Bar Metro, Milano

______________________________________________________________________________

Quercus (20.10.2006 14.35.39 last edit 20.10.2006 14.40.50)

Bar Metro on esiintynyt tälläkin palstalla pariin kertaan, mutta kyseinen viskinystävän paratiisi ansaitsee oman viestisäikeensä.

http://www.barmetro.it/
http://www.collectingwhisky.com/
http://www.collectorsencyclopedia.com/

Piazza De Angeli'n laidalla sijaitsevaan ravintolaan pääsee helposti ja nopeasti Duomolta metron punaisella linjalla. Via dei Martinitt oli sen sijaan vaikeampi löytää, koska aukiolta lähtee säteittäin useita katuja ja Martinitt ei varsinaisesti ollut katu vaan kahden talon välinen porttikongi. Ravintolan puolella on hyllyssä niin anniskelupulloja kuin myytäviäkin. Baaritiskillä on asiakkaita varten italialaiseen tapaan snackherkkuja ja muuta naposteltavaa. Omistaja, Giorgio d'Ambrosio, istui peräpöydässä, mutta liittyi välittömästi seuraani, kun mainitsin tarjoilijalle haluavani maistaa vanhaa Ardbegiä, joka on hänen ykkössuosikkitislaamonsa. Aivan uskomaton tyyppi! Keskustelimme pitkään niin viskeistä kuin Suomestakin.

Maistelin muun muassa 11-vuotiasta Caol Ilaa (pullotettu pari vuosikymmentä sitten, OB) ja paria 1974-Ardbegia: http://www.barmetro.it/vendita/ardbeg3.htm, pullotettu joko 1994 tai 1996 sekä 21-vuotias OB, (1974/1996) Bar Metro Stock No 600. Kumpikin oli 40-prosenttinen, mitä ei olisi uskonut. Jälkimmäisen yllätti todella positiivisesti, sillä en ole aiemmin maistanut niin seaweedin hallitsemaa Ardbegia. Giorgio kertoi kyseisen pullon olevan myös viimeinen pullo; yksi avaamaton oli enää avatun lisäksi varastossa. Giorgio maistatti minulla myös muutamaa suosikkiansa. Glen Avon 15 y.o Oloroso CS (G&M for Bar Metro), joka on Glenfarclasia, yllätti täyteläisyydellään. Harmittaa jälkikäteen, kun muistiinpanovälineet ja digikamera eivät olleet mukana. Kamerakännyyn sain muutaman tuhruisen sotkun.

Lopulta sain kutsun pyhimpään eli ravintolan alapuolella oleviin kellariholveihin, joissa on aivan käsittämätön määrä harvinaisia viskejä. Polvet tutisivat ja miltei laskin alleni ;) :D. Vaikuttavinta oli nähdä livenä alkuperäinen Macallanin 1861, josta on tehty replika. Yllätyin pullon ja etikettien hyvästä kunnosta. Talisker 1909, Laphroaig 1898... ei noitakaan vaatimattomiksi voi sanoa. Kokonaisia, yhtenäisiä sarjoja Vintage-pullotuksia. Hypistelin käsissäni Balvenie 50 y.o:n vanhempaa versiota. Toisessa holvissa oli myytävänä olevaa tavaraa. Värisuora esimerkiksi Valinchejä, kaikki Ardbegin OB-Vintaget rivissä vuosijärjestyksessä. Näky ja kokemus olivat niin lamaannuttavia, ettei ostoksia tullut tehtyä.

Giorgion viskikokoelmaa voi hyvällä syyllä pitää Milanon tärkeimpänä nähtävyytenä — ainakin viskiharrastajalle.

______________________________________________________________________________

Pietari (20.10.2006 17.19.12)

Jep, tuo on sellainen paikka jossa pitää seuraavan kerran Milanossa ollessa vierailla. Muutaman kerran olen Milanossa käynyt, mutta vasta tämän kevään reissulla olin paikasta tietoinen. Aikataulu ei vain antanut periksi käydä tuolla. Onneksi Milanon seudulla "joutuu" käymään ainakin kerran vuodessa...

______________________________________________________________________________