______________________________________________________________________________
Vode (10.9.2010 7.41.38)
Terveisiä Ranskasta, piskuisesta Cognacin kylästä, jonne vanha viskisieppo on tässä eksynyt Euroopan lomatyölomatyö turneellaan ::)
Konjakki on aina ollut mulle "työsuhdejuoma", eli juodaan korruptioillallisen päätteeksi tai lentokoneessa ja vaihtoehdot ovat lähinnä VSOP tai XO. Merkillä ei niin väliä, melkein samalta ja hyvältä ne kaikki kuitenkin maistuu. Tilanteeseen oli saatava korjaus, joten täällä ollaan.
Konjakin kanssa on se hassu tilanne, että muutama suurin toimittaja pitää hallussaan melkein koko markkinoita ja tuotteet maistuvat aika samalta -- erot ovat aika pieniä (vrt. viskit). Toisaalta tislaamoja on satoja, mutta niiden tuotteita on vaikeaa löytää, kun suurin osa menee massamerkkien varastoihin. Tähän on pikkuhiljaa tulossa muutosta ja täältä paikan päältä saa ostaa satamäärin pientoimittajien tuotoksia.
Majoittauduin yhteen konjakkitaloon (http://www.hotel-domaine-du-breuil.com/), joka blendaa muiden tisleitä ja jonka baari on vähintäänkin kattava. Tässä vähän mietteitä.
Konjakin valmistajille näyttää tynnyröinti ja blendaus olevan kaikki kaikessa. Alihankkijat tekevät suurimman osan alkuvaiheista tislaamiseen asti ja konjakkitalo pyrkii vain tasaiseen ja toki erittäin korkeaan laatuun. Single malteissahan tislaaminen tapahtuu aina talossa ja sen merkitystä korostetaan. Toki perusviskitkin pidetään tasalaatuisina sekoittamalla eri eriä keskenään, mutta konjakissa asia on viety äärimmäisyyksiin asti -- XO voi sisältää satakunta tislettä. Lopputuloksena on aina samanlainen, mutta parhaimmillaan erittäin monipuolinen ja hyvä juoma, jota voi huoletta nauttia vuodesta toiseen ilman yllätyksiä.
Pientuottajilla ei ole tarpeeksi laajoja varastoja päästäkseen samaan, joten laatu on sitten hieman vaihtelevampaa, mutta he myöskin kokeilevat jotain uutta. Esim. Cognac Prunier Prestige (~50v vanhoja tisleitä) oli hyvinkin erilainen ja erittäin pehmeä konjakki mihinkään muuhun maistamaani verrattuna. Se oli jo ehkä liiankin pehmeä ja siitä puuttui "alkupuraisu" eli se rypäleinen alkoholin hyökkäys, mikä konjakkiin normaalisti kuuluu.
Prulhu XO sitten korjasi tilanteen tarjoamalla "nuoreksi" (XO on täällä nuorta..) konjakiksi uskomatonta pehmeyttä ja kohtalaisesti monipuolisuuttakin. Richard Delisle XO 1965 Fins Bois (59.6%) oli taas esimerkki single barrel konjakista ja oli kerrassaan loistavaa. Alkoholin vahvuus ei tuntunut juurikaan pirtuna, koska rypäleiden maku oli niin vahvasti esillä. Myös hotellin oma konjakki oli oikein herkkua ja ostin pari pientä single barrel pulloa, toinen Grand Champagne rypäleistä ja toinen Petite Champagne rypäleistä (ne kaksi parasta aluetta), jotta voi tehdä pientä vertailevaa tutkimusta joku päivä ;)
Pitää tänään tehdä vielä visiitti yhdelle perhetilalle ja hieman ostoksia.
..vode
______________________________________________________________________________
Vode (11.9.2010 21.32.36)
Jatketaan nyt tarinaa, kun ei täällä hotellissa ole juuri parempaakaan tekemistä. Eli kävin seuraavana päivänä myös yhdellä pientoimittajalla ja siellä olikin meno jotain ihan muuta kuin suurtoimittajilla. Kyseinen paikka (http://www.cognacforgeron.com/) tekee kaiken itse rypäleiden kasvattamisesta pullotukseen ja myyntiin. Heillä on 4ha viinitarhaa parhaassa osassa aluetta (Grande Champagne), pieni sievä tislauspannu ja varasto. Ihastuttava vanha pariskunta tekee siellä perheensä ja palkollisten kanssa konjakkia alusta loppuun asti.
Toiminta alkoi 1965, joten suurten talojen kanssa on turha kilpailla tisleiden iällä. Niinpä valikoimassa on sitten erikoisuuksia ja hintataso aika miellyttävä. Jos viskitislaamoihin vertaan, niin aletaan olla jo samalla aallonpituudella pienten tislaamoiden kanssa, joskin näiden toiminta on vielä vähemmän "teollista" kuin vierailemillani viskitislaamoilla.
Olin ainoa vierailija (sovittava aina erikseen) ja paikan emäntä puhui sen verran englantia, että saatiin ihan hyvä visiitti aikaiseksi. Mieleen jäi se huolellisuus, jolla rypälemehusta saadaan mahdollisimman hyvää, koska huono neste ei tislaamalla korjaannu. Itse tislaustoiminnassa ei näytä olevan mitään yhtä uskonnollista kuin viskitislaamoilla välillä on. Hieman eri painotukset viskin ja konjakin tekijöillä selvästikin.
Toivottavasti joku jalojen juomien ystävä saa näistä raapusteluista jotain innostusta. Suosittelen tutustumaan konjakin saloihin, jos joskus sattuu liikkumaan sillä seudulla.
..vode
______________________________________________________________________________