______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (9.9.2008 12.49.23 last edit 10.9.2008 11.26.03)
No niin...pari viikkoa on vietetty Skotlantiin tutustuen ja koitetaan jotain rustata reissusta tekstimuotoon. Mukana reissussa pikku-broidi Jesse ja Pekka. Koska muut eivät ole täysipäiväisiä viski-hulluja, niin pelkkä tislaamoreissu ei ollut kyseessä.
Perjantaina 22.8 vielä puoli päivää töissä, jonka jälkeen välitön startti kohti Tamperetta. Voi kuinka ihana voi olla kesäinen jatkuva vesisade. Juuri kun kiroat ettei ole mahdollista sataa enempää, niin luontoäiti näyttää kuka oikeasti määrää. Lentoaseman baarissa pari ansaittua bisseä ja yölento Lontooseen alkaa. Rynkyn kone perillä n.23.55. Hieman huuli pyöreänä keskellä Lontoota astuttiin bussista ulos ja taksilla kohti hostellia. Taksikuski todennäköisesti oli sama kaveri, joka kuskaili viiltäjä-jaskaa pitkin Lontoota muinoin. Pienet unet ja aamulla säätämään bussikyytiä Glasgowiin.
Kaikki bussit täynnä, joten seuraava yö oltiinkin sitten bussissa ja aikaisin aamulla perillä ja hostellin loungeen pikku tirsoille. Jo vähän alkaa näyttämään meikäläisen seudulta. Kiva kaupunki, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa ja ennen kaikkea tieto siitä että ollaan Skotlannissa. Huonomminkin voisi mennä :). Malt whisky yearbookista parin viskikaupan osoite, mutta vielä mitään elämää suurempaa ei löytynyt. Muutamat viskit ja oluet naamaan ja yöpuulle. Aamulla aloitamme matkan kohti todellista matkan tarkoitusta: Islayta!
Buchanan bussiasemalta 9.00 (926 Campbeltown) kyyti kohti Kennacraigin lauttaterminaalia. Jo pian Glasgowin ulkopuolella maisemat vaihtuvat kumpuileviksi. Mutta todella henkeäsalpaavat ja majesteettiset maisemat alkavat n. 20 mailia ennen Inverarayn kylää. Muistaakseni bussi meni Loch Lomondin kansallispuiston läpi ja kauneus oli yksinkertaisesti mykistävää. Korkeita, jyrkkiä vuorenseinämiä, sateen kiilloittamaa vihreyttä, pieniä siltoja, satoja ruohoa mussuttavia lampaita ja kuvankauniita pieniä lampia. Synnyinseutuja ei selvästikään jaeta oikeudenmukaisesti. Mutta tokihan suon kaiken tämän skotlantilaisille, koska olen niin paljon heiltä saanut. Lyhyt stoppi Inverarayssa. Ja siinähän se sitten olisi ollut Loch Fyne Whiskies. En voinut olla miettimättä pysähtyykö bussi juuri sen tähden vähäksi aikaa tien laitaan, että Islaylle matkaavat viskipyhiinvaeltajat voivat käydä tutustumassa. No ainahan on paluumatka. Ihan pian olemme Kennacraigissa ja parin tunnin lauttamatka kohti paratiisisaarta alkaa. Pilvisyys alkaa väistymään ja totta se on: Aurinko paistaa! Juran-saaren vuorenhuippuja ihmetellessä olemmekin Port Askaigin satamassa. Islay car hiren Scott lyö paperitöiden jälkeen Skodan avaimet kouraan ja hieman tuntuu kuin apurattaat pyörästä olisi otettu eka kerran irti. Mutta ajamiseen tottuu äkkiä ja Islayn ihanat pikkutiet ovat oiva paikka opetella. Ja mikä tapa viettää aurinkoista maanantai-iltaa. Kruisailla pitkin saarta. Ja kyllähän Islay on taianomainen saari. Robert Hicks sanoi että Islay is flat as a pancake. Mutta hienoja kukkuloita ja vuorenomaisia nousuja löytyy paljon. Jotain mystistä ja romanttisen salaperäistä karua tunnetta sekoittuu tuon hetken todellisuuteen. Ja mielessä kävi heti, kuten kaikilla muillakin saarella käyneillä, että miten saisin itseni tänne pysyvästi. No nautitaan nyt vielä kun täällä ollaan ja itkeskellään myöhemmin. Majoituimme Bowmore hotelliin ja omistaja Peteristä pitäisi kirjoittaa kirja. Uskomaton persoona! Jatkuvaa naurua ja vouhotusta. Islayn oma krokotiilimies. Laukut huoneeseen ja baarin tiskille notkumaan. Peter tuntui olevan kaveri joka keräili viskejä sijoitus mielessä. Mielenkiintoisia pulloja myynnissä ja saimme tingattua yhden kiinnostavan pullon auki: Streahin pullottama 6y.o CS SC Port Charlotte. Kuulemma tulee olemaan keräily harvinaisuus. Ja todella hieno viski se olikin. Sitten kiertelemään saaren lännenpuoleista eteläosaa. Ajoimme Port Charlotteen ja pikapysäys Bruichladdichin pihalla. Sitten Portnahaveniin ja sieltä pikkutietä pitkin kiertäen takaisin Port Charlotteen. Kaunista oli ja eräs reissun kauneimpia maisemia oli pian Portnahavenin jälkeen. Kaksi korkeaa kukkulaa joiden välissä mereen laskeva, kivikkoinen rantanotko täynnä lampaita ja lehmiä. Auringon paistaessa Islayta kauneimmillaan.
