______________________________________________________________________________
pere (24.7.2008 7.31.04)
Pikkulinnussa järjestettiin eilen viskiseuran kesätasting, jossa oli tarjolla taas joukko varsin mielenkiintoisia viskejä. Ilkalle kiitokset esittelyistä ja järjestelystä, varsin mielenkiintoista keskusteluahan sitä taas saatiin aikaan :)
Mutta itse asiaan, eli notesit maistelussa olleista viidestä TWF-pullotuksesta:
Caol Ila 26yo 57,2% OMC (DL for TWF), may 1979 / jun 2005, refill bourbon hhd, DL ref 1356, 212 bottles
tuoksu: merellinen, jodia, hieman makeutta, voimakas, hedelmäinen, hieman savua
maku: voimakas, maltainen, mausteinen, ei turvetta, hieman jodia, merellisehkö
jälkimaku: tammea, mausteisuutta, aavistus savua, hieman hedelmäistä makeutta, mutta kuitenkin aika kuiva
aukesi vedellä selvästi lisää ja muuttuu jonkin verran savuisemmaksi, kuitenkin aika poikkeuksellinen Caol Ila, liekö sitten DL:n alunperin blended-tavaraksi ostamaa ja sitä myöten un/lightly-peated tavaraa... ehdottomasti maltaisin maistamani Caol Ila
Glencadam 32yo 57,3% (TWF), dec 1974 / mar 2007, sherry butt, 355 bottles
tuoksu: suolaisen mausteinen, kirpeän hedelmäinen, sitrusta, omeaa, vanilliinisokera, karamelliä
maku: makeahko, mutta kirpeähkön hedelmäinen, tammea, mausteinen, aavistus mentholia, vedellä omenaa
jälkimaku: kermaisen makeahko, mausteinen, tammea, hedelmäisyyttä
todella moniulottainen ja upea viski, tätä voisi ihan vain nuuhkia helposti koko illan, sherry tynnyrin tyyppiä ei kerrottu, mutta voisin veikata finoa
Speyside Single Malt (Glenfarclas) 35yo 51,4% (TWF), jan 1971 / sep 2006, oloroso sherry butt, 534 bottles
tuoksu: makeahko, mausteinen, hieman voimainen, calvados, omenaisen puinen, konjakkia, pomeranssi, korianteri, aavistus tummaa sokeria
maku: puinen, mausteinen, mutta hedelmäinen, ei kovin viskimäinen, jälleen calvados, makeahko, inkivääriä
jälkimaku: mausteisen puinen, hieman toffeeta, hedelmäinen
hieno Glenfarclas, selvästi keskitason ~40yo IB-pullotuksia parempi, sherry on varmaankin ollut 1st fill, omenaisuuden ja voimakkaan puun yhdistelmä tuo ennemmin mieleen vanhan calvadoksen kuin viskin, hyvää joka tapauksessa
Talimburg (Talisker) 32yo 45,2% OMC (DL for TWF), oct 1972 / mar 2005, rum finished refill hhd, DL ref 1568, 146 bottles
tuoksu: makeutta, hieman savua, tammen mausteisuutta, puuta, kirpeähköä hedelmää, merellinen, suolaa, meriheinää
maku: merellinen, suolaa, pippuria, hieman savua, kuivahko, voimakas, jopa jodia, ananasmehua
jälkimaku: mausteinen, puinen, kuivahko, hieman kitkerää savua
pelkäsin, että niin monien rommiviimeisteltyjen viskien tapaan tässäkin olisi ällöttävän imelä rommin tuoksu, mutta yllätyksekseni en löytänyt viskistä mitään rommimaisia aromeja :o ilmeisen onnistunut korjausliike yli-ikäiselle viskille siis!
