______________________________________________________________________________
Whisky (5.1.2007 23.25.53)
Pidettiin pullojen tapaaminen ystävän kanssa ja korkattiin samalla useampi kaverin uusi pullo auki. Omasta kaapista uhriksi joutuivat Loch Lomond NAS, Bruichladdich Waves ja Benriach Curiositas sekä tastingin ulkopuolelta Bruichladdich 10 y.o. Korkit aukesivat kaverin Glen Grant NAS:stä, Glenorangien Madeira Woodista ja Highland Parkin 18-vuotiaasta. Mukavan maukas perjantai-ilta, jossa oli molemmille uusia tuttavuuksia.
Tässä muutamat muistiinpanot maistelluista:
Glen Grant NAS: Tuoksu alkuun pistävän alkoholimainen. Tämän piti oikesti antaa hengittää yhden olusen ajan ja sen jälkeen lasista löytyi tuoksun puolesta aivan eri juoma! Tuoksusta löytyi raakaa ananasta ja keltaisella mehukattimehulla lantrattua pontikkaa. (Hyvässä mielessä) Pohjalla oli nuorta mallasta. Maku oli pehmeä ja kevyt, aavistuksen maltainen ja heinäinen. Jälkimaussa kepeä mallas hiipi kielelle. Lasissa avauduttuaan tästä kehkeytyi vaivaton juoma, joka sopii hetkiin, jolloin viskiltä ei odota liikaa, mutta siitä haluaa nauttia.
Loch Lomond NAS: Tuoksussa rutkasti mallasta, tuoretta paahtoleipää juuri paahtimesta otettuna, jotain joka viittasi tuoreeseen ranskanleipään. Nuoren viskin aromeja sekä makeutta, öljyisyyttä ja hunajamelonia. Maku mukavan pehmeä, tuoretta mehukasta mallasta, raakaa banaania ja hedelmäisyyttä. Taustalla vaanii jotain suolaista. Jälkimaussa kevyttä savua ja suolaisuutta, tosin lyhyesti. Tuoksultaan voimakas viski, joka on nuori mutta helposti lähestyttävä.
Glenmorangie Madeira Wood: Makean viinimäinen tuoksu, jossa rusinoita, kermakarkkia, kinuskia ja yrttejä (timjami lähinnä tuli mieleen). Täyteläinen ja pehmeä jo tuoksultaan. Täyteläisyys jatkui maussa ja sitä siivittivät selvät viitteet maideraan ja toffeemaisuuteen. Maultaan yllättävän moniulotteinen verrattuna Glenmorangien tavalliseen 10-vuotiaaseen. Jälkimaku aavistuksen makea, mutta kuivuu tammiseksi. Jälkimaku on myös todella pitkäkestoinen. Tämä oli hyvää! Vähän kuin kevennetty ja raikastettu a'bunadh.
Bruichladdich Waves 7 y.o.: Tästä tuntuu löytyvän aina uutta sanottavaa. Elääköhän tämä pullossa omaa elämäänsä? Tällä kertaa suolainen tuoksu, jossa aavistus savua. Nuoren viskin aromeja (taas), mutta lasissa seistessään tähän kehittyi paahdetun mantelin aromeja, jotka toivat mieleen Daim-patukan sisuksen. Maku jotenkin lässähti tällä kertaa. Tuttu mieto savuisuus kera turpeen ja tervan tosin löytyi. Jälkimaku kuivatti suun, mutta sen mukana sentään tuli jotain Madeiramaista.
Benriach Curiositas 10 y.o.: Alkuvaikutelma yllätti, vaikka tätäkin on maisteltu jo muutama kerta. Alkuun nenään paukahti mansikkapirtelömäinen tuoksu savun kera. Seassa oli jasmiinia ja cocktailhedelmiä sekä turvetta ja tervaa. Maku oli pehmeä ja seassa oli tervaa ja pureskeltua mallasta. Kuin nuotiossa savustettua viljantähkää olisi suussaan jauhanut. Jälkimaku paukkasi takaisin kurkusta tuodessaan mukanaan tuimaa nokista savua ja tervaa.
Highland Park 18 y.o.: Tuoksussa tasapainoista sherryä, märkää puuta, joka kuitenkin kuivuu jollain tapaa tammiseksi ja seassa on makeita hedelmiä, pehmeä. Tätä voi haistella huoletta pidemmänkin aikaa pelkästään nauttien. Suutuntuma on öljyinen, maussa sherryä, jonka takaa hiipii esiin pehmeä savuisuus. Kypsän makeita sirtushedelmiä. Jälkimaussa kuivuvaa sherryä. Savu tulee suuhun jälkijunassa ja aaltoilee sherryn kanssa. Mainio tuotos, joskaan ei aivan odotuksien mukainen.
---
Bruichladdichin kympistä en enää muistiinpanoja tehnyt. Kummankin suosikki oli Glenmorangien Madeira Wood, joka vei potin kotiin kermaisella pehmeydellään ja todella monipuolisella maullaan. Molemmat odottivat kakkoseksi päätyneeltä Highland Parilta aavistuksen enemmän. Loput olivatkin melko tasaväkisiä. Tosin Loch Lomond sai toiselta osapuolelta hieman haukkupisteitä. Joka tapauksessa mukavan monipuolinen setti, jossa oli mukana niin nuorikkoja kuin aavistuksen iäkkäämpiäkin tuttavuuksia. Muitakin pulloja olisi ollut avattavaksi, mutta makuhermoja ei viitsitty tämän enempää puuduttaa.
______________________________________________________________________________
Mikko (6.1.2007 10.24.05)
Hyvin kuvattu Glen Grantia, minulle tuo on jäänyt mieleen myös erittäin helposti juotavana. Sinänsä varsin vaatimaton juoma, mutta illanistujaisissa puolusti paikkaansa hyvin. Moni muu yhtä alhaisia pisteitä napsinut viski on aiheuttanut suoranaista puistatustakin, tuo ei.
______________________________________________________________________________