Illalla ohjelmassa lochside hotellin viskivalikoima. Muutama olut ja viski naamaan. Rare maltsin Caol Ilat ja Bowmore queen of the moorlands jäi lähinnä muistiin. Islay on varmasti vierailun arvoinen paikka, vaikka viskit eivät olisikaan pääsyy. Ja aamulla kohti pohjoisen tislaamoita.
Tiistai-aamuna Caol Ila aloitti tutustumisen viskintekoon paikan päällä. Yleisesti voin sanoa että tunnet itsesi tervetulleeksi ja tunnelma on muutenkin reipas ja aiheeseen sopiva. Mutta kun olet käynyt yhden kierroksen, niin ehkä liiaksikin samankaltaisia ovat kaikki. Joten kannattaa harkita haluatko kuulla samat jorinat moneen kertaan. Viisi kierrosta Islaylla oli enemmänkin kuin tarpeeksi, joten omat lempparit kannattaa käydä. Muista saattaisi riittää hieman pintapuoleisempi visiitti. Caol Ilan jälkeen kävimme vain piipahtamassa Bunnahabhainin visitor centterissä. Viehättävä ja ystävällinen tislaamo. Iltäpäivälle oli varattu Craftman's tour Bowmorella. Kävimme läpi juurta jaksaen tislaamon ja viskin teon vaiheet. Lopuksi Vaults 1:een maistelemaan suoraan tynnyristä. Tämä oli yksi Islayn kohokohtia ja teki suuren vaikutuksen kavereihinkin. Maistoimme 13y.o sherry-tynskää ja manageri sanoikin: Jos olette koskaan saaneet parempaa viskiä, niin jään eläkkeelle. Ja herkkuahan se oli. Vastaavaa bourbon-tynnyriä maistoimme myös. Ja pienen vihjailun jälkeen kävimme myös bordeaux-tynnyrillä.
Keskiviikolle oli varattu Lagavulin, Laphroaig ja Ardbeg. Lagavulinilla olimme kolmestaan uskomattoman kauniin Ruthin opastuksella. Siinä vasta ihana tyttö. Maistoimme new makea ja visitor centerissä 12y.o ja DE. Laphroaigilla oli todella mahtava vierailukeskus. Ja ystävällistä porukkaa. Opas oli hieman hommaan kyllästynyt tytönhupakko. Mutta saimme onneksi nähdä kilnin toiminnassa. Sitten ennen Ardbegiä mutka Kildalton crossille. Tuo tie ja maisemat Port Ellenistä crossille on kyllä kivikkoisen karua mutta kaunista. Perillä on upeat maisemat läheisille vuorille ja kieltämättä pimeällä voisi olla kohtalaisen jännät oltavat. Ja sitten upeimmalle tislaamolle. Kiln Cafessa safkat ja olutta. Itse touri oli parhaimpia ja onneksi hieman muista poikkeava. Advanced tour ei ollut mahdollinen koska manager oli lomilla. Mutta Lindsay hoiti homman innostavasti läpi. Päälle maisteltiin ANB, kymppi ja Uige. Juteltiin Corryn hinnoista ja tyttö manasi niitä tuttuja kavereita, jotka hommaa pulloja tislaamolta ja sitten samat nimet kauppaa niitä e-bayssä. Harmillista. No kuitenkin Ardbeg oli suurien joukkojen kiinnostuksen kohde kun vertaa kiertueelle osallistuneiden määrää ja sitä joukkoa joka oli vierailukeskuksessa. Kaunista!
Illalla piipahdus Islay whisky shoppiin ja mukaan lähti OMC port Ellen 23y.o(bottled for islay whisky shop) . Torstaiaamuna hieman haikein mielin aamulautalle ja kohti Kennacraigia. Ja tällä kertaa bussissa olin varuillani. Inverarayssä pysähdyttyämme kipitin heti Loch Fynelle ja voi kuinka ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua saimme. Oli hieman kiire, joten teimme kaupat Chieftainsin Brora 24y.o cream sherry caskistä. Ja kotiin postitettuna.
Glasgowiin tultuamme otimme seuraavan bussin Edinburghiin, jossa majoitus guest housessa kuudeksi yöksi. Bussilla matkustamisesta voin sanoa että se on edullista ja hyvä keino liikkua. Välimatkat eivät ole liian pitkiä ja näkee paljon kaunista Skotlantia.
