Näitä ei enää mistään kaupasta saa, koska tislaamo meni nurin ajat sitten. Nurinmeneminen ei suinkaan johtunut siitä että rommi olisi ollut huonoa, vaan huonosta managementista ja Trinidadin politiikan kuvioista joihin liittyi paljon, paljon korruptiota.
Nyttemmin siellä on riidelty firman tynnyreissä olevan rommin arvosta, ja arviot heittelevät edellisen hallituksen näkemyksestä n. 100 miljoonaa TT$ uudempaan yksityisen yrityksen arvioon 1,2 - 4,5 miljardia TT$.
Joka tapauksessa tislaamo tuotti monenlaista rommia, joista blendattiin ja pullotettiin lähinnä Trinidadilaiselle rommityylille uskollisesti erilaisia kevyempiä rommisekoitteita. Näistä hienoimpia oli 10-vuotias Special Old Cask ja Legends 2000 15-vuotias rommi joka julkaistiin vuosituhannen kunniaksi. Tuttava lähetti nämä minulle kun oikein kinusin.
Special Old Cask 10v.
Nose: Hyvin hento, puhdaslinjainen ja kevyt; raikasta hunajaa, vaniljaa, sitrusnuotteja.
Palate: Hieman, hmm, kevyesti öljyinen, kevyt ja pehmeä, lämmittävä, maku seuraa tiukasti tuoksun linjoja. Hyvin kuiva ja kevyt yleisvaikutelma, juoma on hyvin miellyttävä. Ei tammea, antaa itsestään nuoren vaikutelman muuten paitsi pehmeydessään.
Aftertaste: Melko lyhyt, hienoinen öljyinen nuotti, ei tammea. Kevyt.
Kommentit: Tämä jos mikä on puhdaslinjainen Trinidadin tyylin edustaja - Trinidadilaisten mielestä rommin tulee olla juuri tällaista, ja tämä tyyli olikin puhtaasti vallitseva vuosien ajan - todella kevyt, hyvin pehmeä ja helppo. Nykyiset Angosturan tekemät hienot tuotteet ovat lähteneet selvästi raskaampaan suuntaan ja niiden aromit ovat huomattavasti voimakkaampia.
Legends 2000 15v.
Nose: Öljyisempi, raskaampi, muttei edelleenkään missään Demeraran tuntumassa. Tammea tulee tuoksussa jonkinverran, puun kitkeryys tuntuu edelliseen verrattuna. Samanlinjainen mutta hieman mausteisempi myös, ehkä aavistus neilikkaa? Edelleenkin tuoksu on aika hento verrattuna moniin, moniin muihin.
Palate: Selvästi öljyisempi kuin edellinen, naussa tuntuu aivan kuin hento koneöljyn sivumaku, joka ei sinänsä kuitenkaan ole epämiellyttävä, ja kestää vain ohikiitävän hetken. Puutakin on taustalla. Maku muuten seurailee edellistä, ainoastaan ollen raskaampi ja puisempi.
Aftertaste: Pidempi, tammi tuntuu jälkimaussa, ja tuo öljyisyys palaa makuun.
Kommentit: Hienostunut ja edelleenkin kevyehkö rommi moniin tämän päivän muihin rommeihin verrattuna. Ikä ja blendaus on antanut lisää tämän makuihin; onko se tarpeen on makuasia. Vanhempi Trinidadilainen tyyli ja rommikäsitys on tässäkin edustettuna - kevyt on hyvää. Kyseessä on ehkä viskitermeissä rommien Rosebank jollain tasolla.
Vertailun vuoksi maistettu Angosturan 1919 antoi alussa uskomattoman paljon vaniljaa - kuin esanssina - kuihtuen sitten hieman happaman ja kemikaalisen tuoksuiseksi. Maku tuntui vertailussa epämiellyttävän brutaalilta, vaikka kyseessähän on kevyt ja kaunis rommi. Toinen vertailurommi, Antiguan English Harbour, tuntui hirmuisen "rikkaan" ja sokerisen tuoksuiselta suhteessa edellisiin - ensimmäinen näistä jossa palanut sokeri ja sen tuoma voimallinen aromi tuntui. Makukin oli uskomattoman rikas ja sokerinen, vaikkakin hyvin kuiva ja voimallisiin tamminuotteihin päättyvä verrattuna.
Maistoin siis palan mennyttä historiaa - tällaisia rommeja ei enää juurikaan edes Trinidadissa tehdä, markkinoiden yllättäen taas varmaankin yli 60 vuoden tauon jälkeen halutessa rikkaan makuisia, voimakkaita ja aromikkaita rommeja.