Tämä taitaa olla yhä vieläkin kaiketi Skotlannin myydyinpiä rommimerkkejä ja tummana laivastorommin tyylisenä makupommina OVD on taistellut keveämpiä "muotirommeja" vastaan jo vuodesta 1838 jolloin Dundeessa asunut rommien, viskien ja brandyjen pullottaja/blendaaja George Morton brändinimen alkujaan loi.
Nykyään George Morton Company on William Grant & Sons Ltd:n osa, eikä yrityksestä tai tästä rommista tahdo löytää juuri mitään informaatiota internetistä. Alla hieman mainostekstiä:
http://www.firstdrinks.co.uk/rum_ovd.html
[color=#0000ff]"OVD is made from the finest Demerara Sugar, produced from the finest sugarcane, the sweetest in the Caribbean, grown on the banks of the famous Demerara River in Guyana.
Morton created Old Vatted Demerara rum especially for the Scottish palate:-
OLD because it has been imported to Scotland since 1838 and is aged longer than most rums to obtain a mellow, rich and spicy taste.
VATTED, because specially imported, top quality rums from Guyana are vatted or blended carefully to a consistent style which is smooth, rounded and full-bodied.
DEMERARA, because it is made from the very best sugar cane stock and comes from the country in which the Dutch established the colony of Demerara. The rums from this region are renown for being dark and aromatic and for their richness of flavour. OVD is often described as "pure Caribbean"."[/color]
...........
Itse kirjoittelin aikoinaan 2008 tästä rommista tällaista juttua silloiselle rommifoorumille:
http://www.susimetsa.net/forum/viewtopic.php?p=908&sid=83be8ad5cd45f73e964399907856e982
[color=#000000]"Mielenkiintoinen tuttavuus tämä OVD, maistoin tuotetta ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja nyt uudelleen Englannissa käydessäni. Skotti-Dave joka on Helsingin baaripiireistä tuttu hahmo aina suositteli tätä juomaa minulle, ja kehui sen hinta-laatusuhdetta.
Vuonna 2001 huomiomme (meitä oli kolme maistelijaa) kiinnittyi eritoten juoman makeuteen ja voimakkaaseen luumun makuun: Äimistelimme että onpa luumuviinaa!
Nyt minulla oli uudelleen sama juoma siis maistelussa, enkä enää löytänyt hotellin aulabaarin pullotteesta tuota voimakasta luumun makua, vaan juoma oli lähempänä "standardi-Demeraraa" - rikas, brandymäinen, makea ja hyvin pehmeä.
Liekö eron syynä pitkään auki ollut hotellibaarin pullo, jossa rommi oli voimakkaasti hapettunut vai mikä, ero oli joka tapauksessa selkeä. Sinänsä en tuota voimakasta luumun makua kaivannut, sillä tällä kerralla juoma antoi itsestään paljon laadukkaamman kuvan. "[/color]
...............
Entäs tänään: Rommin väri on syvän tumma, erittäin tumma. Tuoksussa erottuu selkeänä taloussiirappi, sekä lievä luumuisuus. Maussa taloussiirappisuus tulee myös voimakkaana, mutta maku on silti kuiva, ehkä hieman puinenkin.
Tämänkertaisessa erässä hedelmäisyys ja makeus on jossakin taka-alalla, rikä tätä voi kyllä sanoa mitenkään Brandymaiseksi..! Rommiksi ja nimenomaan Demeraraksi tämän kyllä tunnistaa, vaikka ilmeisesti voimakas suodatus ja blendaus ovatkin vieneet tästä varmasti paljon mukanaollutta makua ja särmää. Juoma on pehmeä, jälkimaussa taas tulee tämä paahtunut sokeri, melassi ja kuiva puukin.
Hinta-laatusuhde on vallan mainio, sillä tätä juomaa saa alta 20 punnan Brittein saarilla.
Kokonaisuus ei ole loistokas tai monimutkainen, mutta voimakas ja omaperäinen maku on vanhanaikainen - ja nykyään hyvin kuiva.
[Lisäys: Happi alkaa tuoda tähän mielenkiintoisesti makeutta..saapa nähdä mihin tämä päätyy pinnan laskiessa pullossani.]