Edinburghissa levähdeltiin ilman suurempaa vouhotusta. Royal milen viskibaareja istuttiin ja myös viskikaupat tuli tutuiksi. Aivan mahtavaa palvelua saimme Princess streetin The whisky shopissa. Myyjä tarjosi maistiaisia OMC Port Ellen 24y.o, Caol Ila 17y.o ja kun kysyin löytyykö Glenfarclasia niin kaveria kaivoi 41y.o OMC first-fill sherryn tiskille ja maistiaiset lasiin. Voin kertoa että hyvää oli. Ja sherryistä. Kaveri näki myös paljon vaivaa kun selvitti mitä maksaa lähettää pulloja Suomeen. Vierailu Cadenheadsin puotiin jäi myös mieleen. Mukaan lähti Cadenin Ardbeg 13y.o 94/07 bourbon 58% xxx/300. Laiskoja kun olimme otimme kiertomatkan bussilla ylämaalle ja maisemat olivat jälleen huikeat. Itse tein myös reissun vielä Glenturretin tislaamolle ja hieno kierros oli sielläkin. Kaunis paikka ja mahtavat vierailutilat. Tislaamon ravintolassa haggista ja sen jälkeen baaritiskillä mm. Glenturret 15y.o SC sherry. Hyvää! Baarimestari oli kunnon kaveri. Tarjosi North British grain-viskiä, joka oli loistavaa hunajoineen ja kellari viljoineen, ja tykkäsi jutella viskeistä. Hieman epämiellyttävänä koin sen että tislaamon nimi on vaihdettu The famous grouse experienceksi! Skotlannin vanhimpia tislaamoita ja se on joutunut uhraamaan itsensä blended viskin eläväksi mainokseksi. Kiertueen aikanakin opas vain höpisi jatkuvasti Famous grousesta. Baarimestari oli hyväksyvinään tämän kaiken ja selitteli että business is business, mutta huomasin että se vähän kaveria kaiversi. Miettikää jos Ardbeg joutuisi vaihtamaan nimensä The bailie nicol jarvieksi, ja kaikki tislaamolla pyörisi vain tämän blendin ympärillä, niin kyllähän se hirveää olisi. Think about it!
Viimeinen päivä Edinburghissa ennen yöbussia Lontooseen oli hieno. Menimme pubiin tappamaan aikaan ja ei aikaakaan kun kaksi paikallista viskin ystävää liittyi seuraamme. Toinen skotti ja toinen englantilainen. Juttelimme ja nauroimme ja viihdyimme puolin ja toisin. Maistelimme viskejä ja saimme kokea skotlantilaista vieraanvaraisuutta. Toinen kaveri, joka ei oikein ollut varoissaan, haki kuitenkin asunnoltaan pahan päivän varalle jemmatut rahat ja halusi ehdottomasti tarjota meille juotavaa. Yritimme tarjota takaisin mutta hän hymyillen kieltäytyi: What a nice afternoon boys. There's is no better way to spend a wednesday than in a pub with friends. Olimme samaa mieltä.
Lontoossa vielä vuorokausi ja sitten takaisin Stanstedin kentälle. Lontoo ei enää hirveästi jaksanut sytyttää. Se nyt vaan on niin Englantia, ja ei oikein juuri ollenkaan Skotlantia. Liian kiire ja liikaa porukkaa. Lentokentältä World of whiskystä vielä Lagavulin 12y.o ja Highland Park 21y.o kainaloon. Ja loput varmaan arvaattekin. Suomessa sadetta ja kylmää ja lievä paluumasennus ja killeri-flunssa.. Mutta onneksi siihen on lääkettä kaapissa.
Skotlanti on vieraanvarainen, ystävällinen ja kaunis maa. Todennäköisesti menen vielä joskus uudestaankin. Koitetaan saada jokunen kuvakin tulemaan.
Edit: muutama ärsyttävä typo pois.
______________________________________________________________________________
Marko76 (9.9.2008 13.43.37)
Kerrassaan mainio matkakertomus! :)
Kuvia vaan esiin!
______________________________________________________________________________
Artturi (9.9.2008 13.57.59)
Hyvää matkaläppää. Näkee että oli loisto reissu. Oikein tuttu fiilis, niin kuin täysi vati asiaa pään päällä ja sitten sieltä pitää koittaa lirutella hienoja muistoja "paperille". Loiskahtelee ja pitää tuppuutella, kun ei tiedä mitä kaikkea pistää ja ihan kaikkee ei jaksa.
Onneks tota tekstiä saa vielä lisättyä.....pistä ny vielä kateelliselle lisää.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (10.9.2008 11.28.10)
Koitellaan lisätä jossain välissä jotain ja kuvat tulee pikapuolin.
______________________________________________________________________________