Vanilla Sky (Lagavulin) 14yo 53% (TWF), nov 1992 / dec 2006, bourbon hhd, 297 bottles
tuoksu: jodinen, makeutta, savua, hedelmäisyyttä, hieman pikeä, aavistuksen metallinen
maku: jodinen, turvetta, savua, makeutta, kuin new make!
jälkimaku: savuinen, hieman tuhkaa, jodia, makeutta
ei valitettavasti tässä seurassa päässyt oikein iskemään, edellisen herkkujen jälkeen tässä oli kyllä voimaa, mutta ei valitettavasti syvyyttä, toimii ehkä paremmin joku toinen kerta...
______________________________________________________________________________
Olli (24.7.2008 8.10.35 last edit 24.7.2008 10.50.27)
Jeps
Kattaus oli mielenkiintoinen ja haastava.
En tehnyt muistiinpanoja eli ulkomuistista:
- Caol Ila oli aika kevyt ja aika moni muukin perus OB pullotteiden (12/18) ominaisuus puuttui tai oli hyvin kevyesti läsnä, tuoksussa oli tuttua mutta maku ja suutuntuma poikkesivat aika paljon. Ei huono, mutta ei myöskään säväytä millään tavalla.
- Glencadam oli sherryinen, aavistus hapanta rikkiä aika paljon hedelmiä, veden lisääminen lisäsi makujen kirjoa, aivan nautittava. Saman tislaamon 15 OB pullote oli myös hyllyssä ja koska tämäkin oli maistettavien listalla se piti ottaa tilaisuuden jälkeen. Nämä kaksi oli hyvin helppo tunnistaa saman tislaamon tuotteiksi, tosin OB pullotteen jälkimaku oli harmittavan lyhyt.
- Glenfarclas oli tällä kertaa illan kunkku, sherryä pitkällä jälkimaulla ja upealla viskositeetilla sekä suutuntumalla. Ei kaivannut vettä.
- Talisker oli illan ehdottomasti vaiken, pippurit olivat pyöristyneet rommin vaikutuksesta ja samalla oli tullut hieman makeutta. Ei toiminut ainakaan tällä kertaa. Taliskerin hyvät ominaisuudet olivat heikentyneet ja tilalle oli tullut vain aavistus rommin aromeja. Pitänee testata OB pullotteiden kera ennen lopullista tyrmäämistä.
- Lagavulin oli tällä kertaa lievä pettymys ja kärsi hieman seurasta. Tuotteelle tyypillinen reipas vanilijan maku oli hieman ummehtuneen makuinen, kuiva niin kuin Lagavulin muutenkin on. Aikaisemmin hieman kesymmässä seurassa tämä toimi erittäinkin hyvin. Tätä voisi ottaa omaankin kaappiin.
Illan päätteeksi muutaman muukin uusi tuttavuus, niin oluissa kuin viskeissäkin joista Balvenie sherry oak 17 yo jäin parhaiten mieleen. Erittäin sherryinen, suklaata ja ehkä aavistus tammea, tislaamon oma luonne jäi valitettavan pahasti jalkoihin. Balvenie on yksi Speyside alueen omista suosikeistani - eli ainakin toinen tilaisuus pitää tälle antaa.
Vesalle kiitos - kotimatka sujui aika nopeasti. Huhujen mukaan muutaman muun kotimatka oli alkanut aika paljon myöhemmin... ::)
______________________________________________________________________________
Whisky (24.7.2008 19.57.00)
Oli kuuleman mukaan vaikea setti, mutta sitäkin makoisampi. Harmi, ettei aika antanut tällä kertaa periksi saapua Puotilan mekkaan. Olisi ollut mukava pitkästä aikaa turista viskien äärellä.
______________________________________________________________________________
I.R. (25.7.2008 0.06.10)
Pyyntöjen vuoksi postaan jälleen foorumille saman tekstin, jonka jaoin printtinä osallistujille. Pelkkä teksti ei anna oikeaa kuvaa siitä, mistä (ja miten) tilaisuudessa keskusteltiin, mutta ainakin tarkat pullotetiedot tulevat nyt kaikkien hankintoja suunnittelevien saataville.
* * *
THE WHISKY FAIR -TASTING 23.7.2008 (SMWS @ PIKKULINTU)
(1) Caol Ila 26-year-old 57,2 % (OMC for TWF; refill [bourbon] hogshead; DL ref. 1356; distilled May 1979; bottled June 2005; number of bottles 212)
(2) Glencadam 32-year-old 57,3 % (TWF independent bottling; sherry butt; distilled December 1974; bottled March 2007; number of bottles 355)
(3) Speyside Single Malt [Glenfarclas] 35-year-old 51,4 % (TWF independent bottling; Oloroso sherry butt; distilled January 1971; bottled September 2006; number of bottles 534)
(4) Talimburg [Talisker] 32-year-old 45,2 % (OMC for TWF; rum finished refill hogshead; DL ref. 1568; distilled October 1972; bottled March 2005; number of bottles 146)
(5) Vanilla Sky [Lagavulin] 14-year-old 53 % (TWF independent bottling; bourbon hogshead; distilled November 1992; bottled December 2006; number of bottles 297)
Kahden intomielisen viskiharrastajan (Jens-Uwe Altmann ja Carsten Ehrlich) ideasta ja voimanponnistuksesta syntynyt Limburgin huhtikuinen The Whisky Fair -festivaali (TWF) on vuodesta 2002 vakiinnuttanut asemansa kenties merkittävimpänä alan mannereurooppalaisena tapahtumana. Jo ensimmäisinä vuosina festivaalia varten valittiin ja pullotettiin muutamia erinomaisia tynnyreitä, ja niiden saavuttaman arvostelumenestyksen rohkaisemina järjestäjät kasvattivat valikoimaa nopeasti ja aloittivat pullotteiden postimyynnin. Saatavilla on kulloinkin (ollut) noin parikymmentä nimikettä (nykyinen tarjonta osoitteessa www.shop.whiskyfair.com). Kuten ylle merkityistä lukemista (number of bottles) havaitaan, pullote-erät on pidetty pieninä, ja siksi joidenkin yksittäisten nimikkeiden saatavuusaika on jäänyt hyvinkin lyhyeksi.
TWF-sarjan etiketeissä ei toisaalta aina mainita suoraan sitä, tuleeko ao. pullotteen viski vain yhdestä tynnyristä, eli onko kysymyksessä ns. single cask -pullote. Käytetystä yksikkömuodosta butt tai hogshead asiaa ei vielä näyttäisi voitavan päätellä. Esimerkiksi käy tämän tastingin viski n:o 3, jota on riittänyt kaikkiaan 534:ään 0,7 litran vetoiseen pulloon. Kun vuotuinen haihtuminen tynnyristä on keskimäärin 2 %, voidaan kypsytysajan päättyessä jäljellä olevan (viskiksi kehittyneen) tisleen tilavuus laskea kaavasta 0,98[sup]n[/sup] × V0; missä n on kypsytysaika kokonaisina vuosina ja V0 tynnyrin täyttötilavuus. Vaikka yksittäiset tynnyrit saattavat käyttäytyä keskimääräisestä poikkeavasti ja haihduttaa jonkin verran vähemmän kuin 2 % vuodessa, ei yhdestä äärimmilleenkään täytetystä 500 litran buttista voine 35 vuoden jälkeen millään liietä viskiä 534 pullollisen verran. Tässä yhteydessä on huomattava, että TWF-sarjan viskeihin ei enää pullottamisvaiheessa lisätä vettä (eli niitä ei oikaista), vaan alkoholipitoisuus säilyy samana kuin mikä se oli tynnyristä pois laskettaessa (tai useamman tynnyrillisen vattingissa). Kypsytyksen aikana alenee toki myös tisleen alkoholipitoisuus. Aleneminen ei tapahdu lineaarisesti, mutta ero esimerkiksi Caol Ilan ja Lagavulinin vahvuuksien (57,2 % contra 53 %) välillä saattaa silti vaikuttaa yllättävän pieneltä, kun ikäeroa pullotteilla kuitenkin on 12 vuotta. Selityksenä on se, että tisleen oikaiseminen vedellä ennen tynnyröintiä yleistyi vasta 1980-luvun taitteessa. Perinteisesti new-make pantiin kypsymään sellaisena kuin se pannuista tuli, eli kahden tislauskerran jäljiltä tyypillisesti [ch8805] 70 %:n vahvuisena. Nykyisin taas on lähes poikkeuksetta tapana lisätä vettä niin, että alkoholipitoisuus laskee jo ennen kypsytystä 63,5 %:iin. Caol Ila (tislattu 1979) edustaa vielä vanhaa traditiota, Lagavulin (tislattu 1992) puolestaan uutta käytäntöä.
