______________________________________________________________________________
Ize (28.5.2011 13.06.02 last edit 28.5.2011 19.11.36)
Pitkästä aikaa pääsi "koko kööri" kokoontumaan mukavan viskimaisteluillan merkeissä, suurkiitokset "turtsille" kun otti meidät vastaan!
Maistelun teemaksi materiaalini puolesta päätyi "Sergen ysikymppiset", josta alkuun arvailuja olikin että mitä se sitten tulisi tarkoittamaan. Maistelu vedettiin, tottakai, sokkona läpi jottei ennakkokäsityksiä pääsisi muodostumaan juomista. Omalla kohdalle sattui ns. huono nenä -päivä, allergiako lie, enkä ihan kaikkia nyansseja saanut eroteltua juomista, joten annettakoon anteeksi että muistiinpanoni ovat enemmän kuin ohkaiset. :-/
Sergen ysikymppiset vedettiin seuraavassa järjestyksessä:
1. Glengoyne 1972/2009 51.2% Jack Wiebers (Prenzlow Collection) cask #4201
Tuoksussa puuta (koivu?), hunajan suuntaista makeutta.
Maku alkuun tiukka, suolainen (suolaheinä, oksalaatti). Jälkimaku lyhyehkö, mutta auenneena hiukan kukkainen. En oikein saanut tästä aromeja irti, nenä tekee tepposia?
http://www.whiskyfun.com/archiveapril10-2.html#220410
Vain hiukan autettuna Aapeli löysi tislaamon oikein.
2. Caperdonich 1972/2009 55.6% Duncan Taylor (Rare Auld) cask #7421 b.136/139
Tuoksu voimakkaasti tynnyrinen, jotain mentolimaisuutta (Spearminttiä ehdoteltiin taas vaihteeksi)
Maku tuhti, mahonkimainen. Veden kanssa kanervaa ja muuta makeaa metsäisyyttä irtosi mukavasti. Tämä tuntui nenästä huolimatta hienolta viskiltä.
http://www.whiskyfun.com/archivemarch09-2.html#240309
Ja hienovaraisilla vihjauksilla Tmu löysi tislaamon oikein.
3. Karuizawa 1972(yllätys yllätys)/2008 65% The Number One Drinks Company Sherry cask #7290
Tuoksussa vahaa, nahkaa, sherryä, tupakkaa (ei savuna vaan tupakanlehtenä)
Maku alkoholinen (ei yllätys noilla prosenteilla!), nektarimaisen paksu, sherryä nahkaa. Vettä kärsi lisätä aika tavalla ja maku muuttui entistä miellyttävämpään suuntaan. Yleensä nautin tynnyrivahvuuksiset lähes siltään, mutta tämä kieltämättä kaipasi hiukan vettä lisäksi. Hyvää.
http://www.whiskyfun.com/archiveoctober09-2.html#271009
Kun autettiin ettei kyseessä ole skottiviski, tuli kuin apteekin hyllyltä Turtsilta Karuizawa.
4. Glendronach 15yo (2009) Revival 46%
Tuoksu lihaisan sherryinen, kumia, makeutta.
Mauissa sherryä, luumua, makea, auenneena hiuka kamferimaisia sävyjä, lakritsia, sekametelisoppaa. Parhautta. :P
http://www.whiskyfun.com/archivemarch09-2.html#310309
Mr. Beam ja Aapeli taisivat arvuutella tislaamon oikein, mutta versio (Allardice) meni vain väärin.
Kiertävänä maistiaisena Turtsilta löytyi aiempaa 15yo versiota, joka 40% tuntui melkoisen vetiseltä. Eikä sillä lailla sytyttänyt kuin tämä uudempi 15yo versio, ei huono vanhakaan, mutta kyllä hinta/laatu -suhde tuli todettua koko porukalla olevan melkoisen hyvä tällä Revivalilla.
5. Ardbeg Corryvreckan 57.1% (Committee 2008)
Tuoksu vahvan turpeisen savuinen. Ei epäilystä miltä alueelta tämä on kotoisin, joten päätin ettei tislaamon oikein arvaamisesta saa tässä kohden pisteitä. ;D
Maussa suolaisuutta turvetta ja jonkinlaista marjaisuutta.
http://www.whiskyfun.com/archiveseptember08-2.html#280908
Ardbeg löytyi kaikkien arvaukseksi, mutta pullotusta pohdittiin melkoinen tovi. Corryvreckaniin päädyttiin, mutta komiteaversio -vastausta ei sitten lukittu. :)
Turtsilta löytyi hyllystä "generellu" Corry, jonka huomattiin olevan yllättävänkin paljon erilainen. Toisista se oli jopa sherryinen ja toisista tervaisempi. Ei huonoja kumpikaan, itselle melkein kolahti general release pisteen kaksi paremmin.
