Kun aikaa on rajallisesti tyydyimme juuri kyseiseen tislaamon kun lähellä on, mutta varsin viihtyisä ja mielenkiintoinen tislaamo lopulta onkin. Hotellin tarkastamisen jälkeen päädymme ottamaan taksikyydin keskustasta kymmenen kilometrin päässä Clydebankin reunamilla sijaitesevalle tislaamolle ja afganistanilainen kuski hoitaakin homman varsin tyylikkäästi pakollisine silmäniskuineen naisväen ainoalle edustajalle. Perillä kaikesta kaupunkimaisuudestaan huolimatta odottaa hyvin siisti ja ihastuttava mallasviskitislaamo. Peruskiertueella oli meidän lisäksi kaksi jenkkiä ja vaikka se ei suuria viskiviisauksia lisännytkään, niin oli kuitenkin hienoa kävellä tislaamo läpi ja kuunnella puolella korvalla oppaan selostuksia. Ja varaston näkeminen on aina hieno kokemus. Maalattia ja viileä ilma takaavat aina mykistävän hienon tuoksukokemuksen. Tourin päätteeksi istumme tislaamon ravintolan puolelle ja saamme lasiimme perus 12y.o:n. Ja hyväähän se toki oli. Ja koska hyllyssä oli myös harvinaisempia Auchentoshaneita, oli pakko kokeilla Archieve 1978 18y.o 58,8%, mutta hieman kireää oli omaan makuuni. Mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin eri tynnyrilajikkeiden haistelu, joita oli pieninä palasina lasipurkeissa. Todella selkeästi tuli esille eri tammi- ja kypsytyslajien erot. Vaikka kyseessä ei ollutkaan neitsyttammet, ei voinut olla huomaamatta kuinka tummempi, syvempi ja reilumpi oli aromi sherrytammessa ja kuinka vastaavasti amerikkalainen bourbontammi oli hunajaisempi, karamellisempi ja jollain tapaa huumaavampi. Ehkä todellakin itse puulla onkin isoin vaikutus viskin makuun. No niin tai näin vierailusta saa hieman uniikimman kun pullottaa itse oman pullollisen managerin valitsemasta laatutynnyristä. Hintaa 2 desin pullolla oli 29.90 puntaa ja selkeä ja iso viski vuoden 1996 first fill bourbonista olikin kyseessä. Tätä olisikin kiva tutkistella kotosohvalla ellei Ardieta suuremmilla voimilla olisi sormensa pelissä. Mutta kello alkoi olla jo paljon, joten kävelemme juna-asemalla ja tuossa tuokiossa olemmekin hotellilla ja tutkailemme pakolliset tsunami-päivitykset tv:stä ja alammekin valmistauta Levellerssin keikkaan The Barrowland Ballissa.
Vain kymmenen mailia Glasgow'n keskustasta.
Tuoksu ja tunnelma varsin kohdillaan.
Pakollinen pannukuva.
Tanssisali onkin jo lämppäribändi Wonder stuffin aikana tupaten täynnä ja voin sanoa että skotlantilaiset osaa rokata isolla kädellä. Hieman tavallisuudesta poikkeavaa settiä juhlakiertueen kunniaksi oli tiedossa ja Levellers soittikin koko Levelling the landin biisit sinkkuineen oikeassa järjestyksessä ja tämäkös pisti vanhaan faniin liikettä. Ja jos afrikkalaiset osaa laulaa yhteen ääneen, niin ei skotit paljoa perjantai-iltana jää jälkeen. Kun jossain keikan puolessa välissä kajahti Liberty-niminen kappale soimaan, alkoi yleisö mylviä sellaiseen ääneen että William Wallace olisi myhäillyt varsin tyytyväisenä meikkiensä takaa. Ja kaiken kaikkiaan bändi soitti uskomattoman hienosti ja isosti. Folkn rollia parhaimmillaan! Kun vielä Kaksien encorejen muodossa kuultiin Hope St., Carry me, Cholera well ja What a beautiful day, on helppo tunnustaa ilta täysin onnistuneeksi ja keikka yhdeksi parhaista koskaan. Jos kansanhenkinen rockmusiikki kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi tutustumaan, vaikka orkesteri ei kommunistihenkisistä linjauksistaan johtuen ole tyrkyttänyt itseään joka tuutista.
Ehkä maailman paras bändi?
Liberty!
Lauantai-aamuna otimme suunnan kohti Fort Williamia tarkoituksena nähdä huikeita vuoristomaisemia läntisen Skotlannin tapaan. Mutta jotain tyypillistä, lumista, sumuista, tuulista ja räntäistä vaikeuttaa maisemista nautiskelua. No kuka nyt hyvien säiden takia matkustaa Skotlantiin. Perillä alkoikin melkoinen taaperrus majapaikkaa kohti, mutta onneksi matkanvarrella oli The Whisky Shop, jossa pienet maistiaiset lämmitti. Kovasti koitti myyjä-rouva selvittää onko Longrow 14y.o 2010 vai 2004 pullotettu, muttei siinä onnistunut. Vaikka suuresti epäilin 2010 versioksi jätin ostamatta, koska E'burgin Cadenhead's varmasti tietää kertoa faktoja. Whisky Shopin vieressä olikin mielenkiintoinen matkamuistokauppa The house of clan Jamfrie. Valikoimassa paljon indyjä esim. Cadenheads ja Murray McDavid yms. Mukava paikka josta käteen jäikin MM Bowmore 2000 9y,o 46% Sherry matured. Ja B&B:n lepäämään. Omistaja oli nuori kaveri, joka oli Taliskerin ystävä. Kun totesimme hengenheimolaisuuden, haki kaveri pari viskipulloa ja maistelimme niitä. Jos kiva, kotoinen ja edullinen majoitus kelpaa niin InverNevistä voin suositella. Illalla räntäsateesta hytisten syömään sea food-ravintolaan ja kampasimpukat kokeiluun. Ihan jees, mutta onnistuu katkarapujen ja herkkusienien risteyttäminen kotosuomessakin. Seuraavana päivänä bussin nokka takaisin Glasgowiin ja sieltä takaisin Edinburghiin.
Guest housen maisema. Jotenkin tuttua valkoista ja kylmää...
Pääkaupungissa tulikin puhtaasti kierreltyä kauppoja ilman suurempaa suunnitelmaa. Princess mallin The Whisky Shopin manageri kohtasi myös Longrow 14 haasteen, muttei selvinnyt siitä sen paremmin vaikka kovasti pyörittelimme etiketin liimapuolella olevaa koodia 10/135. Robert Grahamin puodissa sama testi, muttei kauppoja koska myyjä ei osannut sata varmasti kertoa onko 2010 vai 2004. Kaupat kuitenkin The Hoebegistä ja sitten Cadenheadille tivaamaan arvoitusta. Vaikuttava kauppa joka näyttää enemmän navetalta kuin viskikaupalta, mutta hieman passiivisista myyjistä huolimatta kiva vierailtava. Myyjä selitti koodin 10/135 tarkoittavan että viski on pullotettu 2010 ja pullotuserä on 135. vuoden alusta, huomioon ottaen kaikki pullotteet joita Mitchelin poikien omasta pullottamosta on tullut. No nyt voitiin tehdä kaupat Longrowsta, joka lopen oli 10/152. Eli pullotuserä on eri kuin The Whisky shopilla ja todennäköisesti eri kuin Sergen kehuma, joten eri satseja on 2010 pullotetusta Longrowsta liikenteessä. Visiitti myös Royal milen whiskiesiin ja sieltä G&M Mortlach 21y.o 43% mukaan ja sitten taksilla 1360(muka) vuodesta asti toimineeseen kuppilaan. The Sheep Heid Inn olikin kiva Holyrood parkin kupeessa oleva taverna ja valitettavasti myöhästyimme ruokailusta ja jouduimme tyytymään olueen ja viskiin. Mutta komea oli tuo muinainen versio keilaradasta, vaikka pelaamaan asti emme viitsineet.
Ompa tosiaan hinta pompannut parissa vuodessa. Vielä kun ostaja löytyisi...
How about a round of skittles?
Tiistai aamuna kotiin ja tax-freestä Glenfarclas 17y.o ja Old Pulteney 12y.o kainaloon ja takaisin kotoiseen lumisohjoon, vaikka ei sitä karkuun tuolla etelässäkään päässyt. Ehkä ensi kerralla pidän huolen siitä että takatalvi ei yllätä. Siltikin kaunista ja mielenkiintoista nähtävää on aina...ei vähiten tunnelmallisissa viskikaupoissa, joita viskinystävä ei voi kiertää riittämiin.
Ps: tottai kai onnistuin rikkomaan tuon Auchentoshanin omapullotuksen...ja kolme metriä ennen kotiovea. Slainte.... :(