Viskit TWF-sarjaan valikoi erityinen paneeli, johon Altmannin ja Ehrlichin lisäksi kuuluu (vaihtelevasti) saksalaisia harrastajia. Hankinnat on toistaiseksi tehty joko suoraan tislaamoilta (tämän tastingin viskeistä n:ot 2, 3 ja 5) tai Douglas Laing -nimiseltä (DL) yksityiseltä pullottajalta (n:ot 1 ja 4). Jälkimmäisessä tapauksessa pullotteet on nimellisesti julkaistu osana DL:n Old Malt Cask -sarjaa (OMC), joskin pakkauksissa on tällöin tuotu näkyvästi esiin myös TWF:n tunnukset. Tislaamoilta suoraan hankittujen viskien etiketit taas varustetaan erikseen maininnalla an independent bottling. Usein kysymys on kuitenkin vain siitä, että tislaamo (tai sen taustayritys) pullottaa viskin TWF:n lukuun samoissa tiloissa kuin ns. OB-tuotantonsakin. Toisin kuin varsinaiset yksityiset pullottajat, TWF ostaa tislaamon varastoissa valmiiksi kypsytettyä viskiä, jonka ei näin pitäisi tuotanto-olosuhteiltaan poiketa siitä, mitä tislaamo itse markkinoi omilla tunnuksillaan. Kuten tämänkin tastingin tuotenimistä huomataan, kaikki tislaamot eivät silti salli nimensä eli viskin alkuperän paljastamista.
I.R.
______________________________________________________________________________
smoke on the water (13.8.2008 8.08.48 last edit 13.8.2008 20.46.56)
Eilen pyörähti itsellä laseissa lähes tuo tastingsetti, vaikka en sitä ennalta suunnitellutkaan.
Vanilla Sky: savua, sopivasti makeutta. Kuitenkin aika "perus" ja yksiulotteinen.
Glencadam: Hieno monivivahteinen tuoksu. Maku ei aivan vastaa tuoksua, ollen melko tavanomainen iäkäs sherryviski.
Talisker, (tätä ei kyllä edes pitänyt maistaa, mutta Vesku "pakotti" ;) ): Outo, tunkkaista savua ja äitelää makeutta, hyh.
Glenfarclas: Oli eilen kovassa seurassa kolmen "sherryn" vertailussa rinnallaan Macallan 25yo (vanhaa mallia, punainen boxi) ja Highland Park 1967 40yo Scott's. Tuosta kolmikosta tämä Glenfarclas jäi hännille, mutta todella hyvä viski kuitenkin on kyseessä. Tuoksussa pehmeää sherryä ja aavistus kuivaa puuta. Maku voimakas, monivivahteinen. Puu tuntuu joissain kohdin ehkä aavistuksen liian voimakkaana. Juoman täyteläinen vahvuus säilyy hyvin pitkähköön jälkimakuun saakka. Hyvä viski.
Varsin mielenkiintoinen kattaus kokonaisuudessaan.
______________________________________________________________________________