______________________________________________________________________________
smoke on the water (29.8.2007 14.44.26)
Torstaina 30.8. sekalainen pyhiinvaeltajien joukko suuntaa kulkunsa kohti puotilaa ja siellä odottavaa lasista "alttaria". Lasikaapin sisään kätketyn kaunokaisen luona joukkomme alkaa varmaankin olemaan jo hartaassa hurmostilassa ja tunnelma tulee olemaan odottavan jännittynyt. Viimein seremoniamestari nostaa valkoisin hansikkain meille varatun "uhrin" kaapistaan ja ryöstää sen puhtaan viattomuuden. Viimein tämä herkkä kaunokainen on auki ja verenhimoinen joukko saa mitä on tullut hakemaankin. Pisarat tätä elämän nektaria valuvat hitaasti ja nauttien kurkuista alas, odotus on päättynyt.
No, miltä se sitten maistui ja onko se kaiken siihen kohdistuneen ylistyksen arvoista?, Mitä ajatuksia lasikuutio herättää? Sen tiedämme vasta jälkeenpäin, joten palaamme myöhemmin aiheeseen...
______________________________________________________________________________
I.R. (31.8.2007 12.27.11 last edit 31.8.2007 12.43.33)
Lasikuution - vai pitäisikö sanoa lasista valmistetun suorakulmaisen särmiön ;) - äärellä vietettiin eilen ilta, jonka tunnelmat vaihtelivat innostuneen odottavista iloisen vapautuneisiin ja sitten hieman surullisiinkin, kun saimme "kabinettiin" tiedon M. Jacksonin kuolemasta. Vainajasta voisi tässä todeta sen, että legendalta jäi vielä paljon töitä kesken ("there is [always] further tasting to be done"). Itse pidän Jacksonin huomattavimpana saavutuksena 1980-luvulla kirjoitettua pioneeriteosta "The World Guide to Whisky" (1987). Mies joutui tekemään tuota varten valtavasti töitä jo senkin vuoksi, että aiempia esikuvia, joita olisi voitu käyttää lähteinä, ei yksinkertaisesti ollut. Tänä päivänä kirja on toki monin kohdin vanhentunut, mutta sen tarkkuus ja tyyli hakevat yhä vertaistaan. Valitettavasti päivitettyä laitosta ei koskaan ilmestynyt ("Whisky - The Definitive World Guide" [2005] on täysin eri teos).
Illan ensimmäistä viskiä eli Ardbegin 1965 vintagea (42,1 %, casks 3678 & 3679, bottled 2005, bottle 120/261) kohtaan minulla ei oikeastaan ollut odotuksia suuntaan jos toiseenkaan. Tällaisten tuotteiden kohdalla ei kannata puhua mistään hinta-laatu -suhteesta. Osallistujat eivät ensi sijassa maksa parista senttilitrasta alkoholijuomaa, vaan elämyksestä, joka muodostuu paitsi itse viskin tuoksusta ja mausta, myös mielikuvista pullon historiasta ja ainutlaatuisuudesta sekä ennen kaikkea samanhenkisestä seurasta. Vertaaminen edes muihin saman tislaamon pullotteisiin on turhaa ja hedelmätöntä.
Nuuhkaisin ensimmäisen kerran, kun viski oli seissyt lasissa vajaan tunnin ajan. Tuoksu oli vasta nupullaan ja toi viskin sijasta mieleen pikemminkin pitkään kypsytetyn rommin tai konjakin. Kielituntuma sitä vastoin oli jo tässä vaiheessa iäkkäille (30+) viskeille tyypillinen: maut eivät pureudu suoraan kieleen, vaan "välittyvät" hienostuneesti, ikään kuin välissä olisi ohut puoliläpäisevä kalvo... :o Tästä huolimatta maku oli hyvin intensiivinen, ja siitä löytyi samanlaista tervaa, petrolia ja kirpeyttä kuin niin ikään 1960-luvulla tislatusta 30-vuotiaasta Very Old -pullotteesta. Maun kaari tuntui aluksi varsin lyhyeltä, mutta vähitellen loppuun ilmaantui hyvin vahva puinen tuntuma. Tämä taas muuttui edelleen seisottamalla karvaaksi ja sitten makeahkoksi - huikea kehityskulku. Vettä en lisännyt missään vaiheessa. Tyhjentyneen lasin aromi toi heti mieleen jo jäähtyneen - ja pitkään käytössä olleen - savusaunan löylyhuoneen tuoksun.
Jacksonin muistolle iltaa piti vielä jatkaa Ardbegien jälkeen muiden hyvien viskien merkeissä. Aluksi lasissani kävi uusi kokemus Dalwhinnie 29 yo (57,8 %, 1973/2003), sitten jo vanhat tutut The Macallan 25 yo sherry (43 %, b. 2004), Glenfarclas 1954 (43 %, b. 2000) ja Bunnahabhain 34 yo (43,5 %).
Kiitokset mieleen jäävän illan järjestelyistä Markulle & Marjutille ja hyvästä seurasta myös Alille, Misalle, Osmo The Woodwaxille, Perelle, Quercukselle ja Smokelle. Q:n samplepullojen parissa kuluu helposti viikonloppu jos parikin... :P
______________________________________________________________________________
JaRiMi (31.8.2007 19.08.49)
Täytyy vain harmitella että omalta osaltani jäi osallistuminen haaveeksi, työ vei miehen, varsinkin kun pitää lähteä Aasiaan alkuviikosta niin oli pakko saada kaikenlaista tehtyä. :( Noh, huomenna paikkaan hieman, tosin kaikkia hyviä tuttuja ei varmaankaan näe joten muutama sovittu maistiainen jäi antamatta / saamatta - pahoitteluni.
______________________________________________________________________________
smoke on the water (1.9.2007 11.42.07)
Ikimuistoinen ilta kaikkiaan.
Harvoin näkee miesporukan pysyvän pöydän ympärillä keskittyneenä lähes pari tuntia maistellen vain yhtä tai kahta viskiä. Valitettavan lisäsäväyksen tunnelmaan loi tieto suuren gurun poismenosta, iso menetys olut- ja viskimaailmalle.
Itse Ardbeg 1965 oli hyvää, mutta totuuden nimissä vain Ardbegia, joten mitään wow elämystä ei päässyt syntymään, mutta vastavuoroisesti ei pettymystäkään.
Maussa rutkasti iän tuomaa hienostuneisuutta, savuisuus on säilynyt yllättävän hyvin, vaikka ikää on paljon. Tuttuja Ardbeg-elementtejä löytyy helposti juoman eläessä ja kehittyessä lasissa koko ajan. Hyvässä seurassa ja rauhallisessa paikassa hitaasti nautiskeltava fiilistelytuote.
Onnistuneen illan muita maisteltuja olivat
- Iltapäiväteen korvannut Laphroaig Vintage 1987
- Ardbegin seuraksi päässyt Bowmore 1957 ( Loistava, vaatinee oman juttunsa joskus jonnekin)
- Jälkiruuaksi Glen Mhor 1979 / 2000 G&M
- Ja loppuillan pakollisena sherrynä Macallan 10yo
Kiitokset tasapuolisesti kaikille mukana olleille kaikesta.
______________________________________________________________________________