Seuraava uhri oli Innis&Gunn Island Cask oak aged beer. Kyseessä on paketin mukaan ystäviäemme ruotsalaisten pyytämä toinen satsi samaisesta oluesta. Muihin samaisen panimon tuotteisiin verrattuna makua ja väriä löytyy aivan eri tavalla. Tuoksu on aavistuksen kirpeä ja savuinen, mutta maku on se joka tässä jyrää. Saman kirpeyden alta paljastuu miltei heti samanlainen maku kuin savustettua ohramallasta rouskutellessa. Pientä hedelmäisyyttä ja sitrusta tästä myös löytyy.
otto 2.
Ja ilta etenee... Slottkällans Decennium bocköl oli pukkiolueksi melko pliisu. Alkoholi ehkä hieman maistui läpi ja DP:n sanoin "jos tämä olisi viski, olisin lisännyt vestilkan ja katsonut aukeaako maku", eli jotenkin tukossa oli tämä.
Seuraavaksi auennut Einbecker Winter Bock tarjoilikin jo sitten maukkaamman maltaisia aromeja. Mukavan lämmittävä tyypillinen saksalainen bock, jossa maltaisuus oli maussa mukavan raikkaana.
Puolalainen Black Boss Porter iskikin sitten maku- ja hajuhermoon oikein kunnolla! Lakritsaisen paahteinen ja kahvinen tuoksu on makeahko ja täyteläinen. Sama setti jatkuu maussa, joskin jälkimaku kuivuu selvästi paahteiseen suuntaan. Oikein oivallinen Bossin panimon tuote. Lisätietoa olusesta löytyy osoitteesta: http://www.blackbossbeer.com/ Meillä maistelussa oli tosin miedompi 7,0% versio.
otto 3.
Ja seuraavaksi lasiin valutettiin italialainen Verdi Imperial Stout (8,2%). Ja tällä kertaa nimen omaan valutettiin, sillä tavara näytti jo lasiin kaadettaessa paksun siirappiselta. Molemmat olivat yhteen ääneen jo alkutuoksun perusteella sitä mieltä, että tämä on huomisen olut jo tänään... lähinnä siinä mielessä, että vatsa kiittää. Näyttäisi olevan kolmen herran pitämä pienpanimo. Nettisivujen mukaan hyvän oluen teolta ei riitä aikaa nettisivujen tekoon, mutta täältä: http://www.birrificiodelducato.it/ silti löytyy jotain pientä.
Tuoksu on kirpeä ja runsas ja antaa odottaa maulta ehkä enemmän. Paahdettua mallasta ja espressoa löytyy varsinkin jälkimaussa (pientä kitkeryyttä ja karvautta), mutta jälkimaku on kovin lyhyt.
otto 4.
Illan varsinaisen ohjelman viimeisenä oluena lasiin päätyi kandalaisen Brasserie du Ciel! -nimisen panimon Solstice d'hiver -niminen barley wine. Barley wine -nimityksestään huolimatta kyseessä oli enemmänkin erittäin vahvasti humaloitu vahva meripihkan värinen olut, joka toi ainakin allekirjoittaneelle kovasti mieleen Nogne O:n #100:n. Erittäin hyvä ja maukkaasti humaloitu olut, joskin tässä jäi kaipaamaan sitä voimakasta hedelmäisyyttä ja portmaisuutta, jota itse barley wineiltä odottelen. Hauskaa olutta silti!
Loppuun vielä yhteispotretti oluista:
