eikä tämä ole yli-ikäinen tai puisen kitkerä kuitenkaan.
...............
Hienoja juomia kumpainenkin. Vertaus Bourbontynnyrissä kypsytettyyn Glenglassaughiin on turha - enkä ikinä osaisi sanoa sokkona mikä tislaamo tässä on kyseessä. Hurjaa kamaa kumpainenkin, ja sherrytynnyrien erot tulevat mukavasti esiin.
______________________________________________________________________________
pere (5.5.2010 19.58.15)
Tuota 33yo MMcD:ä on tullut maisteltua sen verran useasti, että ei nyt tullut kirjoitettua nuotteja ylös, mutta hyväähän se on, vaikkakin itse viskistä ei juuri olekaan sieltä kaiken sherryn alta mitään näkyvissä :)
Mutta sitten itse asiaaan, eli:
Glenglassaugh 25yo 50% OMC (DL) jul 1984 / jul 2009
tuoksu: makeahkon mausteinen, appelsiiniä, kahvia, tummaa suklaata, tammea, ruohoa
maku: mausteinen, mallasta, ei kovin makea, kuivattuja hedelmiä, hieman kahvia, tummaa sokeria
jälkimaku: luumua, suklaata, tummaa sokeria, hieman puuta, kahvia, välillä mentholin raikkauttakin, hieman kuivaa heinää
Todella tasapainoinen viski. Sherryä on juuri sopivasti. Tuoksusta olen lähes tyhjästä lasista erottavinani aavistuksenomaisen rikin vivahteen, mutta maussa ei kyllä ainakaan tunnu mitään. Jos tätä haluaa moittia, niin jälkimaku voisi ehkä olla hieman makeampi, mutta paljon paremmin tämä Glenglassaughin esiin tuo kuin tuo 1973 MMcD. Kokonaisuutena hyvä viski ja voisi päätyä omaankin kaappiin.
______________________________________________________________________________