Olivatko kaikki yli yhdeksänkymmen pisteen arvoisia jää itse kunkin päätettäväksi. Omasta mielestä Glendronach, Karuizawa ja Caperdonich hyvinkin saattaisivat olla 9 pinnassa olevia juomia, Glengoyne 9- ja kasipuolen tuntumassa sitten Ardbeg, mutta maistajassa ja päivissä on varmasti eroja.
Joka tapauksessa kiitoksia vain "koko köörille" jälleen kerran mainiosta seurasta! Tapaamisiin! :D
Edit: Hymiöt kuntoon.
______________________________________________________________________________
aapeli (28.5.2011 14.43.04 last edit 28.5.2011 15.05.17)
Näin on. Mukava oli saada porukka kasaan, sekä tietysti viskinmaistattajan villi idea maistella viskit sokkona sai aikaan toimivan ja mukavan kokonaisuuden.
Seuraavanlaisia havaintoja sain kaiveltua:
#1. Glengoyne. Vahva hunajahyöky heti maistamisen alkuun, apilankukkaa, suklaata sekä jotain vaniljaistakin. Jälkimaussa hunaja nousi takaisin vielä kohtuullisen pitkänkin ajan jälkeen, vaikka osa porukkaa pitikin aika lyhyenä. Villi veikkaus alkoholiprosentiksi oli 52,8% ja täytyy myöntää, että spekulaationi '72 Glengoynestä johtui juurikin eräästä samanvuotisesta Malts of Scotland pullotteesta, johon löytyi tästä nyt maistellusta todella paljon yhtäläisyyksiä. Tosin hiukan jäi kaivelemaan tuo pahasti pieleen mennyt prosenttiveikkaus. Mutta onneksi sain kuitenkin palkinnoksi santsikierroksen tätä.
#2. Caperdonich. Tislaamoa en ikinä olisi saanut oikein, koska aiemmin ei Caperdonicheja ole vastaan tullut. Tuoksussa puuliimaa, melkeinpä erikeeperiä sekä puuta ja teetä. Maku jatkaa jokseenkin samoilla teemoilla, tosin tuo liima jäi pois ja sain jotain havun tapaista sen tilalle. Mausteita, lisää teetä. Kuivempi kuin ensimmäinen. Veden lisäys tuo vahvoja viitteitä bourbontynnyröinnistä varsinkin tuoksuun.
#3. Karuizawa. Vahvaa sherryä, piipputupakkaa, tarkemmin ilmaistuna "kiltatoppaa", vahvaa mausteisuutta. Todella jyräävä alkoholiprosentti, jota en itse saanutkaan aisoihin. Maussa todella mukavia ominaisuuksia, mutta en valitettavasti oikein hyvin pärjää näin kovien volyymien kanssa, enkä näin ollen saanut kokonaisuudesta oikein selvää. En edes vedellä lantarattuna.
#4. Glendronach. Sherryolorosoa, punaista marjaa, aavistus kumia ja lakritisia. Tämä taas oli pehmeää ja tasapainoista, "linnunmaitoa". Todella herkullinen viski. Ja sen verran täytyy antaa vieruskaverille tunnustusta, että kyllä se MrBeam oli, joka tislaamon arvasi, itse annoin korkeintaan taustatukea, ja tästä oli lopulta helppo olla samaa mieltä.
Tässä välissä kiertävässä laissa maistettu vanhempi versio 15-vuotiaasta 'dronachista ei suuremmin vakuuttanut, mutta veikkaanpa, että saattaa itsekseen maisteltuna kuitenkin olla ihan toimivaa.
#5. Ardbeg. Tuoksu ei jättänyt mitään arvailujen varaan, tottakai tämä ensinnäkin islayviski oli, eikä loppujen lopuksi tislaamonkaan tunnistaminen suuria vaikeuksia tuottanut. Leimallisesti arttua, vahvoine turpeisuuksineen, sekä makeaa viinimäisyyttä.
Itse olen aiemmin Corryistä maistanut ainoastaan tätä "committee"- versiota, ja tässä välissä pikaisesti maistettuna "General"-versio vaikutti olevan ehkä aavistuksen parempaa. Täytyy selvittää myöhemmin, kunhan saa oman pullon riipaistua auki.
Jos jonkinlaiseen järjestykseen yrittäisi näitä saada, itse pidin eniten Caperdonichista sekä Glengoynesta, mutta enpä tiedä olisiko jompikumpi toistaan parempaa. Todella hyviä molemmat. Loppuja en sitten osaa taulukkoon sijoittaa, omilla vahvuuksillaan erinomaisia kaikki, joskaan tuon Karuizawan erinomaisuudesta en oikein vieläkään ole täysin varma. Mutta epäilen sen olevan.
Ja lopuksi vielä kaikenlaista sekalaista, muunmuassa SMSW-pullotukset 76.75 eli 20 yo Mortlach sekä 3.169, Bowmore 16 yo. Molemmat sherrytynnyristä. Näistä ensimmäinen vakuutti välittömästi, Bowmore jätti vielä hiukan epäselvän kuvan itsestään, vaikkakin kyllä molemmat ovat ansainneet yksityisemmän maistelun myöhemmin, nämä ehkä hieman kärsivät asemastaan viimeisinä viskeinä.
Mukavaa oli, kuten aina. Kiitokset vielä viskinmaistattajalle sekä puitteiden järjestäjälle. Ja tottakai osallistujille.
______________________________________________________________________________
tmu (29.5.2011 12.36.32)
Jep, mukava ilta oli ja todella hyvä kattaus, kiitokset izelle juomista ja turtsille tiloista. Omat nootit alla:
Glengoyne 1972 Prenzlow: hunajaa, mansikoita, pihkaa, keltaisia hedelemiä, ananasta varsinkin. Tuoksussa jotakin ylikypsää, madeiran tyyliin, maku vähän kevyempi, ei lainkaan puinen eikä "vanha". Minusta selvästi paras koko kattauksesta, varsinkin tuoksultaan.
Caperdonich 1972 DT c7421: tummaa puuta, mausteita, kanelia, maussa vähän karvautta, puolukkaa, mustaa teetä, kaardemummaakin, veden kanssa hedelmää, persikkaa. Jotakin "japsia" tässä minusta oli myös, kokonaisuutena ehkäpä toiseksi paras näistä, maultaan lähellä goynen tasoa.
Karuizawa 1972 no1 drinks 65% c7290? vahva, vahaa, raparperia, maussa poltettua heinää, tupakkaa, hyvin rasvainen, mausteinen, kanelia taas. Highland-tyyliä, erittäin vahva tapaus, vesi ei toiminut minulla, toisaalta kova prosentti oli varsin haastava. Hyvä viski, mutta hankala juoda?
Glendronach OB 15y revival 2009? oloroso, rusina, luumu, tumma siirappi, ei kuitenkaan ylimakea, vaan mukavan tasapainoinen kokonaisuus, karpaloakin taisi loppuun tulla. Puhdas sherryviski, ei mitään vikaa, mutta ehkä vähän liiankin siloitellun oloinen. Varmaankin tämän hetken paras hinta-laatusuhde kuitenkin.
Ardbeg Corryvreckan committee: ardbegia, sitrusta ja turvetta, kuivaa savua, puuta ja perunaa. Ei mitään vikaa tässäkään, hyvin tehty nuorehko turveviski. Generaali oli kyllä paremman (pehmeämmän) oloinen.
Erinomainen kattaus siis, varmasti "ysikympin viskejä" suurin osa, varsinkin alkupään lasit.
______________________________________________________________________________
MrBeam (29.5.2011 16.52.50 last edit 29.5.2011 17.06.17)
Kiitos Ize. Kuvallinen raportti tilaisuudesta: http://www.youtube.com/watch?v=JDoODRQRHvQ. Tuo taisi olla turtsin kanssa kun muut olivat jo pyöräilleet pois. Dokumentointimielessä onneksi joku nuista muistakin saatiin nauhalle kylillä myöhemmin http://www.youtube.com/watch?v=FKPTNxOzBUw
Vuosimallin 1972 yli kolmikymppiset oli omassa päässä helppo järjestää parhauden mukaan Glengoyne, Karuizawa, Caperdonich. Viime mainittuun en päässyt oikein sisälle, vaikka muut tykkäsivätkin. Sain ylös piparminttua ja jotain puista ja likaisehkoa itseäni ei-viehättävällä tavalla. Veikkaan että olisin pitänyt jos viski olisi pullotettu joitain vuosia aiemmin.
Karuizawa oli liiallista alkoholisuutta lukuun ottamatta mainio. Tuoksu toi jostain syystä mieleen 1981 Taliskerin, ehkäpä nuo 65% tuoksuvat aina tuolle ;) Hyttyssavua leijui ilmassa haiun verran ja ajan kanssa viski kehittyi vaniljaiseksi.
Glengoyne oli hyvä suoritus alusta loppuun. Tuoksun ikäisekseen suuri makeus yllätti. Maussa yllärin aiheutti voimakas suolaisuus. Erilaisia vivahteita oli pitkin matkaa, mutta en tullut niitä kirjanneeksi ja muisti pätkii nyt. Liian nopea lasin tyhjennys ei tehnyt viskille oikeutta, mutta erinomainen näinkin. Kaiken kaikkiaan vähiten puinen tämä varsin nuorekas tapaus oli kolmesta vanhuksesta ja oikeutetut yli 90 pojoa.
Samaan yli 90:een pääsee myös Glendronach. Minusta kertoo melko hyvää viskistä, jos ei se kolmen yli 30-vuotiaan jälkeen maistu 15-kesäisenä hiivaiselta eikä 65-prosenttisen jälkeen 46-volttisena juurikaan pliisulta, vaan jaksaa kantaa hyväryhtisenä jälkimakuakin tarjoillen. Arvauksesta sanottakoon, että osuuhan sitä kun riittävän monesti yrittää vihjeitten avustuksella. Dailuaineksi minä alkuun äänestin, kunnes maininnat 46% ja peruspullo vei oikeaan tislaamoon.
Corryvreckan komiteaversio ei maistunut yhtä hyvälle kuin viinisempi General aiemmin ja tämän sai todeta vielä rinnakkaisista laseistakin. Muista pikaotoista mieleen jäi päällimmäisenä vanhan Glendronach 15:n selkeä huonommuus Revivaliin nähden ja että SMWS Mortlach oli hyvää cocacola-tuoksuineen.
______________________________________________________________________________
turtsi (29.5.2011 17.55.43)
Herkulliset oli juomat ja olisiko joku ottanut lisääkin videota loppuillasta :D
http://www.youtube.com/watch?v=CZXYl0EQfQw&feature=related
Videostakin varmaan voi päätellä että nootit jäi tekemättä. Mutta mielestäni Glengoynessa oli illan mielyttävin tuoksu. Ei ehkä rikkain, mutta jostain syystä tämmöinen pehmeä ja trooppisen makea tammisuus vaan miellyttää. Paras maku oli varmaanki Caperdonichissa. Hento marjoisuus, hedelmällisyys ja ah se piparminttu ;) Voimakkain viski oli tietty Karuizawa. Ensimaisto toi vedet silmään, ei suurista tunteista vaan jostain ihan muusta. Tämän lantrasin vedellä varmaan "pilalle", sillä kun makuaisti pikkuhiljaa palaili, oli lasisissa hieman jo vesittynyt viski. Paras hinta/laatu suhde löytyi Glendronachista. Tämä pärjäsi hyvin vanhojen tovereidensa jälkeen. Suutuntuma oli yllättävän paksu ja voimakas vaikkei prosentteja ollut 46 "enempää". Ja Savuisin oli tietty Corryvreckan. Muista ei savua/turpeisuutta löytynyt ollenkaan, tai enintään pienen pieni häivähdys loppumaussa. Generaali maistui todellakin hiukkasen mielyttävämmälle, tuoksussa en eroja paljon löytänyt. Hieman ehdottelin tuolle paremmuudelle syyksi pullon reilun vuoden aukioloaikaa (Pienempään pulloon loput oli kylläkin kaadettu). Tynnyrivahvat kun usein pehmentyy/paranee vaan aukioloajan myötä.
Mutta kiitosta jälleen kattauksen järjestäjälle ja koko porukalle hyvistä mielipiteistä ja keskusteluista!
______________________________________________________________________________